Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Katkeruus puolisoa kohtaan
20.03.2015 |
en taida saada elämääni tasapainoon enkä päästä eroon katkeruudesta puolisoani kohtaan.
muutin jo useampi vuosi sitten hänen kotimaahansa, enkä osannut kieltä kuin auttavasti. Alussa kontaktit ja tuttavuudet siis toimivat hänen kauttaan. Hän kuitenkin "jatkoi elämäänsä" ottamatta huomioon, ettei minulla ollut ns omaa elämää hänen kotikulmillaan. Olen ollut lasten kanssa kotona, tutustunut äitikavereihin ja nyt myös muutamaan työkaveriin. Heistä olen saanut useita hyvänpäivän tuttuja, mutta en kuitenkaan ystäviä, joiden kanssa soittelisin ja tapailisin esim iltaisin tai viikonloppuisin.
katkeruutta aiheuttaa juuri tuo, että mies pitää yhteyttä kavereihinsa ja esim vastaa useampaan puheluun yhteisen illallisemme aikana ja näin priorisoi heidät. En toki tarkoita, että yhteydenpitoa kavereihinsa tarvitsee lopettaa, ehkä ajoituksen miettiminen olisi paikallaan. Tai edes osoittaisi ymmärtävänsä, mieltä minusta tuntuu, kun omat ystävät ovat kaukana, sukulaiset myös ja oma elämä rajoittuu kotioloihin. Ehkäpä ukko voisi vaikka järjestää mut tapaamaan porukalla hänen kavereitaan. Niitä kun ei ole helppo tyhjästä taikoa. Olen toki iloinen, että hänellä on kavereita, samalla katkera, ettei itselläni niitä täällä ole.
Kommentit (8)
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 00:42"]Ittehän olet ählynpatjaksi ryhtynyt. Sen kun kärsit nahoissasi.
[/quote]
Koska muita vaihtoehtoja ei ole kuin suomalainen tai ähly. Esim. Muita eurooppalaisia ei ole olemassa. Äly hoi, älä jätä!
Ap, asuuko asuinmaassasi suomalaisia? Koita facessa etsiä vaikka "Suomalaiset X:ssä" (siis esim. suomalaiset Englannissa)tai "X:n suomalaiset". Eihän se integroitumista sinänsä edistä, mutta vois lievittää oloa kun pääsis välillä puhumaan suomea, ja pidempään maassa asuneet osaisivat varmaan myös neuvoa? Käytännön asioissa, mutta ehkä myös siinä miten ystävystyä paikallisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tai edes osoittaisi ymmärtävänsä, mieltä minusta tuntuu, kun omat ystävät ovat kaukana, sukulaiset myös ja oma elämä rajoittuu kotioloihin." Onko miehesi asunut Suomessa? Tai muussa vieraassa maassa? Jos ei ole, niin sorry, hän ei tule koskaan ymmärtämään miltä sinusta tuntuu vaikka kuinka yrittäisi, jos ei ole sitä koskaan itse kokenut. Joku parin kuukauden vaihtarina olokaan ei oikein tuo samaa kokemusta, kun ei tule sitä arkielämän tylsyyttä ja vastuuta, yleensä kavereitakin on. Tuostakin syystä ehdotan niiden suomikavereiden etsimistä, he tietävät miltä sinusta tuntuu. Tai vaihtoehtoisesti muita mamukavereita esim. kielikurssilta. T. 9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnetasolla osaan samaistua, sama tilanne mutta vain Suomen sisällä. Koeta saada miehesi tajuamaan miltä sinusta tuntuu. Se ei ole kovin helppoa aina. Monesti suomenkielelläkin tuntuu kuin puoliso puhuisi eri kieltä ja tajuaisi kaiken väärin yrittäessä ilmaista tunneasioita. Toivottavasti onnistutte löytämään tunnetasolla yhteyden ja löytäisit kaipaamasi tuen puolisostasi.
Missä maassa te asutte? Btw ehdota miehelles et järjestäis yhteisiä illanviettoja mihin mahollisesti tulis myös hänen kavereittensa vaimoja. Sillee pääsisit myös tutustamaa heihin. Toivottavasti saat ystäviä. Ne on tärkeitä kumminki.
Alue: Aihe vapaa
Puhu miehellesi. Etenkin tuosta että vastaa puhelimen kesken illallisen. Se on meinaan todella epäkohteliasta ja kyllä tuosta pitää puhua että perheen yhteisellä illallisella ei puhelimeen vastata ellei nyt ole joku hätätapaus (joku sukulaien sairaalassa yms).
Tuo olis hyvä idea että näkisit sekä miehen kavereita että heidän vaimojaan - sinähän voisit vaikka itse järkätä illallisen teillä miehen kanssa ja pyytää häntä kutsumaan kaverit+ kavereiden vaimot/tyttöystävät. Näin voisitte saada vasta kutsujakin tulevaisuudessa.
Toinen on se, että hanki jokin harrastus. Siis sellainen jossa tapaat ihmisiä. Maan kielikurssi auttaisi sopeutumaan ja tapaisit ainakin muita maassa asuvia ulkomaalaisia. Taidekurssilla on usein paljon aikaa maalauksen lomassa myös jutella muiden kanssa. Jonkin extremeharrastuksen, jossa joutuu tukeutumaan muihin, esim sukellus, aloittaminen kasvattaa ryhmähenkeä. Myös facebook ryhmät ovat hyviä, etsi paikallisia äitien facebook ryhmiä yms. Kun olet harrastuksessa mies pääsee myös harjoittelemana isänä oloa ja ehkä paremmin ymmärtää että myös perhe tarvitsee häntä, eivät vain kaverit.
Sitten nuo hyvänpäivän tutut. Kutsu ITSE heitä kanssasi joskus muualle kuin äitijuttuihin/työjuttuihin. Näin saat syvennettyä ystävyyttä. Jos näet vaikka kivan tetteriesityksen/elokuvan mainoksen, puhu siitä työkavereillesi ja sano että haluaisit mennä ja kysy mentäisiinkö yhdessä joku ilta.