Lue keskustelun säännöt.
En jaksaisi olla aina masentunut :(
05.03.2015 |
en tule panostamaan tekstin ulkoasuun, joten pääskää asian yli. pointtina on vuodattaa paskaa fiilistä.
aina kun joku suhde päättyy se vie minusta kaiken elämänilon ja energian. tai kyllä minulla olisi energiaa puhua, puhua ja puhua asiasta ja yrittää ymmärtää, miksi asiat menivät niin kuin menivät. mutta en saa ikinä apua sillä hetkellä kun ahdistus on suurin. :( käytän erästä nettisivua, jossa voi anonyymisti vuodattaa murheita ja sieltä joku vapaaehtoistyöntekijä (?) tai joku sitten vastaa ja auttaa. siellä on myös reaaliaikaista chattailutukea tiettyinä ajankohtina, mutta tietysti kaikki auttajat ovat varattuja silloin kun heitä tarvitsisin. tänäänkin päivystin useita tunteja, jotta olisin saanut keskustella. jo alkanut keskustelu katkesi, kun paska nettini temppuili taas. sen jälkeen en saanut koko iltana mitään kontaktia keneenkään.
olen paljon parempi kirjoittamaan kuin puhumaan, joten en halua soittaa mihinkään apunumeroon. tosin niitäkin olen selaillut enkä löytänyt ainuttakaan tilanteeseeni sopivaa.
olen yleisesti ottaen pidetty ihminen, tai sitten ihmiset ympärilläni ovat taitavia näyttelijöitä. silti minuun ei pidetä yhteyttä. monta, monta kertaa olen asiasta huomauttanut, joskus riidellytkin. asiat eivät muutu. enää en itsekään jaksa yrittää.
erot lamaannuttavat minut aina täysin. olen jatkuvasti väsynyt, naama peruslukemilla, välillä itken. kun aamulla (tai keskellä yötä) herään ja avaan silmät on välitön reaktioni katsoa puhelinta, tajuta, ettei minulla ole enää kultaa ja etten saa enää ihania viestejä enkä piristäviä puheluita. sitten saan ahdistuskohtauksen ja nukahdan uudestaan. aamulla herään, olen edelleen ahdistunut, en kykene mihinkään ja olen väsynyt. illat eivät ole pahimpia, aamut ovat. pelkään nukkumaan mennessäni sitä ahdistusreaktiota, johon aina herään.
itken huonojen miesten perään. näen hirviöissäkin paljon hyvää ja kuvittelen, että menetin jotain upeaa. tämä toistuu AINA: minulla on mies, josta välitän ja joka välittää minusta. pian (hyvin pian) suhde arkistuu ja mies alkaa ärsyttää minua, kuka nyt milläkin tavalla. Ajattelen, että tällaistako minun täytyisi jaksaa loppuelämäni? Lähden suhteeseen aina sillä ajatuksella, että tämä on se viimeinen. en harrasta leikkisuhteita.
tällaisia asioita voi olla esim. yhteydenpidon tahmaisuus. Haluan, että viestejä ja puheluita tulee miehen omasta halusta, ei siksi että minä olen opettanut hänet siihen.
kaikki murheeni tuntuvat vähäpätöisiltä, jos minulla on ihana mies joka ottaa minut kainaloon ja sanoo, että ei ole mitään hätää. tietenkin minulla on silloinkin ongelmia, asiat vituttavat, surettavat... mutta tärkeintä on, että on se rakas ihminen vierellä. ja jollain tavalla jopa rakastan itkeä ikävää. siitä tulee ihana tunne; minulla on tunteita ja välitän hänestä.
oikeastaan, kun tarkemmin mietin ei kotona koskaan näytetty rakkautta mitenkään. en tiedä miten minua on vauvana kohdeltu, ei sattumoisin ole muistikuvia. mutta lapsuus ja nuoruus oli täynnä pelkoa, alkoholismia ja väkivaltaa.
minulle merkki siitä, että minusta välitetään kotona oli lähinnä se, että esim. haaveilleni ei naurettu vaan otettiin ne tosissaan ja kunnioitettiin niitä. tai että minulle ei huudettukaan, kun luulin saavani osakseni järkyttävät kilarit. kyllä minulle joskus sanottiin, että olen rakas, mutta en kokenut niin.
oikeastaan tässä kirjoittaessa olen tajunnut asian ytimen... koska en koskaan kokenut olevani rakastettu tai erityisen arvokas, on kaikki elämäniloni kiinni siitä, saanko huomiota miehiltä vai en. enkä toisaalta edes kaipaa huomiota monikossa miehiltä, vaan yhdeltä ainoalta ihanalta. se, että saisin ihanan miehen, joka vuodesta toiseen rakastaisi minua hullun lailla, olisi parasta mitä voisin ikinä saada.
siihen asti olen maassa ja väsynyt tähän kaikkeen. :(
Kommentit (14)
ohoh... juttu jäi kesken. niin siis arki astuu kuvioon pian, ja näenkin miehessä raivostuttavia piirteitä. ajattelen, että näitäkö minun pitäisi kestää koko loppuelämäni? alkaa tulla riitoja, alan ottaa puheeksi eron, koska koen etten jaksa. niin paljon kuin haluankin oman kullan, en minäkään ihan kaikkea jaksa. ero tulee sitten kun tulee, ja naps, sillä sekunilla unohdan kaiken huonon. yhtäkkiä se raivostuttava ihminen on tyyliin maailman ihanin ja koen, että menetin kultakimpaleen. tai muistan toki huonot asiat, mutta ne laimenevat mielessäni ja ajattelen, että eihän ne niin pahoja...
ja aivan satavarmasti, jos kokisin ne samat asiat saman ihmisen tekemänä uudestaan, minulla pettäisi pinna täysin. siis ero kultaa kaikki ilkeätkin miehet ja sitten minä itken jonkun typerän illuusion perään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan jaksa ketään rakastaa monta vuotta hullun lailla, sä et siis oo tolkun ihminen (lainaus Kataiselta;)
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:25"]
Se on vaan oltava. Ei auta muu.
[/quote]
luuletko viestistäsi olleen paljonkin apua?
Ymmärsit hyvin asian ytimen itsekin. Tiedät varmaan että elämäsi menee ohi kun odotat epätoivoisesti sitä elämäsi miestä. Voi olla että miehetkin vaistoavat epätoivosi ja siksi alkavat karttaa. Hanki muita mielenkiinnon kohteita, vaikka uusi harrastus.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:29"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:25"]
Se on vaan oltava. Ei auta muu.
[/quote]
luuletko viestistäsi olleen paljonkin apua?
[/quote]
Et siis kykene viestini semanttiseen tulkintaan:( Sori..byäääh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hakea keskusteluapua. Onko sinulla tosiystäviä joille voit kertoa olostasi? Jos on, ja et uskalla hakea itse apua, pyydä heitä tueksesi. Olen ollut samankaltaisessa tilanteessa. Minulla oli pompotteleva miesystävä, huono itsetunto ja masennus. Minut otettiin vakavasti vasta itsemurhayrityksen jälkeen. Ainut ystäväni hankki minulle apua ja parannuin tiiviillä hoitosuhteella ja lääkkeillä. Avun hakeminen voi tuntua todella vaikealta, mutta jos uskallat soittaa lääkärille ja kertoa, että tarvitset nopeasti keskusteluapua, niin asiat lähtevät rullaamaan muiden avulla. Tsemppiä :)
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:30"]
Ymmärsit hyvin asian ytimen itsekin. Tiedät varmaan että elämäsi menee ohi kun odotat epätoivoisesti sitä elämäsi miestä. Voi olla että miehetkin vaistoavat epätoivosi ja siksi alkavat karttaa. Hanki muita mielenkiinnon kohteita, vaikka uusi harrastus.
[/quote]
ymmärsin sen oikeasti vasta siinä samalla kun kirjoitin. mutta minulla on pelko, että ketään hyvää miestä ei ole jäljellä sitten kun on minun aikani saada pysyvä onni. ja jos se on joskus vuosien päästä, en minä jaksa odottaa, en todellakaan :/
huomasin myös kauhukseni, että meinasin ottaa yhteyttä erääseen menneeseen mieheen, jonka kanssa tapailimme muutaman kerran mutta syystä X se ei sitten ottanut tuulta alleen. luojan kiitos havahduin typeryyteeni. tajusin, etten voi ottaa yhteyttä milloin keneenkin huomion toivossa. minulla on oltava joku raja, jota en ylitä. hänestäkin olin kätevästi unohtanut muun muassa sen, ettei hän KOSKAAN kysynyt minun kuulumisiani. kertoi vain omista asioistaan, vaikka en kysynyt. eikä yhteydenpito toiminut luontevasti vaan aina jouduin odotella liikaa. sellaiseen en todellakaan lähde enää.
toinen asia jonka kauhukseni huomasin on se, että toivon (tälläkin hetkellä), että toinen huono mies ottaa yhteyttä. hän teki todella julman tempun minulle ja eniten kaipaan häneltä huomiota, jota ennenkin sain. toki itsekin välitin hänestä. välitän ehkä vähän vieläkin?
en minä kuitenkaan KAIKKIIN retkahda. olen antanut pakitkin monille. en lähde tapailemaan miestä, josta saan heti vibat: ei kiitos.
en siis ehkä aivan toivoton tapaus ole?
luulen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:42"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:30"]
Ymmärsit hyvin asian ytimen itsekin. Tiedät varmaan että elämäsi menee ohi kun odotat epätoivoisesti sitä elämäsi miestä. Voi olla että miehetkin vaistoavat epätoivosi ja siksi alkavat karttaa. Hanki muita mielenkiinnon kohteita, vaikka uusi harrastus.
[/quote]
ymmärsin sen oikeasti vasta siinä samalla kun kirjoitin. mutta minulla on pelko, että ketään hyvää miestä ei ole jäljellä sitten kun on minun aikani saada pysyvä onni. ja jos se on joskus vuosien päästä, en minä jaksa odottaa, en todellakaan :/
huomasin myös kauhukseni, että meinasin ottaa yhteyttä erääseen menneeseen mieheen, jonka kanssa tapailimme muutaman kerran mutta syystä X se ei sitten ottanut tuulta alleen. luojan kiitos havahduin typeryyteeni. tajusin, etten voi ottaa yhteyttä milloin keneenkin huomion toivossa. minulla on oltava joku raja, jota en ylitä. hänestäkin olin kätevästi unohtanut muun muassa sen, ettei hän KOSKAAN kysynyt minun kuulumisiani. kertoi vain omista asioistaan, vaikka en kysynyt. eikä yhteydenpito toiminut luontevasti vaan aina jouduin odotella liikaa. sellaiseen en todellakaan lähde enää.
toinen asia jonka kauhukseni huomasin on se, että toivon (tälläkin hetkellä), että toinen huono mies ottaa yhteyttä. hän teki todella julman tempun minulle ja eniten kaipaan häneltä huomiota, jota ennenkin sain. toki itsekin välitin hänestä. välitän ehkä vähän vieläkin?
en minä kuitenkaan KAIKKIIN retkahda. olen antanut pakitkin monille. en lähde tapailemaan miestä, josta saan heti vibat: ei kiitos.
en siis ehkä aivan toivoton tapaus ole?
luulen...
[/quote]
Miehenä olen täysin vakuuttunut, että löydät vertaisesi ja sinua vilpittömästi hullun lailla rakastavan, niin, miehen!
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:40"]
Kannattaa hakea keskusteluapua. Onko sinulla tosiystäviä joille voit kertoa olostasi? Jos on, ja et uskalla hakea itse apua, pyydä heitä tueksesi. Olen ollut samankaltaisessa tilanteessa. Minulla oli pompotteleva miesystävä, huono itsetunto ja masennus. Minut otettiin vakavasti vasta itsemurhayrityksen jälkeen. Ainut ystäväni hankki minulle apua ja parannuin tiiviillä hoitosuhteella ja lääkkeillä. Avun hakeminen voi tuntua todella vaikealta, mutta jos uskallat soittaa lääkärille ja kertoa, että tarvitset nopeasti keskusteluapua, niin asiat lähtevät rullaamaan muiden avulla. Tsemppiä :)
[/quote]
se siinä onkin, kun ei minulla ole ystäviä. tiedän, että saan ystäviä halutessani. ihan niin surkeana en itse itseänikään pidä. mutta jos se menee siihen, että minä yksin joudun pitää yhteyksiä niin lopulta itsekin luovutan ja olen vaikka yksin. kissani on minulle rakas ystävä. välillä pelkkä tieto siitä, että se on kanssani samassa huoneessa saa minut iloiseksi. se kuulostaa oudolta, mutta niin se on.
jos saisin ilmaista keskusteluapua niin ottaisin avun vastaan. mutta haluaisin auttavan henkilön ihan tosissaan perehtyvän ongelmiini. menevän todella syvälle sinne asioihin. joskus se on sellaista "miltä tuntuu? ai pahalta, miksi? no mutta sinä olet nuori. ei kannata murehtia."
tuostahan ei ole apua alkuunkaan, se vain masentaa entisestään. olen minä toki muutaman kerran käynyt puhumassakin asioista, siksi tiedän, että kaikki eivät perehdy ongelmaan. jos olisin saanut tänään kontaktin siihen auttavaan henkilöön netissä, saattaisi oloni olla huojentunut nyt. olisin saattanut saada ratkaisevia näkökulmia asiaan. nyt olen ihan yksin asian kanssa edelleen.
ja edelleen odotan huonon miehen viestiä. olen luuseri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:46"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:42"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:30"]
Ymmärsit hyvin asian ytimen itsekin. Tiedät varmaan että elämäsi menee ohi kun odotat epätoivoisesti sitä elämäsi miestä. Voi olla että miehetkin vaistoavat epätoivosi ja siksi alkavat karttaa. Hanki muita mielenkiinnon kohteita, vaikka uusi harrastus.
[/quote]
ymmärsin sen oikeasti vasta siinä samalla kun kirjoitin. mutta minulla on pelko, että ketään hyvää miestä ei ole jäljellä sitten kun on minun aikani saada pysyvä onni. ja jos se on joskus vuosien päästä, en minä jaksa odottaa, en todellakaan :/
huomasin myös kauhukseni, että meinasin ottaa yhteyttä erääseen menneeseen mieheen, jonka kanssa tapailimme muutaman kerran mutta syystä X se ei sitten ottanut tuulta alleen. luojan kiitos havahduin typeryyteeni. tajusin, etten voi ottaa yhteyttä milloin keneenkin huomion toivossa. minulla on oltava joku raja, jota en ylitä. hänestäkin olin kätevästi unohtanut muun muassa sen, ettei hän KOSKAAN kysynyt minun kuulumisiani. kertoi vain omista asioistaan, vaikka en kysynyt. eikä yhteydenpito toiminut luontevasti vaan aina jouduin odotella liikaa. sellaiseen en todellakaan lähde enää.
toinen asia jonka kauhukseni huomasin on se, että toivon (tälläkin hetkellä), että toinen huono mies ottaa yhteyttä. hän teki todella julman tempun minulle ja eniten kaipaan häneltä huomiota, jota ennenkin sain. toki itsekin välitin hänestä. välitän ehkä vähän vieläkin?
en minä kuitenkaan KAIKKIIN retkahda. olen antanut pakitkin monille. en lähde tapailemaan miestä, josta saan heti vibat: ei kiitos.
en siis ehkä aivan toivoton tapaus ole?
luulen...
[/quote]
Miehenä olen täysin vakuuttunut, että löydät vertaisesi ja sinua vilpittömästi hullun lailla rakastavan, niin, miehen!
[/quote]
Toivoisin niin kovasti :/
Vaikutat väsyttävältä henkilöltä. Vatvot ja vatvot pikkuasioita ja odotat että toista kiinnostaisi myös asioiden jatkuva pyörittely. Ei miehet jaksa tollaista vatvomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:54"]
Vaikutat väsyttävältä henkilöltä. Vatvot ja vatvot pikkuasioita ja odotat että toista kiinnostaisi myös asioiden jatkuva pyörittely. Ei miehet jaksa tollaista vatvomista.
[/quote]
ei viimeisinkään suhteeni kaatunut mihinkään vatvomiseen. tai mihinkään muuhunkaan luonne- tai ulkonäköasiaan. se kaatui yksittäiseen asiaan, jonka tein kerran.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:54"]
Vaikutat väsyttävältä henkilöltä. Vatvot ja vatvot pikkuasioita ja odotat että toista kiinnostaisi myös asioiden jatkuva pyörittely. Ei miehet jaksa tollaista vatvomista.
[/quote]
Kyllä jotkut kuten mä jaksan, rakastan perinpohjaista diskuteeraamista!
Se on vaan oltava. Ei auta muu.