Lue keskustelun säännöt.
Miten hoidetaan masennusta?
04.02.2015 |
Asia oli ihan ok kun mä olin yläasteella, mutta nyt kun lukiossa niin en mitenkäään saa ystäviä. Kaikki puhuu jutuista, jotka ei kiinnostaa mua joten en mä mitenkään pysty komentoida. Mun luokassa on eräs tyttö, jolla on aivan paljon kavereita. Se tyttö on sellainen ihminen, että se pystyy komentoimaan mistä tahansa asiasta ja se on aina iloinen, mutta oonko mä ainoa luokassa, joka tuntuu että toi tyttö teeskentelee ja liioittelee liika. esim kun jolla on uusi ja ihan ok paita päälle niin se huutaisi:"VAU!!!! Sul on niiiiin hieno paita!" ja se joskus kutsuu mua rakkaaksi vaikka meiän suhteessa ei oo todellista läheisyyttä, jne...
En mä kestä kun se huutaa "iloisesti" ja teeskentelee koko ajan, että kaikki on todella kiva ja hauska.
Oonko mä liian tiukka ihminen?
Mä kärsin myös masennuksesta kun oon aina yksin koulussa, en jaksa opiskella kunnolla enkä jaksa mitään....Kärsin masennuksesta myös sen takia kun mä mietin ja vaadin itsestäni liikaa: Haluaisin menestää mahdillisimman hyvin opinnoissa ja saada hyvän ammatin. Mun äiti on siivooja mutta meillä ei oo yhtään suurta taloudellista ongelmaa kun me saadaan tukea isältä, jolla on oma yritys. Mutta silti haluaisin opiskella ahkerasti, jotta voisin saadaan enemmän rahaa ja parantaa elämäämme.
Please anna mulle vinkkejä miten pystyisin eläämään onnellisesti!
Kommentit (9)
Ihan ekana kannattaa pitää huoli että saa tarpeeks vitamiineja ja ravintoaineita, hyvät yöunet. Sitten kun nuo on kunnossa, niin lisää siihen vähän liikuntaa ja pikkuhiljaa yrittää pakottaa itseään aktivoitumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 10:23"]
Ihan ekana kannattaa pitää huoli että saa tarpeeks vitamiineja ja ravintoaineita, hyvät yöunet. Sitten kun nuo on kunnossa, niin lisää siihen vähän liikuntaa ja pikkuhiljaa yrittää pakottaa itseään aktivoitumaan.
[/quote]
Auringon valoa olisi kanssa hyvä saada vähän.
Minä en nimitellyt ketään rakkaakseni enkä huudellut ihastuksesta jos jollain oli uusi paita, sanoin helposti kun joku näytti kivalta yms.. kerran kuulin kun pari tyttöä puhuivt minusta että olen teeskentelijä, ettei kukaan voi olla aina niin iloinen.. :( se sattui tosi paljon. En teeskennellyt, olin ihan aito. Sen jälkeen olin varovainen sanoissani enkä rohkaissut niin helposti muita tai "nähnyt asioissa valoisia puolia" kun muut voivottelivat. Ja arvatkaas; masennuin itse. Tuli vuosikausien kierre josta pikkuhiljaa tunnun olevan toipumassa.
Terapia ja lääkkeet. Lääkkeet ei jostain syystä kaikilla näytä toimivan, mutta minun kohdallani ne olivat pelastus. En tosin syö masennuslääkkeitä vaan jonkin sortin mielialalääkkeitä kaksisuuntaiseen mielialahäiriön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisiä on niin monenlaisia; lukioiässä vielä vaikuttavat jonkun verran ne vanhat roolit tutuista yhteisöistä ja roolien tuoma paine aina olla se iloinen tms. Ja toki suomessa on melko harvinaista että tuodaan itseä äänekkäästi esille, se ei täälä aina ole hyve, toiset tykkää toiset ei. Turhaa kadehdit, sinunlaisellasi on paikka, arvo ja tarve yhtälailla. Mitä masennukseen tulee niin ajatustyöllä siihen voi vaikuttaa. Työkaluja ajatusten ja tunteiden käsittelyyn saa psykologilta, kunnista löytyy koulu- ja nuorisopsykologeja. Käy terkkarille juttelemassa ja kartoittamassa tilannetta! Muista, että sä et todellakaan tiedä mitä kaikkea elämä voi sulle vielä tarjota..älä ikinä lopeta yrittämästä. Elät ihanaa aikaa elämässäs, miksi murehtisit päivät läpi! Paljon halauksia sulle, kyllä solmut aukeaa yksi kerrallaan kun puhut jollekin :)
T. Nykyään onnellinen N22v, ent. Vakavan masennuksen diagnoosi (psykoterapia ja mielialalääkkeet) 14-17vuotiaana.
Minä olin samanlainen lukiossa ja minulla masennukseen ei auttanut mikään. Nykyisin olen 10v vanhempi syrjäytynyt korkeakouluopiskelija. Kyllä sinun ikäiselläsi on jo toivo mennyt, sosiaalisia taitoja ei enää opi tietyn iän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 22:30"]
Minä olin samanlainen lukiossa ja minulla masennukseen ei auttanut mikään. Nykyisin olen 10v vanhempi syrjäytynyt korkeakouluopiskelija. Kyllä sinun ikäiselläsi on jo toivo mennyt, sosiaalisia taitoja ei enää opi tietyn iän jälkeen.
[/quote]
Oppii. Ole viikko ilman nettiä ja huomaat olosi iloisemmaksi. Silloin myös puhut muille mielummin.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 23:09"]
Minä en nimitellyt ketään rakkaakseni enkä huudellut ihastuksesta jos jollain oli uusi paita, sanoin helposti kun joku näytti kivalta yms.. kerran kuulin kun pari tyttöä puhuivt minusta että olen teeskentelijä, ettei kukaan voi olla aina niin iloinen.. :( se sattui tosi paljon. En teeskennellyt, olin ihan aito. Sen jälkeen olin varovainen sanoissani enkä rohkaissut niin helposti muita tai "nähnyt asioissa valoisia puolia" kun muut voivottelivat. Ja arvatkaas; masennuin itse. Tuli vuosikausien kierre josta pikkuhiljaa tunnun olevan toipumassa.
[/quote]
Tytöt ja naiset voivat olla aivan hirveitä toisilleen. Aika vaikea on olla kaikille mieliksi, joten parempi hyväksyä itsensä sellaisena kuin ja olla esittämättä muuta. Ja hyväksyä se, että kaikki eivät sinusta tykkää. Pääasia, että itse tykkäät.
Kaikki me tänne pallolle mahdumme ja jos hyvin, saattaa löytää samanmielistä seuraa.