Lue keskustelun säännöt.
Miten selviän erosta?
02.02.2015 |
En halua erota mutta mies haluaa. Takana monia vuosia yhdessä ja kaksi lasta. Koko elämä rakennettu taloineen päivineen ja tulevaisuus suunniteltu. Tulen hulluksi. Mies ei halua yrittää enää, minä haluaisin koska rakastan häntä yhä.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 17:14"]
En halua erota mutta mies haluaa. Takana monia vuosia yhdessä ja kaksi lasta. Koko elämä rakennettu taloineen päivineen ja tulevaisuus suunniteltu. Tulen hulluksi. Mies ei halua yrittää enää, minä haluaisin koska rakastan häntä yhä.
[/quote]
mikä on mennyt pieleen?
mikä teissä toisianne ärsyttää?
ei kai se mies tyhjästä ole eroamassa
Kun mietit suhdettanne rehellisesti, oletko onnellinen? Jos toinen osapuoli ei halua olla yhdessä, miksi haluaisit että kanssasi ollaan säälistä? Eroaminen on kauheaa ja sattuu aluksi, mutta siitä voi seurata myös hyvää. Saat mahdollisuuden olla onnellinen ja ehkä löytää vielä ihmisen, joka rakastaa sinua juuri sinuna.
Itse olen jäänyt avioliittoon, jossa minua petettiin rankasti, koska en ollut valmis eroamaan. Erosimme kuitenkin lopulta, kun tajusin että olen toiselle täysin yhdentekevä enkä jaksanut enää nöyryytystä. Ensimmäinen kuukausi oli aika raskas mutta silti olin tyytyväinen päätökseen. On ihanaa, kun omaan kotiin on kiva tulla töistä eikä siellä odota riitely ja ahdistus. Eniten harmittaa että jatkoin huonossa liitossa liian pitkään ja tuhlasin arvokkaita vuosia elämästäni v-mäisen exän vuoksi.
Suhteessamme oli paljon meistä molemmista ja kommunikaatiovaikeuksistamme johtuvia ongelmia, mutta olin halukas selvittämään ja ratkaisemaan niitä terapiassa ja muutenkin. Mies vaan ei suostu edes yrittämään.
Ahdistaa kamalasti - kaikki olisi tietysti helpompaa, jos ei olisi lapsia. Lapset ovat meille molemmille tärkeintä ja heidän hyvinvoinnistaan pidetään kiinni.
Pelottaa jo lapsista erossa oleminenkin - yhteishuoltajuus on ainoa mahdollinen vaihtoehto.
Miehelläsi on siis toinen. Ei luultavasti tunnusta tätä pitkään aikaan, mutta lähes sataprosenttisesti, kun mies lähtee, niin uusi on jo katsottuna. Varaudu siis tämän asian kohtaamiseen vielä.
Olen kokenut saman vuosi sitten. Mies ei myös "halunnut enää yrittää", väitti, ettei ketään muuta ole, kunnes sitten totuus myöhemmin selvisi. Vähän vitutti, että ei voinut heti kertoa - turhaan sitten nöyryytin aikani itseäni yrittämällä saada häntä pariterapiaan ym. Hänen ajatuksensa oli kuitenkin jo ihan toisessa kohteessa.
Raskas vuosi on ollut takana, mutta voiton puolella ollaan. Ei sitä auta, kun alkaa järjestellä asioita. Asuminen tietty - vaikea nyt ottaa kantaa, kun ei tiedä tilannettanne, mutta yritä olla järkevä. Tuska menee ohi - se vain menee, mutta asiat on järjestettävä. Älä heittäydy avuttomaksi. Hoida asia kuntoon kerrallaan - se tuo voimaa ja hyvää oloa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 22:05"]
Suhteessamme oli paljon meistä molemmista ja kommunikaatiovaikeuksistamme johtuvia ongelmia, mutta olin halukas selvittämään ja ratkaisemaan niitä terapiassa ja muutenkin. Mies vaan ei suostu edes yrittämään.
Ahdistaa kamalasti - kaikki olisi tietysti helpompaa, jos ei olisi lapsia. Lapset ovat meille molemmille tärkeintä ja heidän hyvinvoinnistaan pidetään kiinni.
Pelottaa jo lapsista erossa oleminenkin - yhteishuoltajuus on ainoa mahdollinen vaihtoehto.
[/quote]
Yhteishuoltajuus on itsestäänselvyys, mutta tapaamisten kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 22:50"]
Miehelläsi on siis toinen. Ei luultavasti tunnusta tätä pitkään aikaan, mutta lähes sataprosenttisesti, kun mies lähtee, niin uusi on jo katsottuna. Varaudu siis tämän asian kohtaamiseen vielä.
Olen kokenut saman vuosi sitten. Mies ei myös "halunnut enää yrittää", väitti, ettei ketään muuta ole, kunnes sitten totuus myöhemmin selvisi. Vähän vitutti, että ei voinut heti kertoa - turhaan sitten nöyryytin aikani itseäni yrittämällä saada häntä pariterapiaan ym. Hänen ajatuksensa oli kuitenkin jo ihan toisessa kohteessa.
Raskas vuosi on ollut takana, mutta voiton puolella ollaan. Ei sitä auta, kun alkaa järjestellä asioita. Asuminen tietty - vaikea nyt ottaa kantaa, kun ei tiedä tilannettanne, mutta yritä olla järkevä. Tuska menee ohi - se vain menee, mutta asiat on järjestettävä. Älä heittäydy avuttomaksi. Hoida asia kuntoon kerrallaan - se tuo voimaa ja hyvää oloa. Tsemppiä!
[/quote]
Olen myös sitä mieltä että jos ensimmäistä kertaa otetaan ero puheeksi, on lapset, talo ja avioliitto, eikä mies ole valmis yrittämään vaan on eron suhteen ehdoton niin hyvin paljon mahdollista että siellä on jo uus nainen pyöritykessä.
Itse en olisi koskaan uskonut näin olevan, mutta näin se vain oli täälläkin.
Ja olen niin samaa mieltä tuosta: "Vähän vitutti, että ei voinut heti kertoa - turhaan sitten nöyryytin aikani itseäni yrittämällä saada häntä pariterapiaan ym."
Ja jo se että kyseessä on komminukaatio vaikeuksia, kertoo siitä että oikeasti et voi tietää yhtään mitä toinen miettii päänsä sisällä tai millaista elämää elää.
Kun ollaan rehellisiä, avoimia, on kommunikointikin paljon helpompaa.
Mutta AP:lle. Täällä ollaan myös elossa ja elämä on parhaimmillaan, kaiken tuon jälkeen vaikka hajosin tuossa kyllä niin tuhannen palasiksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 15:47"]
Onko teillä muilla kokemusta siitä, että on pakko kauankin asua yhteisessä kodissa, kun ei ole varaa muuttaa uusiin ennen kuin unelmien talo on myyty? Täällä Helsingissä hyvillä alueilla hinnat ovat hirveät. Vaikka saisimme talon myytyä, ei sillä rahalla osteta kahta isoa kotia tältä alueelta. Emme halua repiä lapsia tutusta ympäristöstä, koulusta ja päiväkodista pois. Ap
[/quote]
Eikö tätä kannattaisi käyttää järkiargumenttina miehelle ja kiristää häntä sittenkin vielä yrittämään kanssasi? Jotenkin mikäli toista naista ei ole kuvioissa, niin on vaikea ymmärtää, miksi teille kummallekaan olisi paras vaihtoehto erota. Vähän nöyryyttä ja erilaisen ihmisen sietokykyä molemmilta, niin ihan hyvä suhde tuosta vielä tulisi, etenkin jos lapset kerran ovat teille tärkeintä. Jos miehesi haluaa erota silti, niin sitten ei voi sanoa, että lapset ovat hänelle tärkeintä.
Taloudellinen tilanne ja hyvä koti ovat oikeasti iso arvo sinänsä. Koettaisitte pitää siitä kiinni. Joudutte väkisinkin muuttamaan muualle, jos ette pysy yhdessä.
Mitä tulee kelpaamiseesi miesmarkkinoilla, niin pelkosi ovat aivan turhat. Kuvaamasi kaltainen pakkaus löytää helposti uuden miehen! Voithan jo nyt vähän kat sella ympärillesi. Tee muuten se. Käy ravinteleissa, tsekkaa treffisivustoja ja ole sittenkin sinä, joka hyppää tuosta erotilanteesta valmiiseen pöytään! Se on ainao tapa tehdä se kivuttomasti, eli siis se miesten tapa, että on jo uusi odottamassa. On naisillakin oikeus tehdä niin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vaan ap niin on, että mies ei lähde suhteesta (varsinkaan avioliitosta) ilman, että on uusi valmiina. Totuus sattuu, mutta niin se vaan on. Jos mies ei vielä varsinaisesti seurustele uuden kanssa, niin silloin on helppo sanoa "rehellisesti", ettei ole ketään muuta... Ja viikon parin päästä on.
Tsemppiä. Onneksi sinulla on lapset joita vielä rakastaa :)
Jos mies tahtoo eron, mies muuttaa nyt heti pois vaikka vuokralle. Kerrotte lapsille heti kun vuokrasopimus on allekirjoitettu. Tässä taloustilanteessa teidän asunnon myynnissä voi mennä vuosikin joten parasta tarttua käytännön asioihin heti. Lapsille on hyvin haitallista että vanhemmat esittävät olevansa aviopari vaikka ovat todellisuudessa jo eronneet ja nukkuvat esim. eri huoneissa. Sitten kun mies on lähtenyt, sinun on pyydettävä apua läheisiltäsi, perheeltä tai ystäviltä, että tulevat auttamaan siivoamisessa ja ruoanlaitossa ja vievät lapset välillä jonnekin jotta saat itketyksi ihan rauhassa.
Sinun ei tule sietää hänen kanssaan elämistä saman katon alla jos olet se joka ei eroa halua. Muista ettei miehesi myöskään muutu eron myötä ihmisenä, sinun hyvinvointisi vuoksi ei ole mitään järkeä olla aktiivisesti tekemisissä ihmisen kanssa jonka kanssa kommunikaatio ei toimi. Sinun ei tarvitse olla miehesi ystävä nyt ja miehen on tajuttava että yksipuolisesti päätetty ero on riittävä syy sille ettei ystävyyssuhdetta välttämättä synny ikinä. Hoidatte käytännön asiat niin minimalistisella tavalla kuin alkuun pystytte ja kun pääsi on kuukauden kuluttua vähän selkeämpi niin tulevaisuus näyttää heti kirkkaammalta ja voit ruveta tekemään suunitelmia ilman miestä. Nyt on tärkeintä että saat perusjaksamisen pysymään kunnossa ja miehen ulos talosta. Kevättä kohti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 17:30"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 17:14"]
En halua erota mutta mies haluaa. Takana monia vuosia yhdessä ja kaksi lasta. Koko elämä rakennettu taloineen päivineen ja tulevaisuus suunniteltu. Tulen hulluksi. Mies ei halua yrittää enää, minä haluaisin koska rakastan häntä yhä.
[/quote]
mikä on mennyt pieleen?
mikä teissä toisianne ärsyttää?
ei kai se mies tyhjästä ole eroamassa
[/quote]
No kyllä ne miehet monesti "tyhjästä" eroaa. "Lapsiperhe-elämä ei olekaan minua varten", "tämä suhde ei ole enää jännittävä ja kiva, kun joudunkin hoitamaan oman osani kotitöistä ja viemään lapsetkin välillä ulos. Pirkon kanssa on niin paljon kivampaa kun saa niinku kato relata. Yolo!".
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:12"]
Itse en lääkkeisiin koskisi, mutta samapa tuo mulle...
[/quote]
No aivan takuulla koskisit siinä vaiheessa, kun 3kk ilman yhtään kunnon unta, lenkit, vyöhyketerapiat ja ruokavaliot testattuna... Samoin jos vain haluaisit kuolla pois, mietit taukoamatta itsemurhaa, koska se on ainoa helpottavalta tuntuva asia, etkä jaksa kunnolla edes lääkäriin raahautua, saati että siivoaisit kodin.
Takaan, että kyllä koskisit.
T. Aamu- ja iltalääkkeet, koska aivokemiat vain eivät pysy kohdillaan ilman...
minulle kävi noin vuosi sitten, ja miehellä EI ollut toista, joten ei se mitenkään varmaa ole, että niin käy.
Ero oli shokki, mutta keskityin aluksi käytännön asioiden hoitamiseen. Kun shokkivaihe meni ohi ja olin saanut järjestettyä asunto- ym. asiat, aloin käsittelemään eroa. Eroon oli kyllä syynsä, emme olleet onnellisia, meillä molemmilla oli omia tunne-elämän ongelmia, tai en tiedä miten sen nyt sanoisi, tarkemmin en tahdo selittää. Ei siis kuitenkaan mitään vakavaa, ei päihde-, mustasukkaisuus-, väkivalta-, pettämis- tms. asioita, vain ongelmia tunteiden käsittelyssä, avoimessa kommunikaatiossa jne. Näitä olisin halunnut käsitellä miehen kanssa yhdessä, mutta mies ei halunnut, se halusi erota.
Luin paljon ero- ja muutakin kirjallisuutta, joka auttaisi, ja kirjoitin sellaista tunnepäiväkirjaa, kaikkea mitä mielessä liikkui, välittämättä kieliopista tai lauserakenteestas, saatoin jopa vaihtaa asiaa kesken lauseen, jos mieli hyppäsikin toiseen asiaan (tästä oli todella paljon apua). Koska ero romahdutti suojamuurit, niin pääsin käsittelemään myös "vanhoja" ongelmiani, niitä tunne-elämään liittyviä.
Nyt erosta on vuosi, ja olen oikein onnellinen ja tyytyväinen. Miehen kanssa olemme hyviä ystäviä, kokeilimme jopa yhteen palaamista, mutta siitä ei tullut mitään, itsekin ahdistuin saman tien, jostain syystä meidän suhde toimii ystävä-tasolla, mutta heti jos yritämme jotain tunnesuhdetta, alamme jotenkin kuvittelemaan ihan omituisia asioita, käyttäytymään omituisesti, olettamaan toisesta ihmiestä jotain mikä ei pidä paikkaansa jne. Meidän suhde ei vaan toimi sillä tasolla.
En osaa neuvoa muuten kuin siten, että anna itsesi tuntea, itke jos itkettää, käsittele asioita vaikka ne tuntuisi vaikeilta. Sillä ne nimittäin menee ohi. Ja mieti asioita päivä kerrallaan, tai tunti kerrallaan, ajattele että vaikka nyt tuntuu pahalta, niin ei tämä ikuisesti kestä.
Tsemppiä ja jaksamista sinulle!
95% varmaa on, että miehesi on vähintään ihastunut toiseen naiseen.
Mies on jättäjä ja siksi hän muuttaa pois ja sinä jäät lasten kanssa unelmienne kotiin siksi aikaa että tilanne rauhoittuu (6kk - 1v). Sitten myytte asunnon. Sinä ostat kolmion ja otat sen verran lainaa, että saat sen. Raha on nyt halpaa. Tai sitten päädyt menemään vuokralle. Ihmiset eroaa koko ajan. Kallista se on, mutta kaikki järjestyy. Älä jää roikkumaan mieheesi.
Kiitos vastauksistanne. Edelleen olen siinä uskossa, että ketään toista ei ole. Mies väittää niin ja toistaiseksi uskon niin. Sain lääkäriltä unilääkkeet joilla saan muutaman tunnin yössä nukuttua, mutta aamuyöt valvon ahdistuksesta täristen sängyssä ja mietin mustaa, valotonta tulevaisuutta. Lapsille ei ole kerrottu vielä.
Hoidamme lapsia ja käytännön asioita entiseen malliin ja kaikki rutiinit sujuvat kyllä. Molemmilla on tärkeimpänä päämääränä lasten hyvinvointi.
Mieheni sanoi, että hän toivoo, että voisimme hoitaa kaikki käytännön asiat kaveripohjalta, kuten olemme osanneet hoitaa tähänkin asti. Käytännön asioista meillä ei ole koskaan ollut riitaa, vaan tunnepuolen asioista (mies ei puhu tunteistaan, mistä minä hermostun, ja puhun rumasti ja kierre vaan pahenee, ei seksiä jne.)
Olen hirvittävän ahdistunut ja vihainen. Lääkäri määräsi myös ahdistukseen lääkkeen, mutta se tekee vain tokkuraiseksi eikä helpota tuskaa yhtään. Koko ajan on tunne, että hajoan tuhansiksi palasiksi. Rintaan ja koko kroppaan sattuu, ei tee mieli syödä ollenkaan.
Olemme rakennuttaneet sikakalliin unelmien talon ihanalle alueelle Helsinkiin pari vuotta sitten. Nyt menee unelma myyntiin ja samalla hinnallahan ei saa kahta kunnollisen kokoista asuntoa samalta alueelta. Emme millään raaskisi repiä lapsia taas tutusta päiväkodista ja koulusta pois.
Eniten pelkään sitä, että en selviä yksinäisyydestä, vihasta, pettymyksestä ja toivottomuudesta. Pakko raahautua minuutista toiseen lasten takia. Tulevaisuus näyttää vain mustalta aukolta, vailla haaveita ja toiveita.
Ei kai kukaan kiva ja fiksu mies ikinä huoli nelikymppistä, eronnutta ja katkeraa kahden lapsen äitiä?
Nyt tunteet taka-alalle ja suunnittelemaan tulevaa. Pidä nyt ainakin puolesi, että et jää puille paljaille. Et ole ensimmäinen etkä viimeinen, mutta osanotot, ei tule olemaan helppoa. Koita pitää pää kasassa, ja hanki apua mistä ikinä pystyt. Jos mahdollista, kannattaa pitää välit ex-mieheen hyvinä (siis JOS) jotta lasten ja isän suhde säilyisi.
Kun ensi kerran oman kodin oven avaat ja oivallat, että uutta kohti menet, niin sitten jo alkaa helpottaa. Kokemuksesta puhun, mutta kaikilla tietenkin oma luontonsa ja tapansa surra ja elää. Jaksa, jaksa ja usko itseesi, kestät ihan varmasti.