Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En kestä enää (syöminen)
04.02.2015 |
En tiedä enää mitä tekisin. Tässä edellinen ketjuni. http://www.vauva.fi/keskustelu/4382176/ketju/onko_tama_millaan_tasolla_normaalia_syomista
Normaalisyöminen ei ole koskaan ollut minulle tuttua. En ahmi, koska syön todella vähän välillä. En tiedä miksi ahmin. Silloinkin kun olen syönyt säännöllisesti, olen ahminut. Vaihtelu virkistää kai. Muutaman kuukauden laihdutusjakso, muutaman kuukauden ahmimisjakso. En kestä.
En ole täysin tyytymätön vartalooni, minulla on jonkin lihasta, sillä urheilen paljon ja teen lihaskuntoa (lihas toki ei tietenkään hirveästi kasva, kun olen välillä -1000 tai enemmän miinuksella). Läskiäkin on, josta haluaisin eroon, josta olen osittain jo päässyt eroon. Olen pienikokoinen, 54 kiloinen, 163 cm pitkä, 20-vuotias. Painoni on viimeisten kolmen vuoden aikana vaihdellut 45-kiloisesta 68 kiloon. Olen harkinnut oksentamista tai jotain ulostuslääkkeitä ahmimisen kanssa.
Vaaka näyttää aina paria kiloa enemmän ahmimispäivän jälkeen, mutta tasoittuu muutaman päivän kuluessa. Ahmimispäivän jälkeen syön melko vähän, oikeastaan vain proteiinin lähteitä, eli rahkaa ilman mitään, kananmunia tms. Muutaman päivän päästä ahmimisesta paino on taas sama kuin ennenkin, yleensä. Jos ahmimista jatkuu muutama päivää, paino nousee, mutta korkeintaan n. puoli kiloa. Silti se on rankkaa. En jaksa. Mutta en osaa syödä normaalisti. Tiedän, mistä koostuu hyvä ja terveellinen ruokavalio. Olen lukenut tutkimuksia, kirjoituksia, kirjoja, tietoa laihdutuksesta, ruoasta, jne viimeiset 9 vuotta, koska aloitin laihduttamaan jo 11-vuotiaana.
Aloin nyt itkemään, joten minun on lopetettava. Oli pakko avautua. Onko kellään kokemuksia tämmösestä?
Kommentit (8)
No minulle tämä on ongelma. Elämäni pyörii joko syömisen tai laihduttamisen ympärillä aina. Ei ole normaalia, että on niin kiire ahmia, vaikka olet juuri syönyt vatsasi täyteen, ettet edes voi ottaa ulkovaatteita pois päältä ensin. ;(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pyrin syömään arkena suht terveellisesti ja niukasti ja v.loppuna mässään mitä haluan. Ei tällä tavalla liho mutta ei tääkään ihan normaalia oo.
Minullakin oli noin vielä puoli vuotta sitten. Pystyin kontrolloida itseäni kunnes viikonloppuna mässäilin kaikkea, jota olin hamstrannut koko viikon. Käyn eri kaupoista hakemassa herkkuja, vaikka olenkin melko pieni, tuntuu, että ihmiset pitävät lihavana. Nyt en pysty edes tuohon, jos ostan herkkuja, syön ne heti. Sitten hirveä morkkis, joka pahenee kerta kerran jälkeen. Jos nyt ahmisin muutaman kuukauden, pystyisin sen jälkeen olemaan ilman herkkuja kuukausia. Ihan kuin olisin muutaman kuukauden anorektikko, ja muutaman kuukauden ahmimishäiriöinen. Kärsin päivä päivältä, vuosi vuodelta enemmän. Aluksi oli vain dieetti. Tsemppiä teille kaikille vastanneille myös.
Syömishäiriöön on saatavilla apua. EDNOS olisi tuon tyyppiselle käyttäytymiselle oikea diagnoosi. Se ON hajottavaa, minut pelasti raskaus ja vauva. T. Samanlaisesta käyttäytymisestä aiemmin kärsinyt.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 16:12"]
No minulle tämä on ongelma. Elämäni pyörii joko syömisen tai laihduttamisen ympärillä aina. Ei ole normaalia, että on niin kiire ahmia, vaikka olet juuri syönyt vatsasi täyteen, ettet edes voi ottaa ulkovaatteita pois päältä ensin. ;(
[/quote]
Minullekin se oli aikanaan ongelma, siihen asti että hain lääkäreiltä, psykologilta ja ravitsemusterapeuteilta apuakin. Mutta koska en sitä saanut mistään koskaan, niin lopulta luovutin ja päätin että turha taistella tutkainta vastaan, hyväksyä vaan että tällaista jojotusta mun elämäni painon ja syömisen suhteen on.
Ongelmani kanssa tosiaan kaikki asiantuntijat oli vähän ymmällään. Ravitsemusterapeutti kehotti vaan syömään "hyvinä" kausina terveellisesti, riittävästi ja säännöllisesti ja välttämään dieettejä, mutta näin tekeminen ei estänyt ahmintakausia iskemästä. Psykologin kanssakin kävin juttelemassa mutta ei löytynyt mitään selittäviä tai laukaisevia tekijöitä mikä käynnistäisi ahminnat. Mietittiin jopa maanis-depressiivisyyttä, mutta koska mielialojen vaihtelua muuten ei ollut, ainoastaan syömätapojen vaihtelu, joten ei sekään tullut kyseeseen selittäjänä. Lääkäriltä sain mielialalääkkeitä hoitokokeiluksi, mutta niistä tuli valtavasti sivuvaikutuksia, tokkurainen olo, ja jatkuva ahmimishimo ja makeanhimo ajoittaisen tilalle, joten nekin jätin pois.
t. 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvalla syömishäiriöisellä on puhtaasti anoreksia tai bulimia, useimmilla on piirteitä molemmista ja/tai kaudet vuorottelevat kuten sinulla. Näistä ei vain puhuta.
Minä syön lähes joka päivä lähes kaikki päivä kalorit vasta illalla kuuden jälkeen. En syö aamulla enkä päivällä juuri mitään (yleensä jonkin pienen välipalan kuten jugurtin päivällä). Näin on ollut jo vuosikausia. En ole päivällä väsynyt tämän takia enkä tunne nälkää aiemmin.
Välillä tulee herkuttelukausia, jolloin suklaa ja hiilarit maistuu. Päivittäinen energiansaanti pysyy kyllä yleensä suunnilleen samana silloinkin (ei aina). Välillä tuntuu myös, että herkuttelukausilla on taipumus jäädä päälle, vähän niin kuin alkoholisteilla putki päälle. Se pitää melkein tietoisesti katkaista. Tosin kyllä kehokin usein sanoo, että nyt tarvitaan kasviksia tai lihaa. Herkuttelu tarkoittaa siis nimenomaan huonoja hiilareita ja suklaata sekä jäätelöä myös.
Olen normaalipainoinen aikuinen nainen. En ole varma, pitäisikö tämän muuttua vai ei. Nuorempana "oireilu" on ollut selvästi rajumpaa.
Alue: Aihe vapaa
Sama ongelma minulla ollut aina, enkä ole siitä nelikymppiseksi mennessä päässyt eroon. Minulla tulee vaan kausia, jolloin syön hyvin, ja tätä voi kestää kuukausia, ja sitten tulee roskaruoan ahmimiskausia, jolloin elän keskikaljalla, limsalla, energiajuomalla, lihapiirakoilla, karjalanpiirakoilla, pizzoilla ja kebabeilla. Minä olen vaan hyväksynyt että tällainen olen ,enkä tee asiasta sen enempää ongelmaa.