Miksi päiväkoti haluaa olla kuin koulu?

Onko kyse Montessori-pedagogiikasta? Tai pienryhmistä? Kyllähän se voi harmittaa, jos joku lapsi ei koskaan saa mitään projektia valmiiksi. Ymmärrän hyvin. Toisekseen, päivään ei ehkä pääse niin hyivn kiinni, jos menee klo 11 tms.

hoitoon kello 9 mennessä, kun omat työt alkoivat kello 10 ja itsellä oli työmatkaa 10 minuutin kävelymatka. Oltaisiin saatu olla aamulla rauhassa kaksistaan kotona, mutta ei, päiväkotiin yhdeksäksi että ennättäää aamupiiriin ja mä sitten olin aina tuntia liian aikaisin töissä kun en viitsinyt edestakaisin seilata. Nyt onnkeis lapsi on jo koulussa.

mutta älä sä välitä noista tehtävistä ja säännöistä! Viet lapsesi sitten kun menet töihin. Nimenomaanhan sinne viedään silloin, kun kotona ei ole ketään, joka hoitaisi lapset.

Yksityinen vai kunnallinen ja onko joku painotus? Ilmeisesti siksi, kun lastentarhanope haluaa olla opettaja.

on koulutukseltaan luokanopettaja, näkyy aika pahasti läpi kaikessa. Metsäretkellekään ei mennä ilman, että siellä lasketaan käpyjä tms. sanot vaan, että työajat on epäsäännölliset ja siksi lapsi tulee joskus myöhemmin. ilmoita kuitenkin etukäteen jos vaan voit nuo tuloajat, jos ope haluaa jotenkin sopeuttaa juttuja tuon mukaan. Erilaisissa askarteluissa saattaa omaa lastasi ottaa päähän, jos muut väsää kaikkea kivaa, ja hän ei ole saanut osallistua. Meillä esim. huovuttaminen oli lapsista ihan älyttömän hauskaa, ja niitä jotka eivät päässeet mukaan otti tosiaan päähän.

Onko teillä tehty oma vasu jo? Käpyjen laskeminenhan kuuluu matemaattiseen orientaatioon jota pitäisi olla kaikilla tarhalapsilla. Kuin myös kaikki muut orientaatiot ja samassa suhteessa.

Ja kunnallisesta päiväkodista ja ryhmilsestä meillä kyse. Enemmän olisin huolissani, jos päiväohjelmaan, hoitosuunnitelmaan ei mitään kehittävää, " koulumaista" kuuluisi.

Jos päiväkodin henkilökunnalta löytyy yhtään ammattitaitoa ja halua joustavuuteen , yksilökeskeiseen kasvatukseen ja hoitoon niin eivät tuollaisesta nipota, vaan lapselle luodaan mahdollisuus esim askarteluun myöhemmin päivällä. Esim välipalan jälkeen ja ennen ulosmenoa voi hyvin tehdä askarteluja, useinhan se on ns vapaanleikin aikaa.



Sen sijaan liikuntatuokioista ja metsäretkistä jää autamatta pihalle, jos pk:hon tulee vasta syömään mutta sehän on jokaisen vanhemman oma valinta. Mielummin lyhyemmät päivät kuin pitkät päivät vain osallistuakseen viriketoimintaan..

Ei - en ollut sitä mieltä että " rauhallinen aamu äidin kanssa on huonompi vaihtoehto, kuin se että lapsi pääsee joka aamu suunnitellun kasvatuksen piiriin jo kolme vuotiaana" :). Päinvastoin; minusta on ihanaa, jos lapsella on mahdollisuus nauttia aamupalasta yhdessä perheen kesken. Yritin (ilmeisen epäselvästi) kertoa, mitä päiväkodin kaverisuhteissa tapahtuu päivän mittaan ja millaiseen tilanteeseen lapsesi viet, js hän pölähtää paikalle vasta, kun muut lapset ovat sen päiväiset leikkinsä aloittaneet ja kaverinsa valinneet. Askarteluja tähän maailmaan mahtuu, mutta leikki ja kaverisuhteet ovat kai se, mitä päiväkodista lapselle eniten toivoisi turvallisen ja virikkeellisen päivän ohessa.



Alle 5-vuotias ei vielä hahmota päivän kulkua kovinkaan tarkasti ja tarvitsee rutiineja tuekseen. Ainakin omissa lapsissani olen huomannut, että kesken päivän tarhaan vietynä pikkuherran on ollut työläs saada juonesta kiinni (odotti pääsevänsä leikkimään sisällä tiettyä juttua ja joutuikin jäämään ulos, missä kaverit viipottivat jo täydessä vauhdissa omiaan).



Itse kuitenkin äitinä varmasti osaat lapsestasi nähdä, mitä " tekoa" hän on ja kuinka muutoksia sietää. Tähän äidin asiantuntemukseen minäkin enimmäkseen vetoan - viime hädässä vasta erityisopettajuuteeni ;).

Tuskin kotona aamupiiriä yksin pitäisin, mutteivät lapseni kotihoidossa olekaan.

hoh-hoijaa



Ihan sama ei toki ole se, mihin aikaan niitä lapsia päiväkotiin tuotte. Kuten jo moni tässä kommentoi on päivähoito varhaiskasvatusta. Funktio ei ole lasten säilytys vaan hoidon, kasvatuksen ja opetuksen yhdistäminen niin, että lapsen kehitystä ja kasvua tuetaan.



Metsäretkellä tulee olla suunnitelmallisuus! Aikuisen ei toki sitä lapselle tule kertoa (" nyt opit matikkaa" ), mutta aikuisen tulee itse tietää, miksi hän toimii tietyllä tavalla ja kuinka ottaa asiat esille ryhmässä. ideahan on se, että toiminnassa on tietty punainen lanka. Ei se, että lapset vaan roikkuu päivät odottamassa kotiinlähtöä.

Vierailija:

Jos päiväkodin henkilökunnalta löytyy yhtään ammattitaitoa ja halua joustavuuteen , yksilökeskeiseen kasvatukseen ja hoitoon niin eivät tuollaisesta nipota, vaan lapselle luodaan mahdollisuus esim askarteluun myöhemmin päivällä. Esim välipalan jälkeen ja ennen ulosmenoa voi hyvin tehdä askarteluja, useinhan se on ns vapaanleikin aikaa.

Jos lapsi tulee päiväkotiin vähän ennen päiväruokaa, hän on jäänyt jo aamun leikeistä, aamutuokiosta, toiminnasta ja mahdollisesti ulkoilun aloituksesta. Tuolloin kavereilla on todennäköisesti menossa omat jutut jo aika pitkällä ja siihen voi olla vaikea päästä mukaan. Jos iltapäivälläkään ei pääse aloittaman kaverin kanssa leikkiä, vaan joutuu askartelemaan sitä, minkä muut teki aamusta, ei siinä ilo paljon pulppua.

Mielestäni lapsi hyötyy siitä, että päiväkotiin tullaan silloin kun päivä alkaa; viimeistään toiminnan alkuun. Siis että jos aamupala ehditään nauttia kiireettömästi perheen kesken, niin aika ihanaa, mutta kuka haluaisi mennä säännöllisesti töihin tunti aamupalaverin jälkeen tai muuten vaan 1-3 tuntia kavereiden jälkeen? Eri tilanne on, jos kyseessä on satunnaiset aamupoissaolot.

Vierailija:

Metsäretkellekään ei mennä ilman, että siellä lasketaan käpyjä tms.

Ette voi olla tosissanne! Kasi, pitäisitkö kotona ollesssasi kolmevuotiaalle lapsellesi aamupiirin, jotta hän voi käyttää aamun tunnitkin tehokkaasti hyödykseen?? Ja 11, siis olet sitä mieltä, että rauhallinen aamu äidin kanssa on huonompi vaihtoehto, kuin se että lapsi pääsee joka aamu suunnitellun kasvatuksen piiriin jo kolme vuotiaana? Toivottavasti ette ole päiväkodissa töissä. Tehokasvatusta tulee paksotakin elämässä myöhemmin. Itse olen luokanopettaja ja toivon vielä ekaluokkalaisillenikin tiettyä rauhallista tempoa elämään. Kyllä niitä asioita oppii muuallakin kuin päiväkodissa ja koulussa.