Onko lapsellasi ollut syömishäiriö?

On ollut ja oirehtii pahasti edelleen. 

Lapeni on nyt yli kaksikymppinen. Hänellä on sekamuotoinen syömishäiriö: anoreksiaa, ja sitten pahimpana bulimia. Alkoi vaivihkaa, on kertonut, että yläasteella oksensi ensimmäisiä kertoja. 

Todenteolla oirehdinta sitten paheni pari vuotta lukion loppumisesta. Pärjäsi ajoittain, oli ulkomailla töissäkin vuoden. Mutta sitten se alkoikin ja lujaa: syömissessioita ja oksentelua. Kaikki raha meni ruokaan ja vessanpöntöstä alas. Painoi n. 35 kiloa. Opiskelut eivät ole onnistuneet, mukana on niin paljon muutakin psyykkistä problematiikkaa. 

Tyttärellä on ollut jatkuva suhde psykiatriselle puolelle. Muiden oireiden ohessa asiaa on hoidettu, kerran ollut valvotuissa ruokailuhommissa psyk. osastolla (sinne joutui tai pääsi oikeastaan) itsemurhayrityksen jälkeen, kun oli sitten pikkuisen psykoottinekin.

Tuo syömishäiriöstä hän ei varmaankaan ikinä parane. Tulee laihdutusjaksoja edelleen, oksentelua, tyttö välillä kertoo niistä, kaikkea en voi tietää. Se on jatkuvaa rimpuilua tämän asian kanssa. Osteoporoosikin on jo tullut syömishäiriön vuoksi, ihme kyllä kuukautiset ovat vuosien tauon jälkeen alkaneet taas.

Tämä on ollut kamalaa. Niin kamalaa. Hirveätä tajuta, että lapseni onkin vessassa oksentamassa herkutteluhetken jälkeen. Olen ollut voimaton, surullinen ja vihainen. 

Voimia sinulle! Älä utele lapselta, ja pyri säilyttämään luottamus. Älä saarnaa syömisistä, älä pakota syömään. Hän todennäköisesti salaa asioita, mutta tenttaamalla hän ei kerro. Jos käy jo pro-ana sivustoilla, sitten on syytä huoleen. 

Ole luottamuksen arvoinen, vain siten voit saada lapsesi hoidon piiriin. Ole tukena! Varmaan tiedät hoitojutut, ota nuorisopsykiatriaan yhteyttä, lähetteen varmaan vaativat. 

No, paraskin tässä neuvomaan. Helvetillinen tauti tuo on. Nyt tätä kirjoittaessanikin olen niin vihainen asialle, että sormia kihelmöi.  En tainnut ihan vastata kysymykseesi...