Kannattaako peitellä tutkintoaan?
Olen siis maisteri ja töissä paikassa, jossa on paljon alemmin koulutettuja. Olen huomannut kateutta muissa ja tässä mietinkin, että olisiko parempi jotenkin salata koulutukseni. Mielipiteitä?
Kommentit (7)
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:53"]Mä olen lisensiaatti paikassa, jossa on jonkin verran dippainssajä, muutamia maistereita ja paljon AMK- ja opistotason koulutuksen saaneita vanhempia henkilöitä. En tuo koulutustani erityisemmin esille, mutta kun sitä kysytään, vastaan totuudenmukaisesti. Huomaan pitkät katseet, mutta en ala valehtelemaan tai kiertelemään. Jos muilla on heikko itsetunto alemman koulutuksensa takia, se ei ole asia, joka on mun korjattavissa.
Vastaukseni on siis, että ei olisi.
[/quote]
Taitaa olla kuitenkin. Eihän nuo nyt niin isoja eroja ole.
Miksi alemmin koulutettu olisi kateellinen koulutuksesta? Oletko nainen? Onko tämä jotain naisten juttuja? Omassa kaveriporukassa on kouluttamattomista maistereihin ja hyvin tullaan juttuun.
Ylempi on ylempi ja parempi, siksi tietty. Olen nainen, mutta suuri osa työkavereistani miehiä. Ei siis mikään naisten juttu.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:00"]Miksi alemmin koulutettu olisi kateellinen koulutuksesta? Oletko nainen? Onko tämä jotain naisten juttuja? Omassa kaveriporukassa on kouluttamattomista maistereihin ja hyvin tullaan juttuun.
[/quote]
Ei ole kyllä mikään naisten juttu! Itselläni myös maisterin paperit kohta taskussa, ystäviä ammattikoulun käyneistä tohtoreihin.
Itse asiassa tutkinnolla on väliä siinä tapauksessa että lopputyöt ovat hyvin tehtyjä. Maisterin papereilla en hirveästi kehuisi, jollei gradusta ole tullut parasta tai toiseksi parasta arvosanaa, ja siis kelpaisi lopputyöstä tehdä joku julkaisukelpoinen tieteellinen paperi. Tohtorin tutkinnolla tietysti koko arvo on väitöskirjassa, jos laatu huono, niin ei eroa maisterin tutkinnosta, joka on suoritettu kiitettävällä arvosanalla. Koska tosiaan osa väitöskirjoista eivät tieteellisessä mielessä ole sen parempia kuin joku gradukaan joka on suoritettu parhaalla tai toiseksi parhaalla arvosanalla. Nämä gradut kelpaisivat sellaisinaan tai vähin muutoksin myös lisensiaattitöiksi.
Tuoretta kokemusta: Jos on hakemassa työtä, joka ei ole sitä opiskeltua alaa, niin kannattaa piilotella tutkintoa ja jättää myös kultuuriharrastukset pois CV:stä. Se maisterintutkinto jotenkin vesittää oikein onnistunuttakin työhistoriaa yksityisellä, kaupallisella puolella, herättää kummallisia epäluuloja. Piilottelemalla tärppää paremmin työhaastattelukutsujen kanssa.
Mä olen lisensiaatti paikassa, jossa on jonkin verran dippainssajä, muutamia maistereita ja paljon AMK- ja opistotason koulutuksen saaneita vanhempia henkilöitä. En tuo koulutustani erityisemmin esille, mutta kun sitä kysytään, vastaan totuudenmukaisesti. Huomaan pitkät katseet, mutta en ala valehtelemaan tai kiertelemään. Jos muilla on heikko itsetunto alemman koulutuksensa takia, se ei ole asia, joka on mun korjattavissa.
Vastaukseni on siis, että ei olisi.