Miten pääsit yli erosta, kun kuitenkin vielä rakastit?

Ensimmäinen liittoni päättyi siinä mielessä onnellisissa merkeissä, että se oli pystyyn kuollut jo viimeisinä vuosinaan. Luulen että oltiin molemmat helpottuneita, kun lopulta saimme rykäistyä itsemme eroon toisistamme.

Nyt on toisin. Rakastan miestä enkä haluaisi erota, mutta hän on nyt niin pitkään ja monta kertaa arponut, mitä hän haluaa, haluaako jatkaa vai ei, humalassa sitten päästelee kuinka haluaa vaan olla yksin. Viimeksi näin kävi viikonloppuna. Eilen sitten sanoin, että mitä tätä enää pitkittämään, satutan vaan itseäni lisää, kun saan olla jatkuvasti varpaillaan eikä tulevaisuuteen uskalla luottaa - ja nyt hän taas haluaa perua eropuheet. En tiedä mitä hän kriiseilee tai kipuilee, meillä on ihan hyvä parisuhde, miehellä vapaus harrastaa, molemmilla omaa aikaa yms. Itkee ettei halua menettää. En minäkään, mutta mitä tässä pitäisi tehdä?? Tätähän voi jatkua vaikka loppuelämän. Mä haluaisin vaan tasapainoisen parisuhteen ja mieluiten hänen kanssaan, en tällaista jatkuvaa ihmettelyä tulevan suhteen. Sattuuuuu... =(

Sitten se pakollinen lisäys: toinen nainen ei ole todennäköinen, mutta luonnollisesti mahdollinen vaihtoehto, mutta eihän nyt jankuteta sitä.