Lue keskustelun säännöt.
Olen pettynyt perhekokoomme
24.01.2015 |
Vaikka samalla hirveän kiitollinen yhdestä lapsestamme. Mies ei toivo enempää, enkä minäkään enää vuosien surutyön jälkeen. Pienoinen pettymys kaihertaa, ettei meistä ollut sitten tämän enempää. Varsinkin vaikeiden päivien jälkeen ja nyt, kun olemme ainoa tuntemani yksilapsinen perhe enää jäljellä. Mies ei halua kuulla surustani, ymmärrettävästi kun on tarpeeksi kuullut.
Useimmat päivät ja viikot on hyviä, ja sitten tulee aina pohja että miksi meille juuri kävi näin.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen pettynyt. Olisin halunnut olla kahdestaan, mutta myönnyin sitten kuitenkin lapseen. Kaikki on siitä lähtien ollut huonompaa.