Ljudmila ja Aino ovat kuin siskokset

Ljudmila ja Aino olivat kuin siskokset todella. He olivat onnellisia päästyään Katiskaan hoitoon ja he kun toistensa naapureina asuivat ja kun kesä oli, niin olivat hankkineet myös kalastusluvat ja aamulla varhain lähtivät rannalle kalastamaan virvelillä ja saivat kaloja vaihtelevalla menestyksellä.


Mutta hyvää kalaa tuli joskus ja isojakin haukia ja lahnoja tarttui virveliin. Ne kalat tytöt veivät Jonnalle ja Jonna teki kaloista joskus uunikalaa ja joskus kalakeittoa jota samana päivänä sitten yhdessä syötiin siten että syömässä olivat Jonna, Jack, Rosita, Ljudmila ja Aino.


Oli se ihanaa kun on nämä tyttöset täällä tulleet perhehoitoon Jonnan ja Jackin iloksi ja heitä pidettiin kuin omia tyttöjä. Myös Rositan kanssa tytöt tulivat hyvin toimeen. Aino ja Ljudmila tykkäsivät kammata ja letittää Rositan kauniita hiuksia ja tehdä niihin kampauksia.



Aino ja Ljudmila myös monesti pelasivat Afrikan tähteä joskus kahdestaan ja joskus mukana oli myös Rosita. He olivat opettaneet myös Rositan pelaamaan ja Rosita siinä oli pelissä mukana. Heillä oli kivaa keskenään. Tytöt olivat Rositalle myös erinomaisia lapsenvahteja jos joskus vahtia tarvittiin. Rosita oli todellinen söpöliini ja tytöt kovasti olivat kiintyneet pikku Rositaan kun se Rosita on niin ihana <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 !!!!!!




Ljudmila ja Aino olivat keskenään läheisiä ystäviä. He olivat kuin siskokset, Ljudmila kuin isosisko ja Aino kuin pikkusisko. Aino oli jo ennen tätä hoitokotiakin sanonut monesti että hän pitää Ljudmilaa siskonaan. Ljudmila oli todella todella ihana sisko. Ihan kuin olisikin oikea sisko.



Ljudmila monesti katsoi Ainon perään ja huolehti että muistaahan Aino varmasti ottaa lääkkeensä ja muistaahan Aino varmasti siivota. Tuosta lääkkeen otosta varsinkin Ljudmila muistutteli monesti. Ljudmilalle Aino myös kertoi jos oli huolia ja ongelmia. Ljudmila viisaana isosiskona auttoi ja kuunteli Ainoa monissa Ainon huolissa.



Ljudmilalla kun on diabetes ja epilepsia, niin myös Aino omalla tavallaan huolehti Ljudmilasta. Aino tiesi, miten antaa ensiapua jos Ljudmila saa vaikka epileptisen kohtauksen. Kerran Ljudmila oli saanut kohtauksen kun Aino oli ollut kylässä Ljudmilan luona. Aino katsoi että Ljudmila ei satuta itseään kohtauksen aikana. Aino suojasi Ljudmilan pään pehmeällä alustalla ja laittoi tyynyn esteeksi että Ljudmila ei kolhi päätään lattiaan tai seinään ja käänsi Ljudmilan kylkiasentoon että jos Ljudmila kuolaa tai oksentaa, niin eritteet poistuu suun kautta turvallisesti. Kun kohtaus oli ohi, Aino huolehti, että Ljudmila saa levähtää ja laittoi hänet sänkyyn nukkumaan ja peitteli siihen.



Seuraavana päivänä Ljudmila halasi Ainoa ja sanoi:"Kiitos kun autoit minua!" Myös Ljudmilan diabeteksen Aino huomioi ja siten, että jos alkoi olla insuliinishokin oireita niin hän huolehti että on aina pillimehua mukana ja jos tuli insuliinishokki, niin Aino antoi pillimehua Ljudmilalle. (Näitä asioita tämän blogin kirjoittajakin tietää, koska blogin kirjoittajalla itsellään on pitkäaikaissairaita ystäviä joitten kanssa keskenään ollessa on huomioitava muun muassa kohtauksen ensiapu tarvittaessa.)



Ljudmila koki olonsa turvalliseksi kun Aino auttaa ja huolehtii ja Ainoon voi luottaa. Oli ihana asia kun nuo tytöt on keskenään niin hyvät ystävät ja he ystävystyivät silloin kun Aino oli Ljudmilan potilaana terveyskeskuksessa. Silloin Ljudmila hoiti ja auttoi Ainoa, mutta nyt kumpikin huolehtii toinen toisestaan kuin siskokset ainakin ja siskoksia he olivatkin tuossa perheessä jossa olivat perhehoidossa Jonnan luona.