Olen uskovainen. Haluatko kysyä jotain?

Ymmärrän sen että voi hurahtaa, tuntuu että Jumala kuulee ja ihana rauha ympäröi jne. jne. Mutta miten te uskovaiset päätätte sen mikä on se uskonsuuntaus mihin uskotte? Mistä te tiedätte että se on just vanhoillislestadiolaisten säännöt, ortodoksisuus tai luterilaisuus mikä sille Jumalalle kelpaa? Kaikkia eri suuntauksia perustellaan Raamatulla, joten sekään ei oikein nyt auta tässä. Eikö koskaan mietitytä, että mitä jos oottekin väärässä porukassa? Jos ne onkin vaikka mormoonit, jotka vaan pelastuu? Tai joku tosi pieni ryhmä jotain egyptin kristittyjä?

Onko kykysi hahmottaa todellisuutta rajoittunut vai onko uskovaisuutesi seurausta lapsuuden aivopesusta?

Mikä sinusta tekee uskovaisen? Mitä erilaista kuvittelet omassa arjessasi, teoissasi, ihmissuhteissa jne olevan verrattuna ihmiseen jota sinä et kutsu uskovaiseksi?

En ole ap.  Lue Raamatusta, Jumala vaatii meiltä hyvin vähän. 

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 20:28"]

Ymmärrän sen että voi hurahtaa, tuntuu että Jumala kuulee ja ihana rauha ympäröi jne. jne. Mutta miten te uskovaiset päätätte sen mikä on se uskonsuuntaus mihin uskotte? Mistä te tiedätte että se on just vanhoillislestadiolaisten säännöt, ortodoksisuus tai luterilaisuus mikä sille Jumalalle kelpaa? Kaikkia eri suuntauksia perustellaan Raamatulla, joten sekään ei oikein nyt auta tässä. Eikö koskaan mietitytä, että mitä jos oottekin väärässä porukassa? Jos ne onkin vaikka mormoonit, jotka vaan pelastuu? Tai joku tosi pieni ryhmä jotain egyptin kristittyjä?

[/quote]

Ei tämä ole itsellenikään aina ollut niin selvää ja olen myös näitä asioita miettinyt. Luotan johdatukseen ja rukoukseen. Eihän me ihmisparat oikein muuta voida. Olen kasvanut kristityssä kodissa. Nuoruudessa mietin näitä asioita paljon ja välillä olin kallellaan muihinkin uskontoihin ja jossain vaiheessa olin melko agnostikko ja mystikko. Vaikeuksissa olen rukoillut ja koen saaneeni vastauksia rukouksiini ja että Jumala on johdattanut minut takaisin juuri kristinuskoon, kun apua pyysin ja olin jo ajautunut harmaille alueille. Olen siis sallinut itselleni aika vapaankin ajattelun uskonasioissa, mutta nykyään olen uskonratkaisuni tehnyt ja päättänyt pysyä uskollisena Jeesukselle. Mielestäni kristinusko on rauhan uskonto vrt. moneen muuhun, lisäksi se on looginen, sillä on eniten kannattajia ja se on se usko, mihin minä synnyin ja minkä koen että minulle on annettu ja minkä pariin olen saanut johdatusta. 

Mitä kristinuskon eri suuntauksiin tulee, niin itse pidän itselleni parhaimpana ev. lut. koska siinä sallitaan omaa ajattelua ja siinä on aika vähän "muottiin laittamista". Toisaalta vaara ajautua taas "harmaalle alueelle" on suurempi, mutta silti koen että ev. lut. sopii itselleni paremmin. Kunnioitan kyllä myös muita kristittyjä, koen oman seurakunnan olevan perinne/luonnekysymys paljolti. 

ap

Onnea taivaaseen, emme näe siellä.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 20:30"]

Onko kykysi hahmottaa todellisuutta rajoittunut vai onko uskovaisuutesi seurausta lapsuuden aivopesusta?

[/quote]

Sulla ei taida olla kovin myönteinen kuva uskosta? En koe kykyni hahmottaa todellisuutta rajoittuneen, päin vastoin usko antaa sille uusia ulottovuuksia näiden näkyvien LISÄKSI. Olen saanut kristillisen kasvatuksen, mistä olen kiitollinen. Vanhempani olivat kuitenkin aika sallivia ja ei mua pakotettu uskomaan. Olin itse kiinnostunut niistä asioista. 

ap

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 20:41"]

Mikä sinusta tekee uskovaisen? Mitä erilaista kuvittelet omassa arjessasi, teoissasi, ihmissuhteissa jne olevan verrattuna ihmiseen jota sinä et kutsu uskovaiseksi?

[/quote]

Uskovaiseksi minut tekee usko Jeesukseen Kristukseen ja se että tunnustan uskoni ja yritän elää uskollisena Jeesukselle. Arkeni on kuitenkin aika tavallista työssäkäyvän perheenäidin arkea. Yritän rakastaa muita niin kuin itseäni, olla ystävällinen ja tehdä hyvää. Tiedän kyllä monen ei-uskovankin tekevän vastaavia hyväntahtoisia tekoja arjessaan. Tietysti olen puutteellinen pieni ihminen, joten teen myös huonoja ratkaisuja. 

Yritän lukea Raamattua päivittäin, mutta en ole siinä niin tarkka. Käyn seurakunnan tilaisuuksissa ehkä kerran kuussa, välillä kerran viikossakin, riippuu vähän tilanteesta ja jaksamisesta ym. Rukoilen päivittäin. Lapsillani on käytössä iltarukous, käytän heitä satunnaisesti seurakunnan lapsille sopivissa tilaisuuksissa. 

Mieheni ei ole uskossa, joten elämme uskonnollisesti katsoen "monikulttuurisessa perheessä". Kun aloimme seurustella yli 15 vuotta sitten, minun ja mieheni uskonnollinen kanta oli suht. lähellä toisiaan, mutta nykyään itse olen aiempaa uskovaisempi ja mies taas luopunut vähästäkin uskostaan lähes täysin, pientä agnostikkoa on jäljellä. En painosta häntä. 

ap