Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihastuminen/rakastuminen? Onko tällainen aikuisten suhde hyvällä pohjalla?
09.03.2015 |
Olen (toivottavasti entinen) ikisinkku, joka on seurustellut reilut puoli vuotta. Olemme miehen kanssa molemmat 42v, ei lapsia eikä juurikaan entisiä suhteita (ei esim. avoliittoja) kummallakaan. Olimme molemmat yksin vuosikausia ennen kuin tapasimme.
En ole koskaan ollut rakastunut enkä tiedä miltä se tuntuu. Olen luonteeltani hyvin rationaalinen realisti, en pahemmin hempeile tai anna tunteiden viedä. Toki tykkään halailla ja pussailla miehen kanssa ja kyhnätä kyljessä, mutta emme esim. puhuttele toisiamme rakkaaksi/kullaksi. Kaipaamme molemmat omaa aikaa, joten vietämme käytännössä vain viikonloput saman katon alla. Silloinkin puuhastelemme välillä omiamme (käymme lenkillä, korjaamme autoa, luemme tentiin, teemme lumitöitä jne erikseen). Kuitenkin viihdymme yhdessä ja meidän on helppo ja luonteva olla myös ihan hiljaa juttelematta mitään. Kun mies ottaa ohimennen kädestä kiinni tai halaa, vatsanpohjassa läikähtää :)
Voiko tämä nyt sitten olla ihastumista / rakastumisen ensivaiheita? Kuitenkaan en jatkuvasti ikävöi miestä vaan nautin kun saan välillä olla yksin omassa kodissa. Emme välttämättä edes joka päivä soita/viestittele toisillemme. Mutta sitten on kiva nähdä ja elää yhteistä "arkea" viikonlopun ajan: jutella heräämisen jälkeen sängyssä, syödä aamupalaa, viedä toiselle kahvikupillinen hänen puuhiinsa, laittaa ruokaa, saunoa, katsoa televisiota, käydä kävelyllä, mennä nukkumaan yhdessä, harrastaa seksiä jne. En myöskään ole vielä löytänyt miehestä yhtään ärsyttävää tapaa.
Kommentteja? Olen aika pihalla tämän seurustelukuvion kanssa ja koen todella uskomattomaksi sen, että joku muka haluaisi olla kanssani yhdessä!
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oih, tuo kuulostaa just sellaiselta suhteelta jonka haluaisin "aikuisena", eli parin vuoden päästä kun nuorinkin lapsi on muuttanut omilleen! Omat kodit, omaa elämää, mutta silti ollaan yhdessä. Mistä ihmeestä sä ap löysit 42v "menneisyydettömän" miehen, joka ilmeisesti on ihan normaalijärkinenkin!?
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 19:36"]
Ei tuo alkuhuumalta kuulosta.
[/quote]
Ap:n historialla tuo voi olla hyvinkin alkuhuumaa ja syventyä siitä rakkaudeksi.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 19:34"]
Oih, tuo kuulostaa just sellaiselta suhteelta jonka haluaisin "aikuisena", eli parin vuoden päästä kun nuorinkin lapsi on muuttanut omilleen! Omat kodit, omaa elämää, mutta silti ollaan yhdessä. Mistä ihmeestä sä ap löysit 42v "menneisyydettömän" miehen, joka ilmeisesti on ihan normaalijärkinenkin!?
[/quote]
Mitä väliä? Et itse pysty tuohon enää kuitenkaan, en minäkään...
Ap, nauti, just hyvä noin, teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa mielestäni hyvältä :) Ei kaikissa suhteissa tule mitään järisyttävää alkuhuumaa, ja se on ihan ok. Joskus se alkuhuuma myös saattaa tehdä sokeaksi asioille, jotka suhteen alkuvaiheessa ehkä täysijärkisenä (tämä nyt kärjistetty!) huomaisi. Itse syyllistyin myös aiemmin ylianalysointiin suhteen alkuvaiheessa, ja vertasin tuntemuksiani aiemman pitkän suhteeni alkuvaiheen tuntemuksiin. Se on ihan turhaa, jokainen suhde on erilainen. Katsele rauhassa eteenpäin ja nauti uudesta elämänvaiheesta :)
Itse olen tavannut hiljattain ihanan miehen, jonka kanssa toivon juuri tällaista suhdetta ja sellaiseksi se näyttää alkavan muodostuakin.
Aikaisemmat suhteeni ovat olleet tulta ja tappuraa alusta asti, mutta palaneet nopeasti loppuun. Nyt toivon rauhallista kumppanuutta maustettuna intohimolla, en repivää rakastumista ja nopeita liikkeitä.
Nauttikaamme!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 19:39"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 19:34"]
Oih, tuo kuulostaa just sellaiselta suhteelta jonka haluaisin "aikuisena", eli parin vuoden päästä kun nuorinkin lapsi on muuttanut omilleen! Omat kodit, omaa elämää, mutta silti ollaan yhdessä. Mistä ihmeestä sä ap löysit 42v "menneisyydettömän" miehen, joka ilmeisesti on ihan normaalijärkinenkin!?
[/quote]
Mitä väliä? Et itse pysty tuohon enää kuitenkaan, en minäkään...
Ap, nauti, just hyvä noin, teille!
[/quote]
Miksi sä kirjoitat toiselle ihmiselle noin, kun et edes tunne? "et pysty tuohon enää kuitenkaan" siis häh? Ja siis en ole tuo jolle osoitit sanasi.
Saman olisin sanonut, että ei kaikissa suhteissa ole mitään hulluksitekevää huumaa. Nauti siitä mitä olet saanut äläkä mieti sellaista, joka pahimmassa tapauksessa pilaa koko jutun.
Itsekin olen tuollainen yksin olemisesta nauttiva, mies myös (17 vuotta yhdessä, mutta myös alussa oli näin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista! Ehkä just sen kaikkien mainostaman alkuhuuman puute mua on vähän arveluttanut, tämä meidän juttu kun on ollut ihan alun perustutustumista lukuunottamatta samanlaista. Toisesta löytyy tosi koko ajan uusia piirteitä ja saa selville uusia asioita, mutta elo ja olo on sellaista tasaista. Toisaalta taas tällainen tasainen oleminen on meidän molempien luonteen mukaista. Nyt olen jo alkanut relata ja opetellut ajattelemaan, että nautin tilanteesta ja murehdin sitten kun on aihetta murehtia :)
Riitoja tulee varmasti ja niiden käsittelyssä on opettelemista, sen tiedän kyllä. Katsotaan miten käy. Ja tuolle joka mietti mistä tällaisia miehiä löytää, vastaan, että Suomi24 treffipalstalta! On siis koulutettu, tervejärkinen, työssäkäyvä, hyvännäköinen, terveet elämäntavat omaava ja kaikin puolin normaali mies, mutta vain niin armottoman ujo aluksi, ettei naisiin tutustuminen ole onnistunut ennen. Minäkin mietin muutamien ekojen treffien jälkeen, että ei tästä tule mitään, mutta onneksi en antanut periksi! Enää ei ole ujoudesta tietoakaan! Ap
Mun ja mieheni suhde alkoi tuolla tavalla. Oltiin kokemattomia 37 vuotiaita eikä sitä suurta alkuhuumaa ollut lainkaan. Rakkaus on syventynyt hiljalleen ja toisen kanssa on hyvä olla. Nyt ollaan oltu yhdessä 16 vuotta ja elämä on ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä toivoisin just tollasta suhdetta. Omat kodit, omat rahat, oma rauha tarvittaessa mutta mukavaa yhdessäoloa myös.
sanoisin että noin saa parhaat puolet suhteesta! Mulla on lapsia mutta en haluaisi heille uutta isän korviketta vaan itselleni aikuisen kaverin.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 19:53"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 19:39"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 19:34"]
Oih, tuo kuulostaa just sellaiselta suhteelta jonka haluaisin "aikuisena", eli parin vuoden päästä kun nuorinkin lapsi on muuttanut omilleen! Omat kodit, omaa elämää, mutta silti ollaan yhdessä. Mistä ihmeestä sä ap löysit 42v "menneisyydettömän" miehen, joka ilmeisesti on ihan normaalijärkinenkin!?
[/quote]
Mitä väliä? Et itse pysty tuohon enää kuitenkaan, en minäkään...
Ap, nauti, just hyvä noin, teille!
[/quote]
Miksi sä kirjoitat toiselle ihmiselle noin, kun et edes tunne? "et pysty tuohon enää kuitenkaan" siis häh? Ja siis en ole tuo jolle osoitit sanasi.
[/quote]
Ap:llä ja miehellä ei ole vakavia suhteita taustalla, ei lapsia, ymmärrätkö? Ei voi enää kyetä tuohon! En minäkään, sillä itselläni on lapsia... Eli kirjoittaja ja minä olemme ns kokeneet jotain, mitä ap ei... Vieläkö ohis väität, että pystyy tuohon samaan?
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa ihanalta tuo teidän yhteiselo ja kyllä sinä ihastuneelta/rakastuneelta vaikutat :) Olethan varautunut siihen, että kyllä teilläkin varmasti tulee ristiriitoja jossain vaiheessa? Varsinkin kun kummallakaan ei ole liiemmin kokemusta parisuhteista. Ristiriitoja ei kannata säikähtää, vaan käydä ne yhdessä läpi. Toivon teille kaikkea hyvää! Tuli oikein hyvä mieli kirjoituksestasi :)