Sanooko lapsenne koskaan mitään outoa tai pelottavaa?

En tsekannut tuota etten ala pelkäämään. Riitti jo se että oma laps kurkki lauteiden alle ja sanoi että siellä on silmät. Aina saunoessa kurkki noita silmiä. Kuulemma joku siellä oli. Minä en nähnyt mitään, luonnollisesti.

Kyselin pojaltani, kun hän oli n.3v että mikä oli ammatiltaan entisessä elämässään? vastasi hän tähän, että nokipoika. Kysyin oliko työ mieluinen? Ei kuulemma ollut, koska aina piiput piti puhdistaa ihmisen ruumiista. Se ällötti häntä, koska niissä piipuissa oli paljon pieniä lapsia. Välillä kuulemma kun hän oli kävellyt kylällä niin jostain asunnosta oli kuulunut huutoa ja itkua niin tiesi poika, että nyt joku palaa savupiipussa. 

Sen jälkeen en ole halunnut/uskoltanut kysellä mitään tuollaisia entiselämä juttuja muilta lapsiltani.

up

Tytär on aina ollut "pieni mystikko". Hänen juttunsa on joskus olleet pelottavia. Hän on nähnyt "henkiä", tai mielikuvituskavereita, miten nyt asian haluaa nähdä. Hän on puhunut edellisistä elämistään, mm. siitä että on vaikea olla tyttö kun hän viimeksi oli mies. Kuulemma on joskus ennenkin ollut nainen mutta siitä on jo kauan. Pahin oli kun kerran tytär sanoi mustarastaan pomppiessa aidallamme tullessamme kotiin, että sielulintu tuli kertomaan kuolemasta. En kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, ajattelin että tyttö on taas omissa satumaailmoissaan. Mutta äitini oli kuollut vanhainkodissa sen saman aamupäivän aikana.

Ei nyt ehkä niin paha, mutta kyllä karmii välillä, kun poika herää yöllä ja itkee kauhuissaan, että joku on sängyn vieressä. Sanon aina, ettei siellä ketään ole ja rauhoittelen, mutta samalla vilkuilen vähän pelokkaana ympärilleni. :D