Lue keskustelun säännöt.
Miksi ystävä tekee näin?
04.03.2015 |
Kyseessä on lapsuudesta asti mukana ollut ystäväni. Olemme tunteneet ihan pienestä ja olleet aina läheisiä. Nyt olemme parikymppisiä ja elämä on heittänyt meidät kauemmaksi toisistamme, vierekkäisille paikkakunnille.
Näemme ehkä kerran viikossa ja se näkeminen edellyttää etenkin minulta suurta ponnistelua, että sen saa toteutettua. Ystävä harvemmin vastaa puhelimeen tai viesteihin. Whatsappissa näen, että viesti on luettu, mutta ei siihen vastata. Ymmärrän, että aina ei ehdi vastaamaan, mutta hänellä se on niin yleistä!
Jos yritän myöhemmin uudelleen, hän sanoo syyksi joka kerta unohtaneensa. En jotenkin kehtaa suuttua ystävälle tuosta, sillä pelkään ettei hän halua ottaa minuun yhteyttä enää ollenkaan. Hän on minulle liian rakas menetettäväksi.
Viimeviikolla olin tulossa hänen paikkakunnalleen muissa asioissa ja laitoin hyvissä ajoin viestiä tulevani. Edellisenä iltana olikin ollut puhetta, että voisi nähdä kyseisenä päivänä. Kului yli kaksi tuntia ja yritin soittaa. Ei vastannut. Vasta tunnin päästä kaveri soitti ja silloin olin jo tympääntyneenä lähtemässä takaisin kotiin.
Pari vuotta sitten syntymäpäivilläni ystävä ja pari muutakin kaveria tulivat juhliini. Söimme ja joimme laskuuni ja siitä lähdimme istumaan terassille iltaa. Vajaan tunnin päästä ystäväni meni tupakalle, eikä tullut enää takaisin. Toinen kaveri tuli sanomaan hänen lähteneen miehen matkaan ja kaveri lähti perässä. Oli kivat synttärit.
Aina kun kutsun hänet johonkin, hän lupailee tulevansa, mutta ei ikinä tulekaan. Hän kumminkin on venyttänyt jahkailuaan, etten ehdi kysyä keitään muita kanssani. Ja aina saan kuulla hänen olleen jossain muualla joidenkin muiden kavereidensa kanssa..
Olen ihan loppu tähän tilanteeseen. Toivoin sen olevan vain joku vaihe, mikä menee ohi, mutta onhan tätä kestänyt jo vuosia. Parisuhteeni päättyi juuri ja kaipaisin vierelleni ystävää, sitä läheisintä ystävää. Välien katkaiseminen tuntuu aivan liian rajulta. Miten saan vanhan ystäväni takaisin?
Kommentit (18)
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 11:02"]
Vaikutat rasittavalta kitisijä tyypiltä eli katsoppa peiliin niin löydät syyllisen.
[/quote]
Olen kyllä harrastanut paljon itsetutkiskelua asian tiimoilta, enkä ymmärrä virhettäni. Mistähän tällaisen kitisijä_tyypin tunnistaa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse yritin elvyttää kuollutta ystävyyttä kolmisen vuotta ennen kuin annoin periksi. Se on varmasti ikävää myöntää, mutta olet ns. "paremman puutteessa" kaveri tälle ihmiselle. Minäkin kasvoin eroon lapsuudenystävästä ja olihan se raskasta, mutta en ansainnut yksipuolista ystävyyttä etkä ansaitse sinäkään.
"Ystäväsi" ei pidä sinua ystävänään, ei ehkä pidä sinusta.
Minä ja paras ystäväni olemme molemmat vähän samanlaisia kuin ystäväsi, muutenkin hieman tuulellakäyviä huithapeleita ja pidetään toisiamme niin itsestäänselvänä että sattuu noita miehen matkaan lähtemisiä ja ties mitä. Se on todella huono tapa kyllä silloin, kun sinä et ole samanlainen. Meidän välillä se taas on ok, kun kumpikin on tällaisia ja kumpikin on tottunut.
Mutta vinkkini on, että älä jää odottelemaan että hän vastaa, vaan jos ei yrityksestä huolimatta mitään kuulu, niin sovi suoraan jotain muuta.
Ei ystäväsikään voi sinua niin kynnysmattona pitää, että olettaa sun vain odottavan. Ja tuollaisista paskamaisista paikalta häviämisistä saa sanoa suoraan ("kyllä mua harmitti") mutta ei kannata olettaa että ystävä sen ymmärtää.. nimittäin ei ehkä ymmärrä.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 11:16"]
"Ystäväsi" ei pidä sinua ystävänään, ei ehkä pidä sinusta.
[/quote]
En ihan usko tuota. Veljeni kertoi hänen avautuneen minun olevan hänen parhaita ystäviään, tuskin olisi valehdellut kuitenkaan. Tosin, epäilen vähäsen, että hänellä saattaisi olla jotain juttua veljeni kanssa, voisiko sillä olla osuutta etääntymiseen? Jos hän pelkää reaktiotani? Aina kun näemme, meillä on todella mukavaa ja juttua riittää. Pitäisikö kissa nostaa pöydälle ensi tapaamiskerralla?
Minulla on aika vähän ystäviä, mutta en mielestäni kyllä oikein roiku kenessäkään. Hän on enemmän sellaista sinkkuelämää-sarjan kaveriporukka tyyliä. Hänellä on aina joku "bestis" ja se vaihtuu aina muutaman vuoden välein. Olen tämän toisen "hylätyn bestiksen" kanssa keskustellut useasti aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä erottaa vaikka siellä lapsuudessa olisi kiva viipyillä.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 11:16"]
"Ystäväsi" ei pidä sinua ystävänään, ei ehkä pidä sinusta.
[/quote]
En ihan usko tuota. Veljeni kertoi hänen avautuneen minun olevan hänen parhaita ystäviään, tuskin olisi valehdellut kuitenkaan. Tosin, epäilen vähäsen, että hänellä saattaisi olla jotain juttua veljeni kanssa, voisiko sillä olla osuutta etääntymiseen? Jos hän pelkää reaktiotani? Aina kun näemme, meillä on todella mukavaa ja juttua riittää. Pitäisikö kissa nostaa pöydälle ensi tapaamiskerralla?
Minulla on aika vähän ystäviä, mutta en mielestäni kyllä oikein roiku kenessäkään. Hän on enemmän sellaista sinkkuelämää-sarjan kaveriporukka tyyliä. Hänellä on aina joku "bestis" ja se vaihtuu aina muutaman vuoden välein. Olen tämän toisen "hylätyn bestiksen" kanssa keskustellut useasti aiheesta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mikä ihmeen ystävä? En minä kirjoituksestasi mitään ystävää löytänyt. Vain tyypin, joka kohtelee sinua huonosti. Hän ei selkeästi välitä tavata sinua, ja kun kerran tilanne on jatkunut jo vuosia, niin se lienee pysyvä. Kunnioita itseäsi enemmän ja etsi seuraa, joka viihtyy kanssasi.
Oho, se sitten lähti kaksi kertaa.. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotat liikaa!
Välejä ei tietenkään tarvitse katkaista mutta sinun pitää nyt ymmärtää että olette jo aikuisia ja BFF-vaihe on ohi.
Jos asutte jopa eri paikkakunnalla niin ei ole ihme jos tapaaminen kerran viikossa on työlästä eikä aina edes onnistu.
Ihan selvästi tuo ystäväsi yrittää ottaa vähän hajurakoa sinuun ja sinä taas yrität kynsin hampain pitää kiinni siitä mitä oli ja mitä ei enää ole. Ehkä ystäväsi pitää sinua myös itsestäänselvyytenä.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 11:46"]
Odotat liikaa!
Välejä ei tietenkään tarvitse katkaista mutta sinun pitää nyt ymmärtää että olette jo aikuisia ja BFF-vaihe on ohi.
Jos asutte jopa eri paikkakunnalla niin ei ole ihme jos tapaaminen kerran viikossa on työlästä eikä aina edes onnistu.
Ihan selvästi tuo ystäväsi yrittää ottaa vähän hajurakoa sinuun ja sinä taas yrität kynsin hampain pitää kiinni siitä mitä oli ja mitä ei enää ole. Ehkä ystäväsi pitää sinua myös itsestäänselvyytenä.
[/quote]
Tekstistäni todella tuli varmaan sellainen kuva, että roikun hänessä. Se ei ole totta. Tämä asia harmittaa välillä enemmän, välillä vähemmän. Ja nyt tuon ison harmituksen laukaisi se, että hän itse pyysi minua käymään ja sitten kun tulen, niin minulle tehdään oharit todella törkeällä tavalla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sitten sinun pitää vain saada nämä sinua harkittavat asiat sanottua sille ystävällekin.
Mutta riskinä on tietysti että tulee riitaa tai tämä ystävä laittaa välit poikki kokonaan mutta silloinhan tulee selvyys siihenkin että kuinka hyviä ystäviä te oikeasti olette vai onko ystävyys yksipuolista.
Kunhan vai mietit tarkkaan kuinka asiasi ilmaiset eli ole asiallinen äläkä liian tunteellinen tai marttyyri sillä sellaista harva aikuinen jaksaa...alkaa ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri ei selkeästi ole kiinnostunut seurastasi. Kuinka selvästi se pitäisi ilmaista? Uudella paikkakunnalla on uudet piirit, ehkä olet liian juntti niihin. Anna hänen olla rauhassa, hän ei kaipaa sinua. Etsi uusia ystäviä.
Aikansa kutakin. Etsi uusia ystäviä.
Itse näkisin kysymyksen ja vastauksen samassa paketissa, tuossa tarinassasi ap. Sinä haluaisit, että olisitte ystäviä, ja kuitenkin jo tiedostat ettette ole. Et haluaisi lopettaa yhteydenpitoa, mutta "ystävällesi" on ihan se ja sama, vaikkette koskaan näkisi. Sinulla on hauskaa hänen seurassaan, mutta johtuuko se niinkään ystävästäsi itsestään, vai ihan siitä että olet sillä hetkellä ulkona tuulettumassa, paikalla on ehkä muitakin ihmisiä, aurinko paistaa...
Vaikutat rasittavalta kitisijä tyypiltä eli katsoppa peiliin niin löydät syyllisen.