Lähihoitaja uskoo sokerihumalaan:D

Meillä ainakin kotona puhutaan sokerihumalasta jos lapsi (tai aikuinen) vetää ns. karkkiöverit ja on sen jälkeen vilkas. Ja onhan sokerikin alkoholiyhdiste... ;)

Joo, ymmärrän maallikolta, mutta itseään ammattilaiseksi mainostavalta... Huh:D

Eikös tätä tutkittu lapsilla ja todettu, että sitä "sokerihumalaa" ei todellisuudessa ole olemassakaan?

Eri ihmiset raegoivat eri tavoin verensokerin vaihteluun. Meilläyksi lapsista on erityisen herkkä, runsas herkuttelu vetää kierroksille, liian matala verensekeri saa taas käyttäytymään agressiivisesti ja vihamielisesti, on todella ärtynyt.
Eikä tämä ole mikään uskonasia vaan ihan arjessa todettu.

Sokerihumalalla tarkoitetaan henkilön ylivilkkautta ja levottomuutta, jonka aiheuttaa äkillinen nopea verensokerin vaihtelu. Sokerihumalan uskotaan vaivaavan erityisesti lapsia ja olevan kytköksissä sokeripitoisten tuotteiden syömiseen.

Yliherkkyyksiin erikoistunut lääkäri Benjamin Feingold kehitti vuonna 1973 hyperaktiivisille lapsille hoitokeinoksi dieetin, jossa ravinnosta oli poistettu salisylaatit sekä keinotekoiset väriaineet ja aromit. Feingoldin dieetissä ei kielletty sokerin käyttöä, mutta lasten vanhemmat päättelivät kaikkien lisäaineiden olevan pahaksi ja niin myös puhdistettu sokeri joutui kiellettyjen aineiden listalle.

Vuonna 1978 julkaisiin tutkimus, jossa ylivilkkailla lapsilla todettiin ulkoisesta syystä johtuva matala verensokeri.

Analyysi useista tutkimuksista, joissa tarkasteltiin sokerin vaikutusta käyttäytymiseen, julkaistiin Journal of the American Medical Association -julkaisussa marraskuussa 1995. Sen mukaan suurin osa tutkimuksista ei osoita yhteyttä ruokavalion ja käyttäytymisen välillä. Yhteenvedon tekijän johtopäätös oli, että sokeri lapsen ravinnossa ei vaikuta käytökseen.

aiheesta voi olla monta mieltä ja kyllä itsekkin sanon että lapsilla on sokeri humala kun makean jälkeen lähtevät ylivilkakina juoskentelemaan ja naureskelevat loputtomasti ja taukoamatta ihan mitä sattuu.

Ap taitaa olla lapseton tai sitten on hänellä itsellään endokrinologian opit "vähän" hukassa. Tulee myös mieleen sellainen suomalainen lihava, väsynyt, ärtynyt, saamaton, pullaa santsaava ja kahvia kittaava hoiva-alan nainen, joka vetää aina hirveät kilarit, kun jossain puhutaan insuliiniresistenssistä yms. Kun eihän hän syö väärin.