nyt vasta tiedän mitä
Kunnon suru on. Tuska puristaa sydäntä ja elämältä ikäänkuin katosi pohja. Tekisi mieli vain itkeä ja huutaa. Se tuska on niin suuri, miten se ikinä voisi lieventyä. Tämä oli ensimmäinen todella läheisen ihnisen kuolema :((((
Kommentit (12)
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 22:14"]Otan osaa.
[/quote] Kiitos. Tämä läheinen henkilö on minun äitini. Kukaan henkilö koskaan ei ole ollut tärkeämpi kuin hän. Äitini loi elämälleni pohjan. Oli syy miksi herätä kun masensi todella. Oli suuri syy sille miksen edes yrittänyt itse murhaa ja nyt kaikki on ohi. Täytän viikon päästä 18 eikä hän ole sitä näkemässä :(((
No eikö sun pitäis olla itsenäistyä jo. Mijin tarttet äitiä kun sulla on kaverit??
Kyllä sä selviät, mun vanhempi kuoli vuosi sitten , olin 19. Vaikka tuntuu ihan hirveältä, mä lupaan että helpottaa. Ethän vaan luovuta:( mulle musiikista oli tosi paljon apua, kun joskus oli vaikea puhua/mua ei ymmärretty. Paljon voimaa ja valoa sulle<3
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 22:26"]Kyllä sä selviät, mun vanhempi kuoli vuosi sitten , olin 19. Vaikka tuntuu ihan hirveältä, mä lupaan että helpottaa. Ethän vaan luovuta:( mulle musiikista oli tosi paljon apua, kun joskus oli vaikea puhua/mua ei ymmärretty. Paljon voimaa ja valoa sulle<3
[/quote] Kiitos kommentistasi. En aio luovuttaa mutta en voi käsittää ettei se rakas äiti ole riitelemässä kanssani ja nauramassa tyhmille jutuilleni ;(
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 22:26"]No eikö sun pitäis olla itsenäistyä jo. Mijin tarttet äitiä kun sulla on kaverit??
[/quote] ei kamut oo sama ku se äiti
Voi ei, oon pahoillani:( voisinpa jotenkin voisin helpottaa tuskaasi...
Ajattele näin. Älä vaivu epätoivoon tai syrjäydy yskin nurkkaan surusi kanssa. Sitä ei äitisi varmasyi halua.
Minulle äiti aina on sanonut, että sitten kun hän kuolee, ei hön halua että tarraudumme siihen. Itkut itketään ja surraan, mutta elämän täytyy jatkua.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 22:48"]Ajattele näin. Älä vaivu epätoivoon tai syrjäydy yskin nurkkaan surusi kanssa. Sitä ei äitisi varmasyi halua.
Minulle äiti aina on sanonut, että sitten kun hän kuolee, ei hön halua että tarraudumme siihen. Itkut itketään ja surraan, mutta elämän täytyy jatkua.
[/quote] tiedän. Yritän elää surun kanssa ja kun täytän 18 niin yritän päästä opiskelun lisäksi jakamaan lehtiä. Kun on paljon tekemistä en kerkee surra. Kyllä äiti lähti aivan liian aikaisin. Olen perheen vanhin :(
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 22:45"]Voi ei, oon pahoillani:( voisinpa jotenkin voisin helpottaa tuskaasi...
[/quote] toivoisin että äiti olisi jäänyt luoksemme. Äiti oli niin rakas
En osaa kuvitella mitä käyt läpi mutta toivon paljon voimia Sinulle! Liian aikaisin katkeaa monen ihmisen tie maan päällä. Toivottavasti sinulla on läheisiä; sisaruksia tai kavereita, joihin voit tukeutua nyt surun hetkellä. Ja ole armollinen itsellesi. Sinulla on oikeus surra sinulle tärkemmäin ihmisen poismenoa. Halauksia <3
Otan osaa :( Ymmärrän tuskaasi jonkin verran, oma äitini on elämäni läheisin ihminen ja tuntuisi musertavalta jos hänelle kävisi jotain... Paljon voimia suruusi. Sure aikasi, puhu ihmisille, anna tunteiden tulla. Yksi ystävistäni menetti äitinsä 1,5 vuotta sitten ja suuresta surusta huolimatta hän on selvinnyt hienosti eteenpäin. Aika parantaan <3
Otan osaa.