Onko lemmikkiharrastuksesta apua valmistautumisessa vanhemmuteen

Kannattaa hankkia apina. Ikuinen 2v.

No ehkä sitten jos ne koiratkin usein herättää öisin? Tai valvottaa sinua niin että nukut pahimmillaan pari tuntia yössä ja senkin pätkissä? Jos joudut lykkimään niitä ulkona että ne nukkuisi edes hetken verran tai lähtemään autoajelulle vain siksi että korvasi saisi levätä hetken siltä huudolta? Jos ne saa raivokohtauksia tai alkaa itkeä niin ettet edes tiedä syytä? Nämä nyt vain ääriesimerkkejä mutta ei koira kyllä ole missään nimessä niin sitova kuin lapsi on. Ei lähellekään.

En omista koiraa, mutta uskon lujasti, että koiraharrastuksesta on hyötyä lastenkasvattamisessa. Lapsissa ja koiranpennuissa on paljon samaa...Kummatkin tarvitsevat paljon rakkautta, mutta myös selkeitä rajoja.

Ilman muuta on. Tärkeimpänä pidän sitä, että näkee kuinka puoliso sitoutuu hoitamiseen ym.ja miten suhtautuu lemmikkiin. Eli kannattaako sen kanssa lapsia hommata :)

En nyt sanoisi. Mies autteli koiran ja jyrsijöiden kanssa ihan mainiosti. Vielä vauvatteli, lässytti ja oli 24/7 niiden eliöiden kanssa. Vauvan kanssa sitten ei skuulannutkaan, kun mies oli eläinrakas ja vauva ei ole pörröinen ja kohtuu hiljainen, vaan mekastaa aikalailla enemmän. 

On ollut yli vuotta koiria ennen lasta. Ei siitä ainakaan haittaa ole. Pissa, kakka, oksennus eritteet selvitty jo koirien kanssa. Kynsien leikkaukset, hampaiden tarkistus, pienten haaverien hoito:) No Joo.. Jos on sitoutunut harrastamaan koirien kanssa, on kouluttanut hyvin, huolehtinut koiran terveydestä, hankkinut tietoa roduista ja koulutuksesta ym. Niin kyllä se kertoo ainakin, että pystyy toiminaan pitkäjänteisesti, ottamaan vastuuta ja huolehtimaan elävästä olennosta. Valitettavan monet ei kyllä näe liikaa vaivaa koiriensa kanssa eli into lopahtaa, kun pitää lenkille lähteä räntäsateeseen tai opettaa remmiräyhälle tapoja. Jos sulla on hyvin pidetty koira, kertoo se sinusta positiivista.

Itse tajusin vasta lemmikin otettuani, että lasten hankinta ei todellakaan ole minua varten. Ahdistaa välillä jo kissan sitovuus, vaikkei sitä millään tavalla voi edes verrata lapseen. Onneksi pentuaika on eläimillä lyhyt, joten yöunet eivät enää kärsi eikä tarvitse olla syyllinen olo, jos ei koko ajan vieressä vahtimassa. Oma karvaturrini on rakas ja en siitä luopuisi, mutta olen kiitollinen miten helposti eläimen saa hoitoon.

Kiitollinen olen, että asian tajusin (kissani ansiosta) ennen kuin olisi ollut liian myöhäistä!

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:12"]

Itse tajusin vasta lemmikin otettuani, että lasten hankinta ei todellakaan ole minua varten. Ahdistaa välillä jo kissan sitovuus, vaikkei sitä millään tavalla voi edes verrata lapseen. Onneksi pentuaika on eläimillä lyhyt, joten yöunet eivät enää kärsi eikä tarvitse olla syyllinen olo, jos ei koko ajan vieressä vahtimassa. Oma karvaturrini on rakas ja en siitä luopuisi, mutta olen kiitollinen miten helposti eläimen saa hoitoon.

Kiitollinen olen, että asian tajusin (kissani ansiosta) ennen kuin olisi ollut liian myöhäistä!

[/quote]

Puhumattakaan siitä, että kissani on söpömpi kuin yksikään ihmislapsi. On tosin kissaksikin harvinaisen suloinen minikokoinen pallopää, jolla ystävälliset silmät.

t. 8

Ainakin olen valmistautunut oksennustauteihin ja kakkavaippoihin, ison koiran oksennusta siivotessa ei ole oma oksennus kaukana... :D ja juuri myös se sitovuus, ei heti lomalle lähdetä tai edes päiväksikään muualle. Kouluttaminen/kasvattaminen myös tärkeää