Lue keskustelun säännöt.
Mitä muistat 90-luvun lama-ajasta?
30.05.2015 |
Mitä muistat 90-luvun lama-ajasta? Miten se vaikutti elämään ja näkyi arjessa vai näkyikö mitenkään? Olin itse ala-asteikäisenä tuolloin ja muistan paljonkin asioita. Ehkä hauskempana mieleen jäi markan delvalvointi ja kelluttaminen. Ei siis tuolloin tietenkään ollut hajuakaan, mitä niillä tarkoitettiin, mutta muistan aina, kun Arvi Lind luki uutisia tästä aiheesta, niin taustalla oli kuva vesilasista, jonka pohjalla oli markkoja :)
Kommentit (62)
Yläosattomat tarjoilijat ilmestyi räkälöihin. Kotiviiniä tehtiin. Kirpputorit yleistyi, ja tyhjät liikehuoneistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:58"]
Parhaiten muistan erään joulun, kun isoimmasta ja mielenkiintoisimmasta paketista tuli leipäkone.
[/quote]
Oli kova hitti tuohon aikaan :)
Olin silloin lapsi. Kotona en huomannut mitään. Koulussa pehmeä leipä vaihtui näkkäriksi, paperikäsipyyhkeet kankaaseen, hammashoitajan fluorikäyntejä varten piti tuoda oma kestoharja, kirjoja kierrätettiin luokalta toiselle.
Muistan liiankin hyvin, kuinka pankilta tuli kirje, jossa ilmoitettiin asuntolainamme korkoa nostettavan 18,5%:iin.
En suostunut, nostettiin sitten "vain" 12,5%:iin.
Mieheni irtisanottiin yt-neuvottelujen tuloksena ja minä olin kotona nuorimmaisemme kanssa. Muistan oikein hyvin sen kylmäävän pelon tunteen, kun mietimme, että mitäs nyt tehdään.
Roskapankit. Lapselle täysin mahdoton termi ymmärtää. Muistan myös Lapinlahden lintujen tuohon aikaan tehdyt roskapankki-sketsit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsin ylioppilaaksi 1990. Muistan parhaiten sen, ettei kesätöitä saanut. Kaikki olivat aina saaneet, itsekin olin kaupan kassalla ollut 16 v. -saakka, ihan omasta halustani. Nyt ei päässyt mihinkään. Lamaannus oli ihan totaalinen. Onneksi minulla oli suhteita valtion palkkalistoille ja pääsin kaikkina opiskeluvuosinani töihin yhteen valtion virastoon, pahimpana vuonna 1991 kuitenkin vain kuukaudeksi.
Äitini oli pankinjohtaja ja oli töissä tosi, tosi kovilla ja masentunutkin, kun tuli niin kamalia tarinoita. Hänelle se otti tosi koville, mutta nousi siitä edelleen ylemmäs. Sitten toisaalta isäni oli Nokian niitä tyyppejä, jotka sen lopulta sinne voittoon nostivat ja bonukset kattoivat aikanaan niihin voittoihin. Se tietenkin kattoi kaiken sen kärsimyksen sitten aikanaan, kunhan pysyi uskollisena.
Meidän perheelleemme se itse lama oli kamala, mutta se nousu oli sitten todella hyvä.
Olin vuonna 1990 ala-asteella, 11-vuotias. Ei meille lapsille mitään kerrottu, itse huomasin kuitenkin että tehtäväkirjat vaihtuivat vihkoihin ja kalvosulkeisiin. Muuten en sitten lamaa muista, vanhemmat saivat olla töissä koko ajan. Markan kellumisesta puhuttiin ja kavereitten kanssa ihmeteltiin kun eihän kolikkoa saa mitenkään kellumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista oikein mitään. Matkusteltiin tuolloin aika paljon ulkomailla ja ostettiin ok-talo.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 22:11"]
Olin vuonna 1990 ala-asteella, 11-vuotias. Ei meille lapsille mitään kerrottu, itse huomasin kuitenkin että tehtäväkirjat vaihtuivat vihkoihin ja kalvosulkeisiin. Muuten en sitten lamaa muista, vanhemmat saivat olla töissä koko ajan. Markan kellumisesta puhuttiin ja kavereitten kanssa ihmeteltiin kun eihän kolikkoa saa mitenkään kellumaan.
[/quote]
Me kanssa koitettiin saada markkaa kellumaan! :) Meidän kunnassa opettajia lomautettiin ja oppilaiden vanhemmat toimivat sitten kukin vuorollaan sijaisina koulussa. Leivän päälle ei koskaan ollut mitään ja leipäkin oli 99% näkkäriä. Puuropäiviä oli usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutettiin toiselle puolelle Suomea niin etta vanhempani voisivat perustaa yrityksen. Yritys meni konkurssiin ja kotona oli rahasta tiukkaa. Oli muutenkin tiukkaa, paljon riitoja ym. Olin 12-15 vuotias tuolloin. Aika kamalaa aikaa oikeastaan. Kaupungilla nakyi paljon tyhjia liikehuoneistoja. Mutta nyt jotenkin ei vaivu masennukseen taloudellisesti tiukkaan aikaan, koska silloin (ainakin muistoissa) oli viela tiukempaa ja selvittiin kuitenkin jotenkin.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 22:16"]Muutettiin toiselle puolelle Suomea niin etta vanhempani voisivat perustaa yrityksen. Yritys meni konkurssiin ja kotona oli rahasta tiukkaa. Oli muutenkin tiukkaa, paljon riitoja ym. Olin 12-15 vuotias tuolloin. Aika kamalaa aikaa oikeastaan. Kaupungilla nakyi paljon tyhjia liikehuoneistoja. Mutta nyt jotenkin ei vaivu masennukseen taloudellisesti tiukkaan aikaan, koska silloin (ainakin muistoissa) oli viela tiukempaa ja selvittiin kuitenkin jotenkin.
[/quote]
Mä olen kanssa miettiny että yksi lama jo käyty läpi, tästäkin selvitään. Mutta, edellisellä kerralla olin 11-14 ja nyt olen 35, perheellinen ja vastuussa muista. Viimeksi en ollut vaan olin se huollettava. Ja jouduin työttömäksi joku aika sitten eli kyllä tämä taantuma (toivottavasti ei muutu lamaksi) ottaa kovemmin vaikka asiat ovat (vielä) paremmin. Työttömyysprosentti nyt n.10, vuonna 1990 se oli n.18.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylen uutisgrafiikassa oli roskapankeista ja skop -pankin kirjaimet siirtyivät muotoon poks.
Kesätöitä ei saanut enää kuin ennen, marssimalla varastoon tai johonkin teollisuuslaitokseen.
Ankeus ja työttömyys sivutti minut sikäli, että lama sattui juuri aikuistumisen kynnykselle. Tuntuvin vaikutus oli jääminen ilman kesätöitä ensimmäistä kertaa.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 22:22"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 22:16"]Muutettiin toiselle puolelle Suomea niin etta vanhempani voisivat perustaa yrityksen. Yritys meni konkurssiin ja kotona oli rahasta tiukkaa. Oli muutenkin tiukkaa, paljon riitoja ym. Olin 12-15 vuotias tuolloin. Aika kamalaa aikaa oikeastaan. Kaupungilla nakyi paljon tyhjia liikehuoneistoja. Mutta nyt jotenkin ei vaivu masennukseen taloudellisesti tiukkaan aikaan, koska silloin (ainakin muistoissa) oli viela tiukempaa ja selvittiin kuitenkin jotenkin. [/quote] Mä olen kanssa miettiny että yksi lama jo käyty läpi, tästäkin selvitään. Mutta, edellisellä kerralla olin 11-14 ja nyt olen 35, perheellinen ja vastuussa muista. Viimeksi en ollut vaan olin se huollettava. Ja jouduin työttömäksi joku aika sitten eli kyllä tämä taantuma (toivottavasti ei muutu lamaksi) ottaa kovemmin vaikka asiat ovat (vielä) paremmin. Työttömyysprosentti nyt n.10, vuonna 1990 se oli n.18.
[/quote]
Joo, olen suunnilleen sinun ikaisesi siis. Olet ihan oikeassa, etta eri asemassa nyt ollaan nain niin kuin aikuisina. Jotenkin se ajatus, etta omat vanhemmat jotenkin selvisi sen lapi alkoholisoitumatta, eroamatta tms. auttaa minua. Tosin he maksoivat konkurssista koituvia kuluja pitkan, pitkan aikaa ja asuivat valilla pienessa kaupungin vuokra kaksiossa. Vieraillessani nukuin olohuoneen sohvalla. Mutta nyt heillakin on asiat paljon paremmalla mallilla, rahallisesti ja muutenkin. Eli ei mulla ole mitaan voittaja-tarinaa tarjota, mutta kasvoin perheessa joka todella karsi 90-luvun lamasta, mutta asiat kuitenkin jossain vaiheessa kaantyivat vahan parempaan pain. Eli tsemppia sinullekin! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti jäi pankista työttömäksi. Tosi koville otti, kun tuohon saakka työttömyys oli kuitenkin melko harvinaista. Häpesi ja masentui, mutta pääsi pitkän ajan kuluttua jaloilleen. Muutoin jäi mieleen kanssa, ettei saanut kesätöitä.
Markan kelluttamisen muistan hyvin. Kuulosti hupaisalle. Työttömyys jäi kanssa mieleen, tosin omat juoppovanhempani olivat olleet työttöminä jo sitä ennen, joten ei se lama muuttanut meikäläisen elämää suuntaan tai toiseen. Kaupungin vuokratalon muistakin asukeista suurin osa oli työttömiä ja osa kriminaaleja, meninki tietysti sen mukaista poliiseineen ja väkivaltoineen. Olenkin aina ollut sitä mieltä, että koko käsite "laman lapset" on liioiteltu ja varsinkin nykyisten ongelmien selittely 25 vuoden takaisilla on naurettavaa ja kertoo vain siitä, miten toiset tekevät tikusta asian. Terveisin lastenkodissakin ollut vittumaisen lapsuuden omaava, joka on aikuisikänsä käynyt töissä normaalisti ja pitänyt turpansa kiinni menneistä.
Tyhmää, mut mä jotenkin herkistyn näistä muisteluista. Monenlaisia samaistumiskohteita, itse olin teini-iän kynnyksellä laman alkaessa. Muistan massatyöttömyyden, markan ihmeellisen kellumisen, miten viimeisetkin rippeet yltäkylläisestä 80-luvun kulutusorgioista muuttuivat kierrätetyiksi koulukirjoiksi ja siihen, että rikkinäiset vaatteet eivät koulussa olleet enää pilkan aihe. Avioerolakimuutos (vanhempani erosivat). Kaurapuuro. Sitä syötiin paljon. Tosin syön sitä edelleen joka aamu =)
1997 kun valmistuin sairaanhoitajaksi, sain kesäsijaisuuden mutta sen jälkeen oli tarjolla vain vähän keikkatöitä. Työttömäksi siis valmistuin. Sitä on vaikea uskoa todeksi nyt.
Olin ala-asteella ja muistan että vielä ekalla oli uudet kirjat joita sai omaksi, uudet liidut, maitokin juotiin sellaisista Valion kertakäyttöpurkeista joissa oli foliokansi. (Vaaleaa leipää en muista.) Myöhempinä vuosina ei sitten oikein enää näitä ollutkaan, kirjat kumitettiin keväällä puhtaaksi, luokkakoko oli yli 30 oppilasta kolmannesta luokasta alkaen (eikä silloin ollut mitään koulunkäyntiavustajia, hah).
Näkyikö kotona, no ehkä että sellaista uutta ja kivaa ei oikein ollut, mutta ei sitä sinänsä pienenä kaivannut. Vaatteet oli rumia (valokuvista näin että 80-luvulla oli hienompia vaatteita esim. lapsilla, aikuisten vaatteet tietysti näytti typeriltä vaikka olisivat olleetkin parempia, kun muoti oli eri). Ruoka oli jotenkin köyhää, lightia ja prosessoitua einestä, mutta ehkä siksi että vanhemmat oli iltapäivisin töissä ja lightia pidettiin terveellisenä. Meillä onneksi vanhemmilla oli töitä koko ajan.
Lama-aikana lapset käytti bula-hattuja.
http://img1.etsystatic.com/009/0/5619057/il_570xN.457994209_b5rn.jpg
Parhaiten muistan erään joulun, kun isoimmasta ja mielenkiintoisimmasta paketista tuli leipäkone.