Olen onnellinen miehestäni!
Mieheni on aktiivinen vauvamme elämässä. Töistä tullessaan haluaa leikkiä pikkuisen kanssa, syöttää ja vaihtaa vaipat pyytämättä. Olen saanut mennä salille jos olen halunnut, hän on kuskannut minne olen halunnut ja hän on ostanut mitä olen pyytänyt. Hän osallistuu jopa kotitöihin! Vastavuoroisesti minä laitan meille ruokaa, pyrin siivoamaan mahdollisimman paljon ja päästän hänet mielelläni harrastuksensa pariin. Perusjuttuja siis.
Tietenkään elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista. Olemme luonteeltamme toistemme vastakohdat ja välillä olemme napit vastakkain. Korotetaan ääntä, naljaillaan, mökötetään. Mies on rauhallinen, minä levoton, mies on jurottaja ja minä hölösuu. Minä rakastan miestäni niin paljon! Ei se tunne ole hiipunut näinä seitsemänä vuotena vaan päinvastoin, voimistunut!
Kommentit (9)
Niin minäkin, meillä ei kylläkään ole lapsia mutta lemmikkieläimiä molemmat hoitaa yhtäpaljon ja kotityöt menee tasan.
Ihanaa, että löytyy naisia jotka ovat onnellisia miehistään <3
Minua hämmästyttää yhäkin se miten tämä ei ole joillekin itsestäänselvyys. Eihän se sitä tarkoita että puskiessaan vauvan ulos itsestään ja hoitaessaan tätä hetken kotona, on äiti automaattisesti kodinhoitaja ja lapsenlikka. Yhdessähän ne lapset on hankittu. Tosin kaikillehan tämä ei ole arkipäivää vaan mies mennä jolkottaa ja naisen harteille jää kaikki. Onnea ap, sinulla on ihana, mutta ennen kaikkea normaali, vastuullinen ja aikuinen mies siellä!
Ai vittu kun oon onnellinen ap:n puolesta. Saanko muuttaa teille asumaan? Haluun nukkua teidän sängyssä ja syödä teidän ruokia ja haistella teidän pyykkejä ja saunoa teidän kanssa ja arvostella siellä teidän vartaloitanne.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 13:15"]
Minua hämmästyttää yhäkin se miten tämä ei ole joillekin itsestäänselvyys. Eihän se sitä tarkoita että puskiessaan vauvan ulos itsestään ja hoitaessaan tätä hetken kotona, on äiti automaattisesti kodinhoitaja ja lapsenlikka. Yhdessähän ne lapset on hankittu. Tosin kaikillehan tämä ei ole arkipäivää vaan mies mennä jolkottaa ja naisen harteille jää kaikki. Onnea ap, sinulla on ihana, mutta ennen kaikkea normaali, vastuullinen ja aikuinen mies siellä!
[/quote]
Olen kyllä hämmästellyt tätä. Ensin kummatkin ovat täysillä vauvahankkeessa ja sitten kun vauva on syntynyt niin nopeasti äiti huomaa tekevänsä lähestulkoon kaiken ja joustavansa kaikessa. Mies taas mennä viipottaa edelleen. Tai no ehkä vähentää hieman ettei sanomista tulisi liikaa.. Nähty niin monet kerrat.
Mulla samanlainen mies kuin ap:lla :)
Koen olevani todella onnekas. Vieläkin jaksaa olla huomaavainen vaikka ollaan 15 vuotta oltu aviossa. Itsekin teen parhaani sen eteen että mies voisi olla yhtä onnellinen kuin itse olen.
Välillä on toki ollut huonojakin aikoja mutta ei kuitenkaan mitään hirveän suurta draamaa.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 13:19"]
Ai vittu kun oon onnellinen ap:n puolesta. Saanko muuttaa teille asumaan? Haluun nukkua teidän sängyssä ja syödä teidän ruokia ja haistella teidän pyykkejä ja saunoa teidän kanssa ja arvostella siellä teidän vartaloitanne.
[/quote]
Tuliko sun paha mieli, kun luit, että joillakin oikeasti menee hyvin?
Minä olen hyvin onnellinen miehestäni, jota ei lasten hoitaminen ja leikittäminen voisi vähempää kiinnostaa. Olemme luonteeltamme hyvin samanlaiset, ja parisuhde on aina tuntunut todella helpolta.