Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan jaksaisit yrittää elävoittää parisuhdetta?
Kommentit (21)
Oikeasti? Jos tilanne olisi se, ettei mies ole sinusta lainkaan kiinnostunut naisena, vaan vain lasten äitinä ja kaverina? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meikäläinen on yrittänyt 2,5 vuotta. Nyt alan antamaan periksi kun näyttää että tuo toinen ei aio luopua vapaamatkustajan roolistaan.
Lapsia ei tosin ole.
Miksi teit uuden lapsen tuohon tilanteeseen? Vai onko väljähdystä kestänyt vasta vajaan vuoden?
Tuossa tilanteessa varmaan kannattaa odottaa siihen asti, kunnes saatte sitä kahdenkeskistä aikaa... otatte vaikka miutaman viikonlopun kuukauden välein ja menette hotelliin, syötte hyvin, käytte leffassa ja harradtatte vapautuneesti seksiä ilman että tarvii miettiä herääkö lapsi ääniin. Kyllä varmaan jaksaisin muutaman vuodenkin katsella, jos ei pahoja riitoja olisi. Tämä on siis kolmen lapsen äidin mielipide, joilla on vauva-ajat olleet henkisesti tosi raskaita.
Jos joutuisit koko ajan miettimään sitä, kelpaatko miehelle vai ällöääkö se suorastaan sinua? Mitään varmuutta siitä ei olisi, koska on seksiä seuraavan kerran ja miehen anti asialle on, että saattaa illalla sanoa että ethän ala vaatia seksiä tänään? ! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 10:17"]Miksi teit uuden lapsen tuohon tilanteeseen? Vai onko väljähdystä kestänyt vasta vajaan vuoden?
[/quote] tilanne parani hetkellisesti toissa kesänä, jolloin toinen lapsi sai alkunsa. Ap
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 10:17"]Tuossa tilanteessa varmaan kannattaa odottaa siihen asti, kunnes saatte sitä kahdenkeskistä aikaa... otatte vaikka miutaman viikonlopun kuukauden välein ja menette hotelliin, syötte hyvin, käytte leffassa ja harradtatte vapautuneesti seksiä ilman että tarvii miettiä herääkö lapsi ääniin. Kyllä varmaan jaksaisin muutaman vuodenkin katsella, jos ei pahoja riitoja olisi. Tämä on siis kolmen lapsen äidin mielipide, joilla on vauva-ajat olleet henkisesti tosi raskaita.
[/quote] jos miestä ei kiinnosta mitkään hotelliviikonloput eikä ylipäätään kahdenkeskisen ajan viettäminen? Eikä edes halua antaa lapsia hoitoon jotta saisimme sitä kahdenkeskistä aikaa? ! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 10:16"]
Oikeasti? Jos tilanne olisi se, ettei mies ole sinusta lainkaan kiinnostunut naisena, vaan vain lasten äitinä ja kaverina? Ap
[/quote]En nyt tiedä oikein mitä tuo elävöittäminen tarkoittaa. Kyllähän sitä koko liiton ajan kaikenlaista tehdään suhteen eteen, se kai siinä vähän ideanakin on?
Kuulostaa siltä, että Ap:n miestä ei kiinnosta pätkääkään saada suhdetta toimimaan. Minä lähtisin tuossa tilanteessa, nöyryyttävää tuo miehen käytös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, minä jaksoin tuossa tilanteessa tehdä elävöittämisharjoituksia viisi vuotta. Lapset eivät ole enää pieniä ja kahdenkeskistä aikaa on tuloksetta järjestetty monet kerrat. Ei auta edes kahden kuukauden loma. Viimeiseen vuoteen en ole oikein jaksanut enää yrittää mitään. Kuollut mikä kuollut.
Onhan tuo AP:n miehen käytös nöyryyttävää...en minäkään loputtomiin katsoisi. Kyllä tuosta syvät haavat jäävät...vain ihme voi pelastaa tilanteen. Ja sittenkin olisi terapian paikka tuo..kyllä tuollainen satuttaa...jonkinlaista terapiaa lienee tarvitaan jo nyt...vaikka hyvä miespuolinen ystävä, joka vahvistaa aidoilla kehuilla naiseutta jne. Woimia ap:lle! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei todellakaan ole yhtään miespuolista ystävää, mies ei sallisi sellaista. Ap
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 10:12"]
Tilanteessa jossa nuorin lapsi vasta 1v?
[/quote] viisi vuotta yritin ja totesin että ei tämä muuksi muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 10:28"]
Mulla ei todellakaan ole yhtään miespuolista ystävää, mies ei sallisi sellaista. Ap
[/quote]
Uusien miespuolisten ystävien saaminen ei varmaan hetkessä käy...pitäisikö pokkana pistää ilmoitus.."kaivataan hyvää miespuolista ystävää" :) Koetko tarvitsevasi terapiaa? Vai selviätkö vaikka naispuolisten ystävien avulla? Voisin kuvitella, että naiseutesi on kokenut kovia kolauksia..
Muutaman vuoden jaksoin, nyt en ole 10 vuoteen jaksanut. Tässähän tämä elämä matelee kohti hautaa.
Olen aina ihmetellyt yhtä asiaa. Jos pariskunta on oikeasti tosi tympääntynyt toisiinsa ja on kulunut pitkä aika ilman kahdenkeskistä aikaa ja sitten he yhtäkkiä pitävät tällaisen kovasti ihannoidun parisuhdeviikonlopun, niin eikö muka siellä kylpylähotellissa yhtään enää tympäise? Luulisi, että viikonloppu kuluisi herkästi kireissä tunnelmissa, kun molemmilla on stressiä ja ehkä kaunaakin toista kohtaan. Pariskunta, joka ei suunnilleen puhu toisilleen arkena, heittäytyykin harrastamaan villiä seksiä ja keskustelemaan kynttilänvalossa tuosta noin vain?
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 10:46"]
Olen aina ihmetellyt yhtä asiaa. Jos pariskunta on oikeasti tosi tympääntynyt toisiinsa ja on kulunut pitkä aika ilman kahdenkeskistä aikaa ja sitten he yhtäkkiä pitävät tällaisen kovasti ihannoidun parisuhdeviikonlopun, niin eikö muka siellä kylpylähotellissa yhtään enää tympäise? Luulisi, että viikonloppu kuluisi herkästi kireissä tunnelmissa, kun molemmilla on stressiä ja ehkä kaunaakin toista kohtaan. Pariskunta, joka ei suunnilleen puhu toisilleen arkena, heittäytyykin harrastamaan villiä seksiä ja keskustelemaan kynttilänvalossa tuosta noin vain?
[/quote]
Samaa mieltä. Ei onnistuis meillä. Jos syömässäkin ollaan käyty niin ei ole toiselle mitään asiaa.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 10:46"]Olen aina ihmetellyt yhtä asiaa. Jos pariskunta on oikeasti tosi tympääntynyt toisiinsa ja on kulunut pitkä aika ilman kahdenkeskistä aikaa ja sitten he yhtäkkiä pitävät tällaisen kovasti ihannoidun parisuhdeviikonlopun, niin eikö muka siellä kylpylähotellissa yhtään enää tympäise? Luulisi, että viikonloppu kuluisi herkästi kireissä tunnelmissa, kun molemmilla on stressiä ja ehkä kaunaakin toista kohtaan. Pariskunta, joka ei suunnilleen puhu toisilleen arkena, heittäytyykin harrastamaan villiä seksiä ja keskustelemaan kynttilänvalossa tuosta noin vain?
[/quote] ei meidän tilanne tuollainen ole, ollaan ihan hyvissä kaveriväleissä niin kauan, kuin maltan olla valittamatta miten tyytymätön olen parisuhteeseen. Kahdenkeskistä aikaakin minä olen välillä väkisinkin järjestänyt, mies ei koskaan. Ja ihan mukavaa on ollut, kunhan mies on malttanut olla koko ajan miettimättä lapsia. Ap
Odotan, että aapee pian kertoo että "Tadaa - olen mies ja puhun vaimostani!"
Ihmettelen miksi olet alkujaan hommannut ensimmäistäkään lasta ilman että mietit teidän seksisuhdetta tai kävisitte keskusteluja mitkä asiat teille on tärkeitä kun saatte lapsia koska ethän sinä voi mennä vaatimaan kumppania olemaan jonkunlainen ja jos yhtään kaksin ollessanne kumppani puhuu lapsista niin fiilis katoaa. Eikö tuo ole lähinä SINUN ongelmaa? Sinähän siinä fiiliksen menetät! Sinussa se "vika" siis on.
Minusta teidän pitäisi päästä päivittäin puhumaan toisillenne lapsista ja kumppani tarvitsee muutakin virikettä kuin nykyisin. Tuohan on meinaan ihan yleinen käytösmalli kotona 24/7 naisilta jotka elää täysin siellä kotona. Kun pääsee harrastuksiin, työelämään, opiskelemaan niin elämä alkaa täyttyä muullakin kuin lapsenkakalla ja mikä väriyhdistelmä toimii parhaiten lapsen päällä.
Vaikka toinen kaipaa elämäänsä muutakin mitä nyt on, niin kumppani saattaa olla erittäin tyytyväinen. Ei se ettei toista "kiinnosta korjata asiaa" vaan hän ei koe arkea kuten sinä.
Minusta paras tapa hoitaa homma kotiin on esittää asia niin että mitä sinä kaipaat. Ei syyllistää kumppania millainen HÄN on tai varsinkaan mitä hän ei ole.
Kaikki kehuminen ja huomioiminen kun olet jostain iloinen on teidän hyväksi. Et siis ARVOSTELE tuolloin jälleen häntä samoin sinun tunteilla peilaaminen: kaipaat elämään tätä tai tuota. SINÄ teit joskus niin ja näin ja se oli ihanaa, voisitteko kokeilla sitä. Kysele mitä hän kaipaa?
Kun itse (naisena) alan ärsyyntyä mieheni lähentelyyn niin omalla kohdalla siihen on ehkä joku kiireinen aika, rahatilanne painaa tai mies ei ole koskettanut kuin tavalla jolla tiedän että hän tahtoo seksiä. Me ollaan oltu yhdessä puolet elämästämme ja ollaan opeteltu puhumaan toisillemme ja YHÄ sitä huomaa milloin ottaa toista itsestäänselvyytenä tai yllätyksettömänä. Ei aina jaksa ja tahdo, mutta kyllä silloin lämmittää kun suunnitellaan tulevaa ja koitetaan pohtia miten molemmat olisivat tyytyväisiä. Koska en ainakaan itse tahdo myöskään tehdä miehelle niin että hänen pitäisi tavallaan itsensä hyvinvoinnista vähentää että minä olisin tyytyväisempi. Kompromissit on tärkeitä juttuja parisuhteessa mutta halu tehdä toiselle hyvää ei saisi tarkoittaa että se toisen oma halu tavallaan jyrää toisen haluja.
Jos ei tahdo tehdä toiselle hyvää, se on sitten hankalempi juttu. Mutta minusta oman edun ajaminen noin että toisen pitää vaan tehdä miten itse tahtoo on vähän narsistista. Enkä tarkoita etteikö sinun toiveilla olisi merkitystä, mutta tahdon että mietit mikä oikeus sinulla on lähteä sitä vaatimaan kumppaniltaSI?
Loppuikäni.