Vaihto vs. tutkinto ulkomailla
Olen itse opiskellut koko yliopistourani ulkomailla, laadukkaissa kouluissa ja hyvillä linjoilla. Aalto jää aika kauas taakse rankingeissa vaikka suomalaiset usein kuvittelevatkin että sinne pääsy tekee autuaaksi suoraan..
Työnhaussa olen kiinnittänyt huomiota siihen että suomalaiset pitävät jotenkin erityisenä saavutuksena sitä että joku käy vaihdossa, miten se "avartaa maailmankuvaa" etcetc.
Hei haloo, vaihtohan on käytännössä pelkkää ryyppäämistä? Ei sillä ole akateemisten saavutusten kanssa mitään tekemistä.
Ärsyttää, kun itseäni verrataan tyyppeihin jotka ovat viettäneet yhden lukukauden (n. 3kk) bilettämässä, kun itse olen viimeiset 5 vuotta tehnyt oikeasti duunia ulkomaisen tutkintoni eteen..
Muita?
Kommentit (4)
Ei kannata pitää selvyytenä, että ne hyvät koulut merkkaa mitään suomalaisille työnantajille. Tilanne varmaan hitaasti muuttuu, mutta itsekin ulkomailla opiskelleena tajusin töitä hakiessa, että asema voi olla heikompi kuin kotimaisen tutkinnon suorittaneilla. Suomalainen tutkinto on työnantajille tuttu ja turvallinen, he tietävät mitä sillä saa. Ulkomainen tutkinto kannattaa oikeastaan vain siinä tapauksessa, että on valmis työskentelemään (myös) ulkomailla.
Olen törmännyt/ kuullut aika usein ongelmasta, että ulkomaalaisella tutkinnolla ei Suomesta töitä saa. AP:n avaus vain on taas sarjassamme näitä - miksiä verrataan sitä sun tätä. Siis kuka vertaa vaihtoa ja ulkomailla opiskelua? En todellakaan ole törmännyt tähän, en niin missään.
Toki se vaihdossa käynti CV:ssä yleensä näkyy tavalla tai toisella. Mutta niin saattaa näkyvä kilpajuokusharrastuskin - ei tähän kukaan ole koskaan rekrytilanteissa puuttunut, enkä sitä sinänsä mainosta. Tosin jos puhutaan kv-projekteista, niin vaihdossa olo on yksi asia, jonka nosta esiin, mutta niin on myös työkokemuksen kautta kertyneet muut projektit.
Olen opiskellut Aallossa (tai siis kauppakorkeassa) eikä kukaan sitä autuaaksi tekeväksi kuvittele - pari snobia siihenkin kouluun mahtuu, mutta kyllä se osaaminen on todistettava aina uudelleen. Vaikka olisi sitten käynyt MIT:n.
Näin keskisuuressa suomalaisessa vientiyrityksessä työskentelevänä, paljon eri rekrytointeja hoitaneena, voin sanoa ainakin sen, että ulkomaisella tutkinnolla varustettu työntekijä on monesti todellinen sika säkissä -hankinta. Meillä on ollut monta onnistunutta ja toisaalta monta epäonnistunutta rekrytointia. Kotimaisten tutkintojen rakenne on rekrytoijilla usein hyvin tiedossa, kun taas ulkomaisiin tutkintoihin voi sisältyä tai olla sisältymättä ihan mitä vaan. Esimerkiksi tietämys Suomen lainsäädännöstä on usein hyvin hataraa ulkomaisten tutkintojen suorittaneilla, kuten usein myös muiden kuin tutkinnon suoritusmaan. Yksi kirjoituksestasikin silmiinpistävä negatiivinen puoli on myös kollegoiden arvostus. Usein paras rekrytointi on tutkintonsa kotimaassaan suorittanut Suomeen työskentelemään tullut, jolla ei ole jo valmiiksi kilpailuasemaa ja ylemmyydentuntoa muita työntekijöitä kohtaan. Mutta tapauskohtaisiahan nämä ovat ja harvoin rekrytointiin vaikuttaa vain koulutus. Kerää työkokemusta ulkomailta ja olet jo paljon arvokkaampi potentiaalisena työntekijänä.
p.s. oma tutkintoni on myös ulkomailta, tosin olen kouluttanut itseäni myöhemmin myös Suomessa
Mulla myös ulkomailla tehty tutkinto ja suomalaiset työnantajat eivät tuntuneet arvostavan sitä yhtään. Niinpä mä olen rakentanut elämäni ulkomailla eikä kyllä kaduta vaikka aluksi harmittelin kun olin ajatellut palaavani Suomeen opiskelujen jälkeen. Nykyisessä asuinmaassani (ei opiskelumaani) onnistuin luomaan hyvän uran ennen kuin heittäydyin yrittäjäksi ja puurtaminen kantaa jo kivasti hedelmää. Jos asiat olisivat menneet toisin olisin voinut kantaa veroni Suomeen ja sittemmin luoda sinne työpaikkojakin, mutta kun ei kelvannut niin tuetaan sitten nykyisen kotimaani taloutta.