Minkälaisena muistat edesmenneet vanhempasi?

Isäni oli alkoholisti. Ryyppääsi ja möykkäsi. Hävetti koko lapsuuden. Rauha silti sielulle.

Mun äiti kuoli 21v ja isä 15v sitten. Hyviä muistoja pelkästään.

Köyhä duunarikoti mutta aina rakastettu ja arvostettu lapsi - 8 keskenmenon jälkeen ainokainen. Ei silti lellitty, eipä siihen ollut varaakaan. Äiti oli itse jäänyt orvoksi pikkutyttönä eikä oikein osannut näyttää äidinrakkauttaan, tai ehkä pelkäsi kiintyvänsä liikaa jos vaikka menettäisi minut. Mutta totisuudestaan huolimatta leijonaemo. Ja isä taas sellainen kiltti, hassu mies joka ei koskaan nauranut mun mielikuvitusystäville eikä koskaan hävennyt lähteä mun leikkeihin mukaan. Sota ei onneksi ollut jättänyt häneen pahoja traumoja.

Meillä oli paljon ystäväperheitä, ulkomaalaisiakin mikä oli aika tavatonta 60-70 -luvulla. Keräännyttiin aina isolla porukalla syömään yhdessä joko mökille tai jonkun kotiin. Sama jatkuu omassa kodissanikin edelleenkin ja on jo siirtynyt seuraavalle sukupolvelle:)

Hyvät vanhemmat

mulla on vain myönteisiä muistoja. En sano, että vanhempani olisivat olleet täydellisiä, mutta ei tarvitsekaan olla.