Lue keskustelun säännöt.
Lapseni eskarissa on poika, joka tarvitsisi erityisopetusta, mutta pojan äiti halusi lapsensa tavalliseen eskariin
12.09.2006 |
Oikeasti, miksi äiti ei suostu ajattelemaan lapsensa parasta?
Minun lapseni kertoo, etteivät he edisty eivätkä pääse asioissa eteenpäin, kun tämä yksi poika hidastaa kaikkien tahtia ja vie opettajan ajan.
Poika on kognitiivisesti kaksi-kolme vuotta ikäisiään jäljessä, kielellinen sekä matemaattinen kehitys on kolme-neljävuotiaan tasolla.
Hän suorittaa joka tapuksessa pidenetyn oppivelvollisuuden, ilmeisesti nyt niin, että käy eskarin kahteen kertaan.
Mutta: pojalle tarjottiin eskari-ja koulupaikkaa eityisluokalta, jossa hän olisi saanut tasoaan vastaavaa opetusta, sekä varmasti tarvittavaa huomiota ja apua ongelmiinsa, ja varmaankin paremmin kuin normaalissa eskariryhmässä.
Kaiken lisäksi eskaria käydään koulun yhteydessä, jossa tämä poika on joutunut kiusatuksi puheensa takia, hänellä on todella paha puheenviivästymä, ei s-,r-,d-,g-kirjaimia ja sanojen taivutukset ovat usein pielessä.
Ja pojan äiti halusi hänet väkisin tavalliseen eskariin, koska koulumatka erityisluokalle olisi ollut n. 8 kilometriä, nyt on koulu kilometrin päässä. Ja toki pojalla olisi ollut taksikuljetus toiseen kouluun.
En ymmärrä pojan äitiä, en kerta kaikkiaan. Ja on kurjaa huomata, että muut eskarilaiset joutuvat kärsimään tästä asiasta, kun opettajan aika menee niin paljon tämän erityislapsen auttamiseen.
Ja ennen kuin joku kyselee, mistä tiedän nämä asiat, niin todellakin tiedän, ollaan sen verran tuttuja kaikki.
Ja olen kysynyt pojan äidiltä, miksei lapsi saanut mennä mukautettuun opetukseen, niin suurin syy oli tuo matka, joutuisi heräämään aikaisemmin.
Kommentit (24)
että lapsi leimaantuu. Ikävä kyllä, jos lapsella on mukautettu tai sopeutettu tms. opetussuunnitelma, niin siitä tulee merkintä päästötodistukseen ja joillakin koulutusaloilla, ainakin suosituimmilla, tällaisia opiskelijoita ei huolita opiskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen etu olisi ollut tuo erityisluokka. Muut kärsivät tuon lapsen äidin laiskuudesta.
Eiköhän se että pääsisi vertaistensa joukkoon olisi parempi ratkaisu siellä eivät kiusaa kun kaikilla on ongelmia.
Näin on kertonut tuttavani joka sai lapsensa dysfasia luokkaan että oli oikea ratkaisu ja ei halua että lapsi siirrettäisiin tavalliseen suureen luokkaan.
Miten joku voi elää siinä uskossa ettei leimaudu jos on tavisten kanssa. Se leima suorastaan korostuu normaalioppilaiden joukossa. Ilmeisesti syynä on se ettei äiti ole pystynyt käsittelemään sitä että lapsensa on heikkolahjainen.
mutta jos kyseinen poika on muuten reipas eikä häiriökäyttäytymisellään estä toimintaa, ei tavalliselle eskarille ole esteitä: eskarissa ei ole tarkoitus " mennä eteenpäin" kirjainten opettelussa ja matemaattisissa tehtävissä, sen tekee koulu. Eskari on vain sosiaalisen yhdessäolon harjoittelua. Ymmärrän kyllä näkökantasi ja lapsen kannan, että voisi muilla osa-alueilla kehittyä paremmin erityisen tuen alaisena.
Ymmärrän, mistä puhut. Ei se ole aina vanhemmille helppo " Luopua" terveestä lapsesta ja sopeutua siihen, että oma rakas pieni ihminen onkin eriyislapsi.
Ymmärrän tämän takia äitiä, vaikka se on tosi paljon pojalta pois.
Muistan vieläkin, kun tyttöni neurologi sanoi kolme vuotta sitten, kun lapseni oli yksivuotias, että tyttö meneekin sitten erityiskouluun isona. Mietin sitä paljon. Se oli hyvin kyynisesti esitetty ja tuntui todella pahalta. (Tytölläni varmistui vasta kolmen vuoden iässä lievä kehitysvamma.)
Mutta siin nyt tytön ollessa neljävuotias, pidän itsestään selvänä, että eskarit+koulu tulee tapahtumaan erityisopetuksessa.
jos pidennetty oppivelvollisuus, niin silloin koulussa eskari, koska oppimis menetelmät ovat erillaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisluokalla saa paljon paremman tuen opiskeluun ja oppii varmasti loppujen lopuksi enemmän kuin tavallisella luokalla. Ei se lapsi siitä muuksi muuta, vaikka leiman pelossa pitäisi poissa kaikesta erityisestä. Tunnen muutaman erityisluokalla olleen nuoren aikuisen, eikä niistä nyt parikymppisenä mitenkään erityisesti päälle paista se erityisluokkamenneisyys. Opiskelevat toisella asteella ihan siinä missä muutkin.
KOulussa hän putoaa vielä reilummin kärryistä, jos ei ole käsitteitä tms.
Ekaluokalta kun ei pudottaa takaisin eskariin.
Vierailija:
mutta jos kyseinen poika on muuten reipas eikä häiriökäyttäytymisellään estä toimintaa, ei tavalliselle eskarille ole esteitä: eskarissa ei ole tarkoitus " mennä eteenpäin" kirjainten opettelussa ja matemaattisissa tehtävissä, sen tekee koulu. Eskari on vain sosiaalisen yhdessäolon harjoittelua. Ymmärrän kyllä näkökantasi ja lapsen kannan, että voisi muilla osa-alueilla kehittyä paremmin erityisen tuen alaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ei ole erityisluokkaa missä opiskella... elikkä lapsi on hitaampi kielellisissä opinnoissaan, kirjoittaminen on ollut tosi vaikeaa ja englanti suorastaan hepreaa... ei itsetuntoa kun ei ole onnistumisen tunteita jne. ja just sitä integrointia että normaaliin luokkaan ja siellä avustajan kanssa. Paskat, olen tapellu ja saanutkin jotain aikaiseksi koska tuo ei ole mielestäni ollenkaan oikea malli erotyisoppilaalle että ollaan suurissa luokissa ja ei saada tarpeeksi tukea vaikka muka ollaan erityisopetuksessa jne jne. Nyt huomaan miten hienosti asiat olisivat voineet alkaa tämän 5 luokkalaisen kanssa menemään jos aiemmin olisimme tajunneet tarpeet ja paikkakunnalla olisi tarjota oikeanlaista opiskelua. mutta kun ei ole niin siihen on tyytyminen, yksi muutto ja paikkakunnan vaihdos on takana ja toista kyllä ollaan miettitty juuri kouluasioiden takia... ei vaan ole ihan yksinkertaista myydä taloaan ja lähteä toiselle paikkakunnalle taas uuteen ympäristöön, mutta jo lapseni ja useamman erityislapsen takia sitä vakavasti suunnitellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että oikeinko kuvittelet tuollaisen kaverin, jonka oppimisvaikeudet vaatisivat erityisopetusta, kilpailevan muutenkaan niistä parhaista opiskelupaikoista? Tuskin tulevaisuus kuitenkaan yliopistossa...
Kumpi sitten elämäntaitojen ja -hallinnan kannalta parempi, merkintä päästötodistuksessa vai pienemmässä luokassa käyty peruskoulu, josta lähtee päästötodistus kädessään onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen nuori - vaikkakin " leima" paperissaaan...
ja hän on ollut 4-vuotiaasta asti ensin päiväkodin erityisryhmässä ja nyt evy-luokalla koulussa, on neljännellä luokalla. (Evy-opetuksessa käydään läpi normaali oppimäärä eikä siitä tule mitään merkintää todistukseen - jos siis oppilas suoriutuu hyväksytysti. Mukautetusta tulee merkintä.)
Tuosta leimautumisesta; oman kokemuksemme mukaan daignoosit tai erityisopetus eivät ole asioita jotka leimaavat, vaan lapsen poikkeava käytös. Ikävä kyllä oma lapsemme on kaveriporukassa leimattu aika hankalaksi, ihan ymmärrettävistä syistä. :( Eri koulussa käymisestä ei ole koskaan mitään kaveriporukassa sanottu. Joissain piireissä toki voi leimaantumista tapahtua jo pelkän erityisopetuksessa olon takia, mikä on kyllä tosi kurjaa. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki erityislapsesta tulee isompi valtionapu (muistakaapa tämä, joissakin kunnissa erityisleima annetaan aika helposti tämän takia!).
Miksi meidän normaali lasten vanhempien ei anneta määrätä, missä meidän lapsemme oppivat - erityislasten joukossa vai ihan normaaliälyisten!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityislasten taksikyydit vie usein tosi pitkän aikaa vaikka kuljettava matka (siis alkupisteestä loppupisteeseen suorinta tietä) olisi lyhyt. Ehkä siksi äiti ei vielä halunnut laittaa poikaa niin kauaksi kouluun.
edes pitkiä aikoja häntä varsinkaan siellä eskarissa. Suurimman osan tuon lapsen " ongelmista" varmaan kuvittelet.
ÄLÄ SÄ PUUTU MUIDEN ASIOIHIN!
Vierailija:
englanti-painotteiseen, vaikka matkakin on pidempi kuin heidän lähimpään eskariinsa olisi. Poika on pian 8v ja käytökseltään vastaa max 4-vuotiasta.Kyllä on kivaa, kun nämä lutusten hellantelttujen äidit haluaa sanella missä lapsensa ovat. Miksi meidän normaali lasten vanhempien ei anneta määrätä, missä meidän lapsemme oppivat - erityislasten joukossa vai ihan normaaliälyisten! Tää on vähän sama juttu kun näissä rasismi-jutuissa - normaalit ja alkuperäisväestö väistykööt - kyllä yhteiskunta paapoo!
Onko suurinosa kuitenkin omaa tulkintaa? Miten voit sanoa minkä ikäisen tasolla lapsi on ilman tietoa tutkimustuloksista?
Huoltajat saavat vielä onneksi päättää asioista, eikä niitä tee kenenkään puolesta esim sosiaalitädit. Vai olisiko se parempi?
Asioilla on monta puolta ja on todella iso päätös tehtävänä kun mietitään erityislapsen tulevaisuutta. Jos lapsi ei ole harjaantumiskkoulutasoinen, eikä ihan normaali, on vaan valittava pienempi paha. Parasta olisi jos tällaisille lapsille olisi joku täsmäkoulu. Mutta ei ole.
-Erityislaspsen äiti
Et voi tietää, mitä tämän erityislapsen äidin päässä liikkuu, miten kesken on vielä lapsen diagnosointien yms. käsittely jne. Eskaria ei ole käyty vielä kuukauttakaan, äiti voi vielä tulla toisiin ajatuksiin tai tiedä vaikka homma alkaisi rullaamaan näinkin.
Mua aina kummastuttaa se, että muut tietää toisten asiat aina niiiiin hyvin. Asiat ei kuitenkaan ole aina ihan vain niin, miltä ne ulospäin näyttää.
t. erityislapsen äiti myöskin
Oikeasti hänessä ei ollut mitään vikaa. Ekan luokan open mukaan oli hidas.
Hän oli siinä koulussa yli vuoden kunnes saivat selville että siellä häntä kuisattiin. Se oli siihen aikaan espoon roskalaatikko kaikille häiriintyneille lapsille. Joku loi siellä häntä kepilläkin.
Ja he eivät saaneet häntä sieltä pois kun kerran opetussuunnitelma oli niin erilainen.
Sitä he katuivat pitkään.
Niin. Surullista, että tällaisen tekstin kirjoittaja kuvittelee että hänen lapsensa olisi jollain lailla parempi kuin erityislapsi.
Erittäin surullista.
Minun lapseni on erityislapsi ja rakastan häntä aivan varmasti ja haluan hänen parastaan. Jos se tekee hänestä lutuisen hellanteltun, niin ok. Mutta sinuakin kirjoittaja vielä elämä opettaa. Jääme siis sitä odottelemaan.
Kyllä on kivaa, kun nämä lutusten hellantelttujen äidit haluaa sanella missä lapsensa ovat. Miksi meidän normaali lasten vanhempien ei anneta määrätä, missä meidän lapsemme oppivat - erityislasten joukossa vai ihan normaaliälyisten! Tää on vähän sama juttu kun näissä rasismi-jutuissa - normaalit ja alkuperäisväestö väistykööt - kyllä yhteiskunta paapoo!
[/quote]
[/quote]
englanti-painotteiseen, vaikka matkakin on pidempi kuin heidän lähimpään eskariinsa olisi. Poika on pian 8v ja käytökseltään vastaa max 4-vuotiasta.
Kyllä on kivaa, kun nämä lutusten hellantelttujen äidit haluaa sanella missä lapsensa ovat. Miksi meidän normaali lasten vanhempien ei anneta määrätä, missä meidän lapsemme oppivat - erityislasten joukossa vai ihan normaaliälyisten! Tää on vähän sama juttu kun näissä rasismi-jutuissa - normaalit ja alkuperäisväestö väistykööt - kyllä yhteiskunta paapoo!