Miksi joskus pahat asiat kasaantuvat samaan aikaan yhdelle ihmiselle?
Kaverini on saikulla pahan selkärankaongelman takia. Anoppinsa on pitkään ollut viimeisillään, nyt vihdoin pääsi sairaalaan palliatiiviseen hoitoon. Viime viikolla äidiltään löytyi pahanlaatuinen kasvain. Itse joutuu isoon selkäleikkaukseen ensi viikolla, ennuste on huono, vuodepotilaana useampia kuukausia, toipumisaste määritellään myöhemmin.
Samaan aikaan toinen hänen lapsistaan valmistautuu ylppäreihin, toinen lopettelee peruskoulua.
Miten helkkarin paljon ihmiselle pitää kasata yhdellä kertaa???? Oma vakava sairaus, läheisten saatto- ja muu hoito, lasten suurista asioista huolehtiminen... kaikki samalla kertaa?
Ei ole reilua, ei.
Kommentit (6)
Ei ole reilua, mutta voivat kasautua ajallisesti noinkin. Voimia kaikillle osallisille!
Ei siihen mitään syytä ole, sattumalta joskus tapahtuu samaan aikaan paljon ikäviä asioita.
Meillekin on käynyt käsittämättömiä onnettomuussumia alkaen siitä, että puoliso masentui niin vsikeasti, että yritti itsemurhaa ja selvisi tehohoidolla ja leikkauksella. Kahdella vauvaikäisellä todettiin vakavat, lyhyttä elinikää ennustavat sairaudet. Katosta tuli vesi läpi, molemmilta kuoli isät, toisen äiti sai syövän... asiat vain kasaantuivat sellaista tahtia, ettei jaksanut enää itkeäkään. Selvisimme positiivisuudella yltiöoptimismilla, siitä tuli puolustusmekanismi, jolla pysyi hengissä. Tavallaan tuon laskun maksamisen aika on nyt, kun kaikki on paremmin. Minä oireilen niitä vuosia nyt pahasti, kun on tilaa. Mutta se on luonnollista ja paranee aikanaan, niin uskon.
Niinhän se on, ajoitusta ei voi valita.
Silti tuntuu vaan niin kurjalta katsoa ihmistä jolle kaikki paska kasautuu yhdellä kertaa.
Lähetetään virtuaalihalaus tuntemattomilta hänelle :) *halaus*
Siis tuohan on ihan "tavallista" elämässä vaikka kuulostaakin epäreilulta. Samaan aikaan jollekin ilmestyy kaikki onnenkantamoiset ja elämä kantaa käsivarsilta toiselle. Oikeastaan se on myös aika surullista että ihminen, joka on kokenut traumaattisia asioita, kokee niitä suuremmalla todennäköisyydellä uudestaan kuin sellainen, jolla niitä ei ole ollut.
No niin se vaan voi mennä, niin se on osin mullakin mennyt, osin muunlaisia juttuja kylläkin. Eipä auta kuin kovettaa itseään, jos aikoo säilyttää oman henkensä. Hyvin menee, kun ei enää niin tunnu missään. Olen kestänyt PALJON.