Uhmaikäisen kirkumisesta ja huutamisesta

Laita lapsesi parvekkeelle paitasillaan jso sinne hinkuu, oppii ainakin sen että nyt on kylmä.

Keskustelu ja osoitus että lapsen on aika kasvaa muistuta että pikkulapset/vauvat huutaa!! JA ilmoitus ettei moiseen pelleilyyn ole aikaa eikä haluja.. selvitys mitä lapselta odotetaan jo tuossa iässä. Kerro uhma-iästä josta vain typerimmät lapset eivät osaa kasvaa ulos tms...

Ongelma on sinun ja kaikkien lapsien vanhemmilla mitä nopeammin siitä seliviät sen parempi sinulle lapsellesi ja naapureille... Onneksi ei ole lapsia itsellä

Parhaiten meillä auttaa kun saa hetken huutaa luvan kanssa niin kiukku menee nopeammin ohi. Jos sillä huutamisella saa äidin ärsyyntymään/hyssyttelemään niin sitähän kannattaa jatkaa vaikka maailman tappoiin.
Sanot sille lapselle esim että ' niin, sinua harmittaa kun et pääse parvekkeelle, aina ei saa kaikkea mitä haluaa. Huuda vaan jos se helpottaa harmitusta. Tässä sulle tyyny, hakkaa sitä tai polje jalalla lattiaa jos se helpottaa. (Ja voit näyttää mallia, se on usein lapsesta hauskaa). Myös musiikki rauhoittaa lasta, ala otse laulaa niitä näitä tai laita lapsen lempparibiisi soimaan tms.

Onko lapsesi siis uhmaikäinen, vai onko vielä vaan niin pieni, ettei osaa säädellä tunteitaan ja ilmaista itseään? 

Parhaiten on meillä auttanut huumori. Jo ennen kuin kieltäää jotain, voi yrittää olla askeleen lasta edellä, viedä lapsen ajatukset muualle, pelleillä jne. Ei siis vain siksi että lapsi ei huutaisi, vaan siksi että kun kerran opettelee ratkaisemaan asiat huumorin kautta, on loppuelämäkin lapsen kanssa paljon helpompaa. Lapsi oppii, ettei se nyt ole niin vakavaa, jos joskus harmittaa. Pieni lapsi reagoi niin herkästi ympäristöönsä, että usein jo pienikin vitsi tai laulu tai kuperkeikka tms. keskeyttää sen toiminnan. 

Pienen lapsen hoito on työlästä, ei siitä pääse mihinkään. Se sitoo vanhemman huomion ja psyykkisen energian täysin niinä aikoina kun lapsella on kaikki hankalaa. Minä olen ottanut raakasti sen linjan, että klo 8-20 kasvatan, sen jälkeen en enää kasvata. Silloin vain huolehdin siitä että lapsi/lapset ei herppaa, siis ihan naapureidenkin ja omien ja miehen yöunien vuoksi. Mikään ei ole niin tärkeää, että sen vuoksi pitäisi uhrata kenenkään yöunia, koska siitä syntyy kierre että aamu on vielä normaaliakin hankalampi. Meillä on naapureina vuorotyöläisiä, ja on jo ihan riittävän hankalaa, että yövuoroon menijä ei saa päikkäreitään meidän perheen äänien vuoksi, joten rauhallisesta illasta ja yöstä pidän kiinni.

Naapureille olen käynyt sanomassa lasten kirkumisesta ja omastakin satunnaisesta huutamisesta, että meillä ei ole mitään hätää, ja että yritämme ettei meidä perheen elämisen äänet häiritsisi muita.  Minusta naapureiden ei tarvitse kuunnella sitä yhtään enempää kuin on pakko, ja itse en siedä ollenkaan sellaista, että lapsen annetaan vaan huutaa, tai että vanhemmilla on tapana huutaa lapselle. Se on itsekeskeistä käytöstä, ja on hullua, että sitä että lapsi jätetään huutamaan, perustellaan jollain epämääräisellä kasvatuksella. Aikuinen, joka ei ota muita huomioon ei taatusti kasvata lasta joka ottaa muut huomioon.