Lue keskustelun säännöt.
Pakko avautua nelkyt-kriisistä...
21.06.2015 |
Olen siis 39-vee ja aivan käsittämättömiä ajatuksia... mm. pelkään kuolemaa jatkuvasti ja teen kaikenlaisia valmistautumisia sitä varten, että jos yllättäen kuolen. Olen alkanut pelkäämään syöpää ja sydänkohtausta, joiden riski vahvistuu koko ajan iän karttuessa. Laulaja Kikkakin sai sydärin nukkuessaan 41-vuotiaana.
Haluaisin elää vanhaksi, mutta pelkään koko ajan että kuolen. Yritän elää mahdollisimman terveellisesti. Äsken tein taas terveys-smoothien...
Lisäksi kelailen ja muistelen mennyttä elämääni, aivan kuin se olisi jo ohi. Muistelen mikä elämässäni oli mukavaa, surullista, merkityksellistä ja mitä olen oppinut. Harmittelen sitä, että niin paljon jäi kokematta, mm molemminpuolinen rakastuminen ja hyvä parisuhde. Mietin lähtöä koko ajan... kuuluuko tämä ikäkriisiin? Mikä mulla on?
Tämän lisäksi eksistentiaalista kriiseilyä... en tiedä yhtään onko mun elämällä mitään merkitystä ja olenko tärkeä. En tiedä onko millään mitään väliä ja miksi olen olemassa...
Virheet... kadun vääriä koulutuksiani. Niitä eniten. Myös muita katumisia on. Olenko hukannut elämäni? Olen tällä hetkellä aika yksinäinen ja väärällä alalla. En tiedä jaksanko enää opiskelustressiä ja köyhyyttä. En myöskään jaksa enää uskoa löytäväni rakkautta. tästäkö lopun ajatukset alkaneet pyöriä päässäni? Mietin kuolemaa joka päivä.
Haluaisin elää ja vielä olisi paljon nähtävää ja tehtävää. Haluan mm. New Yorkin matkalle. En ole valmis vielä kuolemaan. Toivottavasti ei noutaja vielä tule...
Onko tämä normaalia ikäkriiseilyä vai olenko tullut hulluksi? Onko kellään muulla tällaisia ajatuksia?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 34v, mutta kolmenkympin kriisin elänyt. Muistan vain sen kamalan tunteen, halusin olla vielä vapaa ja nuori. Kokea kaiken. Samalla pelkäsin, etten enää ehdi lapsia tekemään. Ja noi pelot olivat ihan hysteerisen tosia.
Nyt siitä on jo aikaa ja odotan innolla täyttäväni 40vuotta. Elämä vain paranee iän karttuessa.
Naiset ovat upeimpia siinä 4-kymppisinä.
Nuo tunteet vain täytyy kokea ja olet niidenkin jälkeen vielä kokonaisempi ja ihanempi:)
Sitten muutaman vuoden päästä, minä olen kriiseilemässä täällä...;)
Ja pst, sulla on elämä vasta alkanut,...ajattele ei tarvitse olla teini, ei tarvitse olla alussa kaikessa, sun elämäsi on varmasti monella tavalla helpompaa kuin sua nuoremman.
Vaikka kylhän sä tiedät, mutta ei noille tunteilleen vaan voi mitään. Vuoden päästä, et edes mieti kuolemaa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei kohtalontoverit! Onpa kiva löytää samoja aatoksia läpikäyviä ihmisiä. Täytin 40 tänä vuonna ja tismalleen samoja tunnetiloja on mullakin. Kyllä me selvitään tästä ikäkriisistä, ääntä kohti vain.
Tilanne jonkin verran rauhoittunut, vaikka kuolemanpelkoa yhä on. Nyt vaan nautin elämästä, arvostan sitä että saan olla elossa! Nautin täysillä ihn pikkuasioista, hennosta kesätuulesta, luonnon kauneudesta, kissan kehräämisestä... jokaisesta hetkestä kun olen tärkeiden ihmisten kanssa... ajattelen, että tämä voi olla se viimeinen moikkaus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 22:48"]
Tilanne jonkin verran rauhoittunut, vaikka kuolemanpelkoa yhä on. Nyt vaan nautin elämästä, arvostan sitä että saan olla elossa! Nautin täysillä ihn pikkuasioista, hennosta kesätuulesta, luonnon kauneudesta, kissan kehräämisestä... jokaisesta hetkestä kun olen tärkeiden ihmisten kanssa... ajattelen, että tämä voi olla se viimeinen moikkaus...
[/quote]
Niinpä. Minullakin tuli samanlaista neljänkympin kriisin jälkeen, että nautin jokaisesta hetkestä aivan mielettömän kallisarvoisena, kaikista pienistä asioista, koska tosiaan, en koskaan voi tietää näenkö jonkun asian tai ihmisen viimeistä kertaa. Tämä onnellisuus arkisesta on tuonut tosi paljon rauhaa ja iloa elämääni. Harmi kun ei sitä voinut jo nuorempana tajuta, silloin usein olin niin omissa ajatuksissani että tuskin huomasinkaan pieniä arkisia asioita kuten kauniita kukkasia tai pikkulintuja.
Mulla ihan samanlaista kriiseilyä ollut viime vuoden syksystä saakka, nyt jo vähän helpottaa. N32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:58"]
Olen 34v, mutta kolmenkympin kriisin elänyt. Muistan vain sen kamalan tunteen, halusin olla vielä vapaa ja nuori. Kokea kaiken. Samalla pelkäsin, etten enää ehdi lapsia tekemään. Ja noi pelot olivat ihan hysteerisen tosia.
Nyt siitä on jo aikaa ja odotan innolla täyttäväni 40vuotta. Elämä vain paranee iän karttuessa.
Naiset ovat upeimpia siinä 4-kymppisinä.
Nuo tunteet vain täytyy kokea ja olet niidenkin jälkeen vielä kokonaisempi ja ihanempi:)
Sitten muutaman vuoden päästä, minä olen kriiseilemässä täällä...;)
Ja pst, sulla on elämä vasta alkanut,...ajattele ei tarvitse olla teini, ei tarvitse olla alussa kaikessa, sun elämäsi on varmasti monella tavalla helpompaa kuin sua nuoremman.
Vaikka kylhän sä tiedät, mutta ei noille tunteilleen vaan voi mitään. Vuoden päästä, et edes mieti kuolemaa:)
[/quote]
Mulla ei ollut ollenkaan 30:n kriisiä... vasta nyt neljänkympin tienoilla hirveä kriisi...
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia ikäkriiseilyä on. Tuossa iässähän useimmille se oman kuolevaisuuden kohtaaminen tunnetasolla tulee vastaan, ja siihen liittyy usein juuri tuontapaista ahdistusta sekä itse kuolemasta ja sairauksista, että siitä mitä ehkä on jäänyt elämässä tekemättä.
Itselläni oli tuollainen kriisi muutama vuosi sitten, ja silloin päästyäni pahimmasta kuolemanpelosta (välillä en meinannut uskaltaa esim. illalla nukahtaa, koska olin varma että verisuoni katkeaa päästä tai sydän pysähtyy yöllä, enkä herää enää), tuli levottomuus siitä että nykyinen elämäni ei ole minun näköistäni. Suunnittelin miehen etsimistä, ehkä vielä vauvan tekemistä kun en ollut tehnyt, ulkomaille muuttoa...
Mutta ei niistä mitään ikinä tullut toteutettua. Kriisi meni itsestään ohi ajan kanssa ja enää en kaipaa mitään ulkoisia muutoksia elämääni. Kuolevaisuuteni suhteenkin olen löytänyt rauhan. Olisin valmis lähtemään tänäänkin, en sitä pelkää.
Voi ap, et ole yksin! Ihan kuin olisin itse tuon kirjoittanut! En osaa paljoa neuvoa, sillä samassa tilanteess ja täytän 39 kohta.
Yksi minkä olen löytänyt on tanssi-harrastus ja siellä tavannut uusia ihmisiä - tämä on edes vähän auttanut kriiseilyyn ja liikunta yleensäkin. Yritän myös keskittyä siihen, että vanheminen on etuoikeus ja hokea, "tulevaa ei kannata murehtia" mantraa, mutta eihän ae aina auta. ISO halaus ja lämpimiä ajatuksia sinulle, et ole ainut ajatuksiesi kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:58"]
Voi ap, et ole yksin! Ihan kuin olisin itse tuon kirjoittanut! En osaa paljoa neuvoa, sillä samassa tilanteess ja täytän 39 kohta. Yksi minkä olen löytänyt on tanssi-harrastus ja siellä tavannut uusia ihmisiä - tämä on edes vähän auttanut kriiseilyyn ja liikunta yleensäkin. Yritän myös keskittyä siihen, että vanheminen on etuoikeus ja hokea, "tulevaa ei kannata murehtia" mantraa, mutta eihän ae aina auta. ISO halaus ja lämpimiä ajatuksia sinulle, et ole ainut ajatuksiesi kanssa!
[/quote]
Mulla muuten, jännä kyllä, rauha löytyi vasta kun lopetin pahaa oloani pakoon juoksemisen esim. harrastuksiin ja liikuntaan, ja suostuin vaan kohtaamaan sen raakana silmästä silmään. Olemaan vaan kotona tekemättä mitään vaikka kuinka ahdisti ja pelotti ja välillä tuntui että sekoan kokonaan.
t. 2
Olet huomannut, ettet enää voi elää "sitku"-elämää. Varaa matka New Yorkiin nyt ja ala tehdä muutenkin asioita, joita haluat.
On tuo tuttua, mutta kun se puolimatkan päivitys on tehty, elämä aukeaa ihanaksi. Itsensä kanssa on niin sinut, tietää että elämässä voi tehdä vaikka kuinka paljon ihania asioita ja se kaikki on vain omasta tahdosta kiinni. Ei syyttele enää kohtaloa, vanhempia, muita ihmisiä menneistä, katse kääntyy eteenpäin. Omaan pikkuhiljaa vanhenevaan kehoonsakin suhtautuu hyväksyvällä huvituksella. Harmaa hius naurattaa eikä se piparikaan enää niin pinkeä pikkupulla ole. Mutta ajatustensa kanssa viihtyy, taide ja luonnon kauneus lumoavat eri tavalla, harrastukset vievät mukanaan. Päällimmäisenä ei ole enää miehenmetsästys, vaan pikemminkin ystävyys ja kumppanuus. Hyvä ikä tämä on ollut jo jonkin aikaa :D N44
Kannatti kirjoittaa tänne! Mukava kuulla, että en ole yksin näiden ajatusten kanssa ja että nämä voivatkin olla ns. normaaleja.
Sitku-elämää todellakaan ei voi enää viettää, nyt on pakko toimia, kun ei tiedä kuinka rajallista aika on. Nämä ajatukset silti pyörivät päässä. Täytyy vaan jotenkin yrittää hyväksiä tämä oma kuolevaisuus ja toivoa, että aikaa on. Haluaisin elää ainakin 90-vuotiaaksi.
Tsemii muillekin kriiseilijöille, yritetän kestää...
-ap
Halit sulle, ap! Olet minun kohtalotoveri. Tekstisi lohdutti. Unohdetaan murheet!
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 23:08"]
On tuo tuttua, mutta kun se puolimatkan päivitys on tehty, elämä aukeaa ihanaksi. Itsensä kanssa on niin sinut, tietää että elämässä voi tehdä vaikka kuinka paljon ihania asioita ja se kaikki on vain omasta tahdosta kiinni. Ei syyttele enää kohtaloa, vanhempia, muita ihmisiä menneistä, katse kääntyy eteenpäin. Omaan pikkuhiljaa vanhenevaan kehoonsakin suhtautuu hyväksyvällä huvituksella. Harmaa hius naurattaa eikä se piparikaan enää niin pinkeä pikkupulla ole. Mutta ajatustensa kanssa viihtyy, taide ja luonnon kauneus lumoavat eri tavalla, harrastukset vievät mukanaan. Päällimmäisenä ei ole enää miehenmetsästys, vaan pikemminkin ystävyys ja kumppanuus. Hyvä ikä tämä on ollut jo jonkin aikaa :D N44
[/quote]"Ei se piparikaa niin pinkeä pikkupulla olet" --Huumorilla vaan eteenpäin, ei tässä muu auta! :D
Keski-iän kriisi merkkejä:
-Oman lapsuuden ja menneen elämän muisteleminen
-Oman kuolevaisuuden tiedostaminen ja terveysasioista panikoiminen
-Sen tajuaminen, että elämää on edessä paljon vähemmän kuin sitä on takana
-Harmaista ja ohenevista hiuksista panikoiminen
-Ei huvita enää kertoa omaa ikää kenellekään
-Viimeisten tilaisuuksien paniikki: viimmeinen tilaisuus päättää, haluaako lapsia,
viimeinen tilaisuus päättää koulutus ja ammatti
-Olemassaoloa koskevat kysmytkset: kuka olen? Miksi elän? Mikä tarkoitus kaikella on?
-Tarve muutokseen ja seikkailuun
-Uusien harrastusten aloittaminen ja matkustelu
-Vertailet ulkonököäsi muihin saman ikäisiin
-Katumus tekemättä jätetyistä asioista sekä vääristä valinnoista
-Jatkuva unelmointi ja nostalgian tunteet
-Voimakkaasti vähentynyt tai voimistunut seksuaalinen halu
-Halua oolla nuorekas ja tarkoituksella saavuttaa nuoruuden tunne
-Huomaat, että monet auktoriteetit ja hyvissä ammateissa olevat näyttävät ttodella nuorilta
-Mietit elämäsi tarkoitusta ja olet huolissasi tulevaisuudesta
-Alat syömään vitamiineja ja kuntoilemaan
-Ajatukset kuolemasta, jopa pakkomielle kuoleman suhteen
-Tyhjä ja tylsistynyt, mikään ei tunnu enää mitlään -olotila
-Uranvaihtohaaveeet
-Puolison jättäminen tai salasuhde
-Päihteiden käyttö
-Masennus ja ahdistus