Olen niin kateellinen niille,joilla on töitä

Up

tiedän tunteen, olin työttömänä toki vain puoli vuotta, joka hakemukseen tulleen vastauksen jälkeen sitä vaan vajosi aina sentti kerrallaan alemmas. Onnekseni pääsin opiskelemaan ja elämä voittaa taas. Kaikki tutut sanoivat että olin vuoden lopussa (ennen opiskelupaikan saamis päätöstä) kuin haamu itsestäni, en jaksanut edes panostaa ulkonäkööni, nyt kuulemma olen puhjennut kukkaan :)

Kadehtijat eivät saa töitä.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 08:09"]tiedän tunteen, olin työttömänä toki vain puoli vuotta, joka hakemukseen tulleen vastauksen jälkeen sitä vaan vajosi aina sentti kerrallaan alemmas. Onnekseni pääsin opiskelemaan ja elämä voittaa taas. Kaikki tutut sanoivat että olin vuoden lopussa (ennen opiskelupaikan saamis päätöstä) kuin haamu itsestäni, en jaksanut edes panostaa ulkonäkööni, nyt kuulemma olen puhjennut kukkaan :)
[/quote]

Mitä lähdit opiskelemaan? Ap

Mä teen sosiaalijärjestössä vapaaehtoistyötä. En pidä itseäni hyödyttömänä tms. joten myös itsekunnioitus on tallella tämän kautta. Mutta olisihan se toista kun voisi tehdä työtä josta saisi rahaa.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 08:10"]Kadehtijat eivät saa töitä.
[/quote]

Ok. Kiitos tästä,auttoi kovasti :( Ap

Onko tässä ongelmana, että asut siellä missä töitä ei ole tarjolla?

Mulla on liikaakin töitä, vapaapäivätkin menee lähinnä töissä.

Ihan rupupaskaduunia teen, jos muiden mielipiteitä kuuntelee, mutta töitä riittää

3 vastaa..

Ap lähdin opiskelemaan taloushallinnonpuolta, tavoitteena työllistyä sitten kirjanpitoon, palkanlaskentaa, henkilöstöhallintoon tjs. vanhaa ammattiani en enää reumani takia voinut toteuttaa.

Kumpi sulla on suurempi ongelma: tekemisen puute vai rahan puute?

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 11:09"]

Kumpi sulla on suurempi ongelma: tekemisen puute vai rahan puute?

[/quote]

En ole ap, mutta mulle suurin ongelma on ainakin itsekunnioituksen puute, joka syntyy siitä, että kouluttautuu ja hankkii työkokemusta, mutta ei yhtäkkiä kelpaa yhtään mihinkään eikä ole edes minkäänlaisen vastauksen arvoinen, parhaimmillaan pelkkää hylsyä. Olen yhtäkkiä muuttunut hyödyttömäksi, vaikka kaikenmaailman tumpelot yhä porskuttavat työelämässä. Jotain puuhastelutekemistä keksii kyllä ja minäkin täytän päiväni kieltenopiskelulla ja urheilulla. Työnhaullakin tietysti, mutta siitä pitää pitää joskus taukoa mielenterveyden vuoksi.  Rahanpuutekin on käsinkosketeltava, kohta säästöt ovat menneet ja pitää siirtyä sossun asiakkaaksi. Mutta se ei sittenkään ole se pahin, olen tottunut kituuttamaan mm. opiskeluaikana.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 11:09"]

Kumpi sulla on suurempi ongelma: tekemisen puute vai rahan puute?

[/quote]

En ole ap, mutta mulle suurin ongelma on ainakin itsekunnioituksen puute, joka syntyy siitä, että kouluttautuu ja hankkii työkokemusta, mutta ei yhtäkkiä kelpaa yhtään mihinkään eikä ole edes minkäänlaisen vastauksen arvoinen, parhaimmillaan pelkkää hylsyä. Olen yhtäkkiä muuttunut hyödyttömäksi, vaikka kaikenmaailman tumpelot yhä porskuttavat työelämässä. Jotain puuhastelutekemistä keksii kyllä ja minäkin täytän päiväni kieltenopiskelulla ja urheilulla. Työnhaullakin tietysti, mutta siitä pitää pitää joskus taukoa mielenterveyden vuoksi.  Rahanpuutekin on käsinkosketeltava, kohta säästöt ovat menneet ja pitää siirtyä sossun asiakkaaksi. Mutta se ei sittenkään ole se pahin, olen tottunut kituuttamaan mm. opiskeluaikana.

[/quote]

Tuo on aika tavallinen ongelma maassa, jossa koulutusta ja työtä pidetään ihmisarvon mittarina. Oletko miettinyt, onko se todellakin oma mittarisi vai itsesi ulkopuolelta tuleva vaatimus, jossa mittaajat ovat yhteiskunta ja/tai sosiaalinen ympäristösi? Voisitko hyödyntää koulutustasi jossain muussa kuin ansiotyössä? Mulla on tuttavapiirissä useitakin ihmisiä - allekirjoittanut mukaanlukien - , jotka toivoisit voivansa hypätä pois oravanpyörästä, mutta käytännön syistä se ei ole ainakaan vielä mahdollista. Haluaisin itse tehdä jotain luovaa sekä jotain oikeasti merkityksellistä. Kyllähän työstänikin joku hyötyy eli työnantaja ja toki minäkin palkan muodossa, mutta en mä tätä työssäkäyntiä pidä ihmisarvoni mittarina. Ei mua kukaan tule muistamaan työstä, jota tein, ja työnantajakin löytää heti 10 uutta tilalleni.