Burn-outin kokeneita?

Huomasin kun töissä suorastaan vitutti, mieli oli maassa ja tuntui että elämässä ei ollut muuta kuin kotityöt, työ ja nukkuminen. Monena päivänä halusin jäädä vain sänkyyn makaamaan ja töihin mennessä kävi monesti mielessä että jos kurvaisi auton alle niin pääsisi vaikka sairaalaan lepäämään. Raivosin kotona miehelle, en osannut tehdä päätöksiä ja työn laatu ja määrä heikkeni. En osannut enää nauttia mistään, ja epäilin monesti osaanko enää kiinnostua mistään.

Jäin sairaslomalle ennen joulua ja helmikuun alusta aloin tekemään puolikasta päivää ja käyttämään lopun ajan itseeni. Aloitin liikunnan harrastamisen ja tein listan jutuista mistä pidän ja mitä olisin halunnut tehdä töiden sijaan, kuten vaikka puutarhanhoito tai kaupunkireissu. Olo on nyt paljon parempi, työn ilo pilkistää jo vaikka ajoittain kiireen kasautuessa entiset tunteet tulevat vielä pinnalle laimeina :) olen kuitenkin jo voiton puolella, pari viikkoa olen tehnyt normaalia viikkoa ja hyvin menee!

Ap:na ottaisin siis aikalisän. Helpottaa kummasti.

Jäin lopulta pois töistä. Olin niin poikki ja sekaisin, että pidin puhelinta kiinni aina kun olin yksin kotona. Ja kotonahan mnä aina olinkin, en jaksanut enkä uskaltanut enää lähteä minnekään, en pystynyt tekemään mitään. Mieheni jossain vaiheessa soitti jollekin lääkärille ja varasi minulle ajan. Lääkäri kirjoitti takautuvasti sairaslomaa pari viikkoa... en koskaan palannut entisiin töihini, lopulta tietty irtisanoivat. Myöhemmin, siis paljon myöhemmin, kaikenlaisten turhien kuntoutus/terapia/lääkehoitojen jälkeen, toivuin kun sain olla vapaasti ja puuhailla omiani. Sitten aloitin kirjaimellisesti uuden elämän.