Mitä etäisän sirkustelu tekee lapsille? Miten vaikuttaa?

Etäisän käsitys lapsenhoidosta on joko - tai:



Joko lapset " hylätään" nurkkaan leikkimään " yksin omilla leluillaan, surullisina" samalla kun isä " lukee kirjaa omassa rauhassa"



TAI



sitten ravataan saman päivän aikana sata hilavitkutinpaikkaa lävitse. Parhaimmillaan isä vie 4v ja 6v lapset aamupäivällä uimaan ja iltapäivällä sekä teatteriin (lasten) että ravintolaan.



Lapset ravaavat isäviikonlopun aikana niin monta kohdetta lävitse, ettei heillä ole aikaa nukkua päiväunia (4v vielä tarvitsisi - ja hän nukahteleekin sitten minne sattuu: bussiin, ravintolaan, teatteriin...). Lapset syövät karkkia koko viikonlopun lävitse ja tavallisen ruoan kanssa tapellaan jatkuvasti, koska mikään ei maistu.



Ihan " tavalliset" kalapuikot ja perunasose saavat lapset yökkimään ja itkemään. Ainoat ruoat mitä he syövät, ovat letut hillolla, leipä maapähkinävoilla, pitsa (tomaatti + juusto), ranskalaiset perunat ja spaghetti tomaattikastikkeella (ei jauhelihaa saa olla). Kasviksia he eivät syö, vaikka ovat kasvissyöjiä.



Kun sunnuntai koittaa, molemmat ovat levottomia ja itkuisia, koska ovat juosseet perjantaista lähtien tukka putkella. Myös isä on hervottoman stressaantunut, mutta onnellinen siitä, että on saanut " suoritettua" lastensa kanssa " kaikki pakolliset kohteet" .



Se toinen vaihtoehtohan kun isän mielestä on se " lasten hylkääminen nurkkaan yksin" . Lapsia siis on kaksi, enkä itse ymmärrä esim sitä, miksi isä ei voisi tehdä tavanomaisia arkiaskareita lasten kanssa - laittaa ruokaa, siivotakin (ei tietysti mitään isoa juttua, mutta vaikka lasten lelut kasaan, astiat tiskikoneeseen, pesukone pyörimään jne).



Ja varmaan olen nipo, mutta musta riittäisi, että isä veisi aina per päivä tai per VIIKONLOPPU lapset vaikka YHTEEN kivaan paikkaan, eikä sen tarvitsisi olla maksullinen.



Lapset saavat joka viikonloppu itselleen uudet lelut: isä ostaa hyvittelyksi siitä, että tulevat isän luokse ja äiti hyvittelyksi siitä, että ovat joutuneet " kärsimään isän luona edellisen viikonlopun" .



Lapset ovat mukavia pakkauksia, mutta ovat todella suojeltuja sekä passattuja. Edes 6v ei osaa voidella omaa leipää, saati ottaa itselleen juotavaa. Yleensä lapset isän luokse tultuaan asettuvat olkkariin ja alkavat huudella: " isä tuo jäätelöä, isä tuo mehua, isä tuo..."



Kumpikaan ei osaa käydä vessassa auttamatta (isompi käy eskaria), kumpikaan ei pysty leikkimään pihalla ilman isää (ei edes vanhempi), isommalla ei ole mitään vaarantajua ja isä kannustaa riemukkaasti aina yhä typerimpiin saavutuksiin " kiipeä sinne latvaan asti" .



Voiko näistä lapsista kaikesta huolimatta kasvaa ihan kivoja muksuja. Vierestä katsominen on välillä tosi ahdistavaa, ihan siksi että lapset ovat NIIN lopenuupuneita kaiken ravaamisen ja hössäämisen takia. Ja toisaalta he ovat niin tottuneita jo siihen, että he aina tiedustelevat " mennäänkö lintsille, miksei mennä lintsille, mä haluun lintsille, mennään nyt lintsille" .



Eli eivät voisi edes kuvitella, että viikonloppuna tehtäisiin vain ihan tavallisia juttuja, käytäisiin kaupassa ja puistossa, käveltäisiin vähän ja ihmeteltäisiin luontoa. Ehkä mentäisiin uimaan yhdessä toisena " isäpäivänä" , mutta juteltaisiin ja vaikka sitten myös kuunneltaisiin, mitä kukakin ajattelee ja miettii!



Olenko vain typerä ja katkera UO, vanhanaikainen ämmä, joka haluaisi kahlita lapset värittömien puulelujen keskelle sekä tarjota ruoaksi pelkkää kauralimaa?



Mielipiteitä, please...