Uuteen parisuhteeseen alkaminen puolison kuoleman jälkeen
Menetin mieheni hyvin yllättäen 7 vuotta sitten ja noin vuosi sitten ihastuin ensimmäistä kertaa hänen menettämisen jälkeen toiseen mieheen. En kuitenkaan asian eteen tehnyt yhtään mitään, omat tunteet enemmänki inhotti ja järkytti. Nähtiin sitten ystävinä, kerroin hälle kaikki taustoistani jne. Pikku hiljaa tapasimme useammin ja nyt keväällä alko olemaan häntä kohtaan jo isompiakin tunteita. Hän sanoi välittävänsä minusta kovasti ja olevansa valmis odottamaan minua pitempäänkin. Hän on myös tavannut 8v & 6v lapseni useasti ja tulee heidän kanssaan loistavasti toimeen.
Nykyään hän on meillä useita kertoja viikossa - ikinä ei olla kuitenkaan mitään sen kummempaa "tehty" pusujakaan ei ole vaihdettu. Tiedän kumminki että hän on sellainen mies jonka kans voisin olla oikeasti yhdessä.
Lähipiirini, mukaanlukien mieheni vanhemmat, ovat kaikki sitä mieltä että minun on ok löytää uusi kumppani. Ainoa este taitaa enää olla minun päässä. Toisaalta olen täysin valmis ja haluaisin hänen kanssaan jo fyysistä kontaktia (enkä nyt tarkoita heti seksiä) mutta silti iskee valtava ahdistus aina välillä koko asiasta. Lapseni menevät isovanhempien kanssa mökkeilemään huomisesta eteenpäin ja mies tulee kylään. Haluaisin vain juosta hänen luoksensa ja suudella häntä. Mutta tiedän, että mitä luultavimmin en niin tee. Joku henkinen este iskee.
En aivan tiedä mitä tällä kirjoituksella täältä haen. Vertaistukihan olisi mahtavaa, eli jos teitä löytyy, jakakaa tarinanne jos suinkin vaan pystytte. Lähipiirilleni vaan olen sanonut etten kaipaa miestä elämääni. Vaikka kaipaan ihan hurjasti, enkä edes mitä tahansa miestä, vaan juuri tuon tietyn miehen.
Ihanaa kesää kaikille!
Kommentit (36)
Nyt rohkeasti annat itsellesi luvan nauttia elämästäsi ja alat elämään. Kuten kerroit on edesmennyt puolisosi toivonut sinun jatkavan elämää jos hänelle jotain tapahtuu. Olet löytänyt nyt upean miehen,anna hänelle mahdollisuus. Ehkäpä "joku" on järjestellyt yläkerrasta asioita sinulle ja lapsillenne. Nyt vain uskallusta tarttua uuteen tilanteeseen. Pidän sinulle/teille peukkuja.
Tsemppiä ap! <3 Oma isäni menehtyi vajaa kolme vuotta sitten, ja toivon kyllä, että äitini uskaltaisi vielä joskus rakastua uudelleen, jos sopiva ihminen osuu kohdalle.
Hupsis, riviväli katosi! Pahoitteluni!
No kenenkäs kanssa pyöräytit sitte nuorimmaises?
En ole kokenut samaa, mutta kehottaisin Sinua olemaan ajattelematta asiaa liikaa ja ikäänkuin menemään tunteen mukana. Tunne varmaan kertoo sen oletko jo valmis.
Ehkä et suo itsellesi niitä tunteita ja luulet, että miehesi ei soisi sinulle uutta suhdetta. Olen kuitenkin ihan varma, että miehesi haluaisi sinun olevan onnellinen. Noin monta vuottakin jo kulunut, niin pikkuhiljaa. Kuoliko miehesi muuten, kun olit vielä raskaana? Varmaan ollut ihan kauheen vaikeeta sulle. Halit ja paljon ymmärrystä.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 22:36"]No kenenkäs kanssa pyöräytit sitte nuorimmaises?
[/quote]
Mieheni kanssa. Voit ihan matematiikan avulla päätellä mitä siinä tapahtui.
Ap
Kuten sanoit, kaikki muut asiat näyttävät vihreätä valoa, paitsi sinun omat ajatuksesi. Jos et pysty heittäytymään täysin ansaittuun ja mukavalta kuullostavaan suhteeseen, ehkä voisi tehdä hyvää jutella terapeutin kanssa? Sinulla voi olla lukkoja sen suhteen, että koet ns. "tahraavasi" puolison muiston tai liittonne. Siihen ei ole syytä, mutta se voi tarvita hieman apua ulkopuolelta.
Tsemppiä kuitenkin, sinulla on mukavan kuuloinen mies!
M44
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 22:37"]Ehkä et suo itsellesi niitä tunteita ja luulet, että miehesi ei soisi sinulle uutta suhdetta. Olen kuitenkin ihan varma, että miehesi haluaisi sinun olevan onnellinen. Noin monta vuottakin jo kulunut, niin pikkuhiljaa. Kuoliko miehesi muuten, kun olit vielä raskaana? Varmaan ollut ihan kauheen vaikeeta sulle. Halit ja paljon ymmärrystä.
[/quote]
Sehän se tässä omituista onkin! Miehen kanssa ollaan aikoinaan tästä aiheesta puhuttukin, että kummankin mielestä toisen on täysin ok tavata uusi kumppani jos toinen meistä sattuu menehtymään. Silti tuntuu omituiselta - ei pettämiseltä -mutta omituiselta.
Kyllä olin silloin vielä raskaana.
Ap
Anna mennä vain, henkinen lukko varmasti on, joka pitäisi vain jollain tavoin saada murrettua, uskaltaa heittäytyä :)
En ole kokenut kaltaistasi menetystä, mutta sanoisin, että anna mennä vaan! Ansaitset uuden rakkauden.
huomenna teet jotain asian eteen! kannustimena voisi olla se, ettei mies sinua varmasti ikusuuksiin odota. kadutko jos hän löytää jonkun toisen?
Tekisi mieli tykätä apn kommenteista mutta en vaan voi.
Halauksia sulle ap♥
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 22:39"]Kuten sanoit, kaikki muut asiat näyttävät vihreätä valoa, paitsi sinun omat ajatuksesi. Jos et pysty heittäytymään täysin ansaittuun ja mukavalta kuullostavaan suhteeseen, ehkä voisi tehdä hyvää jutella terapeutin kanssa? Sinulla voi olla lukkoja sen suhteen, että koet ns. "tahraavasi" puolison muiston tai liittonne. Siihen ei ole syytä, mutta se voi tarvita hieman apua ulkopuolelta.
Tsemppiä kuitenkin, sinulla on mukavan kuuloinen mies!
M44
[/quote]
Terapeutin kanssa olen jutellut - tosin vuosia sitten. Siitä oli kyllä hyötyä. Toisaalta viime vuoden aikana mies on ollut se, jolle juttelen asioista.
Ap
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 22:43"]huomenna teet jotain asian eteen! kannustimena voisi olla se, ettei mies sinua varmasti ikusuuksiin odota. kadutko jos hän löytää jonkun toisen?
[/quote]
Tietty kadun! Mutta se ei taida olla tarpeeksi suuri kannustin tähän.
Ap
Mun mies kuoli vuosi sitten äkillisesti. En jaksa lukea noin pitkää tekstiä, mutta uuteen suhteeseen ei ole ns oikeaa aikaa vaan pitää elää kun on elämä elettävänä ja mennä mille tuntuu.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 22:44"]Tekisi mieli tykätä apn kommenteista mutta en vaan voi.
Halauksia sulle ap♥
[/quote]
Ihanasti ajattelet - mutta en minä enää niitä halauksia niin kaipaa. Tai tietty kaipaan, mutta suurimman surun yli oon päässy ajat sitten. Nyt haluaisin taas "ELÄÄ" :D
Ap
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 22:48"]Mun mies kuoli vuosi sitten äkillisesti. En jaksa lukea noin pitkää tekstiä, mutta uuteen suhteeseen ei ole ns oikeaa aikaa vaan pitää elää kun on elämä elettävänä ja mennä mille tuntuu.
[/quote]
Pahoittelut pitkästä tekstistä. Kiitos kommentista!
Ap
HUOMENNA PUSSAAT SITÄ JA RAPORTOIT TÄNNE MITEN MENI!
(ja kuka väittää että mulla on saikulla tylsää)
Miten meni ap?