Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

En keksi enää mitä teen murrosikäisen tyttäreni kanssa

Vierailija
19.03.2015 |

Tyttäreni 16v on ollut aina ujo mutta pari vuotta sitten hän alko "eristäytyä" kavereistaan. Hän kuitenkin kävi aina välillä kavereiden kanssa elokuvissa tai viettivät muuten vaan aikaa yhdessä.

Noin vuosi sitten koulu alkoi mennä huonosti ja hän ei enää nähnyt kavereitaan,sulkeutui huoneeseensa ja tulee ulos huoneestaan vain syömään tai jos käy vessassa.

Yritin saada häntä käymään kavereiden kanssa jossain tai että edes viettäisi aikaa heidän kanssaan mutta vastaus oli aina sama, ei jaksa. Yritin myös kysyä häneltä onko kaikki kunnossa mutta aina kun kysyin niin suuttui ja lähti pihalle koirien kanssa. Otin yhteyttä koulun kuraattoriin ja tytäreni kävikin siellä pari kertaa kunnes hänet ohjattii psykologille.

Myöhemmin hänelle todettiin ahdistuneisuus häiriö ja keskivaikea masennus. Sai lääkkeet siihen mutta mikään ei ole muuttunut.
Käy juttelemassa ammattilaiselle joka toinen viikko.

Mitä voin enää tehdä?
Anteeksi mahdollisista kirjoitusvirheistä kun opettelen vasta käyttämään tätä puhelinta..

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
19.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet tehnyt paljonkin kun olet puuttunut asiaan. Motivointia "normaaliin" elämään, ei kuitenkaan liialista painostusta. Sos.kontaktit ovat merkityksellisiä.

Vierailija
2/3 |
19.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi kun kurja tilanne. Tsemppiä teille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
19.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin itse samanlainen, vaikeasti masentunut ja täysi tuppisuu ihmisten seurassa. Minulla oli kuitenkin oma rikas maailma omassa hiljaisuudessani (hyvin synkkä tosin silloin), äitini huolenpito oli toki merkityksellistä mutta edes nuoren ihmisen masennusta ei voi äidit parantaa. Ole vain läsnä, ymmärtäväinen, äläkä tuputa terveitä ajatuksiasi hänelle koko aikaa, ymmärrä tai yritä ymmärtää häntä kun hän sanoo ettei halua lähteä mihinkään. Ole armollinen, vaikka pyritkin järjestämään tekemistä ja seuraa. Hän väsyy nopeasti, joten anna aikaa myös levätä. Olkaa kouluun yhteydessä ja kertokaa asiasta. Ehkä puolustan nyt liikaa itse masennusta, mutta tuollainen yksinäinen nuori pelkää paljon ja kokee ahdistusta hyväntahtoisesta painostuksesta. Itse selvisin kun sain mukautetun lukujärjestyksen, olin osastolla ja pääsin terapiaan (jossa käyn edelleen 20-vuotiaana), mutta tärkein tekijä oli kun löysin poikaystävän, jonka kanssa muutin yhteen 17-vuotiaana. Läheinen suhde jonkun ulkopuolelta tulleen kanssa sai minut tuntemaan oloni arvokkaaksi. Ystävyyssuhteita vältän edelleen, olen edelleen masentunut, mutta kykenen päivittäisiin askareisiin ja opiskelen iltaisin muutaman kerran viikossa.

Masennus ei katoa minusta, mielestäni, mutta sen kanssa oppii elämään. Masentunut nuori oppii elämään ehkä vähän surkean kautta, mutta hän oppii paljon. Oma sisareni on nyt tuon ikäinen ja hän on hyvin paljon minun kaltaiseni, laiha ja surullinen, mutta jostain syystä en pelkää hänen puolestaan. Minulla on aika vahva usko siihen että masennus tekee jollain tapaa viisaaksi, ja sen kanssa selviää. Nyt ajat ovat vaikeita teille kaikille ja sinun tulee tukea tytärtäsi, enempää et voi tehdä. Pysykää hoidon piirissä ja pyytäkää lääkitystä. Ikä ja kasvu saattavat muuttaa tilannetta ja todennäköisesti muuttavatkin, ja tyttäresi kasvaa entistä vahvemmaksi. Paljon voimia. Tyttäresi on vielä sama ihminen syvällä sisällään ahdistuksensa alla, kyllä se sieltä vielä ulos pääsee.