Voiko olla liian onnellinen?
Kaikki on hyvin. Mies on maailman paras, koti ihana, työpaikka palkitseva ja inspiroiva. Raha-asiat ovat kunnossa, lemmikit terveitä, ihmissuhteet erinomaiset, terveyttäkin riittää. Elämässä ei ole oikeastaan mitään negatiivista tai ärsyttävää.
Onko tämä ojasta allikkoon tilanne vai voiko tätä kestää "ikuisesti". :)
Kommentit (11)
Tähän kuuluis varmaan sanoa että tyyntä myrskyn edellä :D
Nauti olostasi. Kyllä tulee vielä toisenlaisiakin aikoja.
Nauti onnellisuudestasi. Kyllä maailma elämänaikana niitä suruja ja vastoinkäymisiä vielä antaa ihan varmasti.
Suomessa ei voi. Muuta muualle niin huomaat onnesi nousevan uusiin sfääreihin.
nimim. jo vuosia poissa Suomesta
Tässä taas huomaa suomalaisten pikkusieluisuuden ja kateuden. :D "Kyllä tulee vielä toisenlaisiakin aikoja." ja "Kyllä maailma elämänaikana niitä suruja ja vastoinkäymisiä vielä antaa ihan varmasti."
Uskomatonta kun ei voida olla iloisia toisen puolesta. SYDÄMESTÄNI toivotan ap:lle jatkossakin kaikkea hyvää!
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 14:34"]
Suomessa ei voi. Muuta muualle niin huomaat onnesi nousevan uusiin sfääreihin.
nimim. jo vuosia poissa Suomesta
[/quote]
Asumme noin puolet vuodesta Italiassa. :) Tästäkin olen hyvin onnellinen! Suunnitelmissa olisi muutaman vuoden päästä muuttaa kokonaan tuonne "mökille" meitä kun ei mikään oikeastaan tässä maassa pidättele.
-ap
Ilmeisesti voi. Me oltiin todella onnellisia ja sitten mieheni kuoli syöpään.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 14:36"]
Tässä taas huomaa suomalaisten pikkusieluisuuden ja kateuden. :D "Kyllä tulee vielä toisenlaisiakin aikoja." ja "Kyllä maailma elämänaikana niitä suruja ja vastoinkäymisiä vielä antaa ihan varmasti."
Uskomatonta kun ei voida olla iloisia toisen puolesta. SYDÄMESTÄNI toivotan ap:lle jatkossakin kaikkea hyvää!
[/quote]
Minusta on aika realistista odottaa, että elämässä tulee joskus sellaisiakin aikoja, ettei kaikki mene hyvin eikä tunne itseään jatkuvasti onnelliseksi. En ole ap:lle kateellinen, koska itsekin tunnen itseni hyvin onnelliseksi. Samaa toivon kaikille. Itselläni on ollut helpompaa vastoinkäymisten hetkellä, kun on voinut muistella aiempia onnellisempia aikoja ja toisaalta kuvitella, millaista sitten on, kun asiat järjestyvät.
11 jatkaa: Käytännössä ainoa tapa onnistua elämään ilman minkäänlaisia suruja ja vastoinkäymisiä on kuolla äkisti suhteellisen nuorena. Muuten on aivan varmaa, että joutuu kokemaan vähintäänkin jonkun läheisen kuoleman. Myös omat ja toisten terveysongelmat ovat hyvin todennäköisiä, kun vähääkään vanhemmiksi eletään. Näin ollen minusta ei ole ollenkaan pikkusieluista ja kateellista todeta, että elämän aikana tulee varmasti eteen myös suruja ja vastoinkäymisiä.
Surun ja vastoinkäymisten ei tietenkään tarvitse kokonaan poissulkea onnellisuutta. Joku ihminen on jo luonnostaan sellainen, että osaa nauttia pienistäkin onnen murusista, ja joku osaa kehittää itsessään sellaisia kykyjä.
Jos alkaa tuntua liian kivalta, hankkikaa lapsi.