Olen yksinäinen, mutta en siedä oikein muita ihmisiä

Mulla on ihan sama juttu :D ehkä olemme vaan epäsosiaalisia

Sama juttu mulla muuten. Enimmäkseen viihdyn yksikseni, mutta joskus kyllä tuntuu kauhean tylsältä ja yksinäiseltä. Mutta en voi hakea seuraa koska jos niin teen, minua vaan ärsyttää ne toiset ihmiset ja tulen seurastea vielä hermostuneemmaksi kuin yksinäisyydestä. 

Mitähän meille pitäis tehdä :D

Yhdistykää

Täällä sama. Luulin aina olevani ekstrovertti, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän ihmiset ärsyttää. Onneksi työssäni tapaan ihmisiä, koska muuten muuttuisin täysin erakoksi. Toisaalta mitäs pahaa siinä on?

Lapsesta sti aina jotenkin tunsin itseni erilaiseksi, ja teknistä saakka koin, ettei kukaan ymmärrä mua. Tässä sitä ollaan, perustetaanko klubi?

Join the club...perjantai-ilta ja istun yksin tietokoneen ääressä lukemassa vauva.fi foorumia ja kuuntelen pyykkikoneen hurinaa. Seura kelpaa silloin tällöin, mutta ei mitään tuiki tuntemattomia ihmisiä joukkueellisen verran. Jos joskus joku kaveri kysyy baarii saatan lähteä, mut ei millää isolla porukalla. Ehkä olen enemmänkin itseni paras kaveri. Työkaverit joskus kyselee miksei mulla oo naista mut en tie osaisinko edes elää niin et kämpäs olis joku toinenki. Erinäkösiä sukujuhlia tmv. odotan kyllä aina innolla kun näkee paljon tuttuja ja voi vaihtaa kuulumiset. Ja tällä ikää on kaveripiirit hajonnu ympäri Suomea eikä oikein pk-seudulla edes tutustu sillä tavalla uusiin ihmisiin. T. miesduunari 30 vee. 

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 22:32"]Join the club...perjantai-ilta ja istun yksin tietokoneen ääressä lukemassa vauva.fi foorumia ja kuuntelen pyykkikoneen hurinaa. Seura kelpaa silloin tällöin, mutta ei mitään tuiki tuntemattomia ihmisiä joukkueellisen verran. Jos joskus joku kaveri kysyy baarii saatan lähteä, mut ei millää isolla porukalla. Ehkä olen enemmänkin itseni paras kaveri. Työkaverit joskus kyselee miksei mulla oo naista mut en tie osaisinko edes elää niin et kämpäs olis joku toinenki. Erinäkösiä sukujuhlia tmv. odotan kyllä aina innolla kun näkee paljon tuttuja ja voi vaihtaa kuulumiset. Ja tällä ikää on kaveripiirit hajonnu ympäri Suomea eikä oikein pk-seudulla edes tutustu sillä tavalla uusiin ihmisiin. T. miesduunari 30 vee. 
[/quote]

Jos en ois naimisissa toisen itseni kaltaisen introvertiksi muuttuneen miehen kanssa niin vähintäänkin tulisin seuraksesi mököttämään. Tai siis olen nainen enkä ole muuttunut introvertiksi mieheksi, vain introvertiksi.

Sama :D

Pahinta on ehkä se, että koen olevani niin erilainen... esim. jos muut puhuvat pinnallisista aiheista, minä pohdin häpeäkokemuksia tai kuvioita laajemmin, kuin kameraperspektiivistä, enkä ole läsnä..

Epäilen, että vietän kohta alkavan pekkasvapaaviikon ja kesäloman perehtyen 3dmaxin ja Autocaddin saloihin. Aikaa kun on näemmä itselle liikaa. T: seiska ja 30 vee nörtti miesduunari. Työkaverit huvittavia kun eivät ymmärrä tietotekniikasta juuri mitään. Eräs yltiösosiaalinen työkaveri aina ripittää kun ostan itselle jtn uutta tietokonetta ja miten hänelle piisaa vaa iphone...

Kuule juuso ! Osta pehmolelu( voodoo nukke) tai kaktus ( kukka se ei suutu jos joskus unohdat kastella) saatat korkeintaan hukuttaa sen vedellä tai tappaa pahanhajuisella hengitykselläsi kun puhut sille ! =D

Tuu sylkkyyn.

..onpa outoja vastauksia , kommentteja.huh huh. Jos ihminen viettää mielellään aikaa yksin ..se on aivan ok.fine. me ollaan luojan kiitos yksilöllisiä.

Vmäisiä ystäviä on . Juoruilua ja jonnin joutavaa paskanjauhamista.

Minulla sama, liian monet ihmiset vain ovat epäaitoja. Olen syvällinen ihminen, eikä minkäänlainen esittäminen kiinnosta minua yhtään. Suosittelen kuitenkin etsimään niitä omanlaisia ihmisiä, heistä saa kuitenkin paljon iloa.

Parempi yksin kuin huonossa seurassa vaikka välillä se hieman harmittaakin.

Juuri tässä mietin, että pitäisi alkaa deittailemaan (erosta on jo vuosi aikaa), mutta kun ei oikeastaan huvita yhtään tutustua kehenkään!

Tuntuu tyhmältä lähteä treffeille (jos sellaisilla onnistuisin pääsemään) jos ei inspiroikaan tutustua sen kummemmin. Tokihan voi käydä niin että tapaan jonkun superkiinnostavan tyypin, mutta pidän sitä melko epätodennäköisenä.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tässä mietin, että pitäisi alkaa deittailemaan (erosta on jo vuosi aikaa), mutta kun ei oikeastaan huvita yhtään tutustua kehenkään!

Tuntuu tyhmältä lähteä treffeille (jos sellaisilla onnistuisin pääsemään) jos ei inspiroikaan tutustua sen kummemmin. Tokihan voi käydä niin että tapaan jonkun superkiinnostavan tyypin, mutta pidän sitä melko epätodennäköisenä.

Itse onneksi tutustun ihmisiin ensin videopelien parissa, olisi raskasta tehdä noita tapaamisia vain livenä, kun niin harva on tyyppiäni.