Tuntuu etten pysty elämään normaalia elämää lasten kanssa
Koitan pitää kodin kunnossa, huolehtia ruoka- ja vaatehuollosta, käydä töissä ja olla lasten kanssa. Yhtälö ei vain toimi. Jos illalla viikkaan pyykkejä, lapset (3 kpl) riehuu hulluna, haluavat tietenkin päiväkotipäivän jälkeen minut itselleen. Jos taas keskityn vain lapsiin koti on aivan kaaosmainen ja tulen tosi huonolle tuulelle. Jos teen kotityöt kun lapset on yöunilla saan itse nukuttua liian vähän enkä pysy tarpeeksi skarppina töissä. Tuntuu että yhtälö on mahdoton. Isästä ei juurikaan ole apuas, eikä palkoistamme riitä hoitomaksujen jälkeen enää pyykinviikkaus- ja ruuanlaittoapvun palkkaamiseen.
Mikä avuksi? Onko muilla tällaista? Tuntuu että romahdan kohta.
Kommentit (23)
jostain kohtaa hölläät tai muuntelet systeemejäs. ei meillä ainakaan pyykkiä pestä kuin kerran viikossa. perussiisteys jos on kotona, ei siivoukseenkaan mene kuin puolisen tuntia pari kertaa viikossa. Meillä kotimatka kestää tunnin ja siinä vaihdetaan kuulumisia aamulla ja iltasella. Miestä ei ole. Hyvin pärjätään.
Itsellä vain kaksi lasta mutta molemmat vielä pieniä. Työni on aika raskasta ja tuntuu siltä että töiden jälkeen lapset tarvitsevat läsnäoloani ja syliä. Kotityöt siis pakkaavat jäädä viikonlopulle ja vapaapäiviin jos jaksaa silloinkaan niitä tehdä...
Jokailtainen riehuminen nyt ei ole pelkkää huomionhakua. Kuria kersoille!
Ruokaan ei mene kauheasti aikaa, eikä rahaa kun teet joskus vapaapäivinä isompia satseja pakastimeen. Vaatejuttua voit helpottaa siten, että kaikki yli 5v immeiset viikkaa itse omat vaatteensa kuivamasta kaappiin.
lapset pieniä ja työssä käynti mahdoton yhtälö?
vaikka nelipäiväiseen työviikkoon. Hoitomaksutkin pienenisivät joten rahallinen menetys ei olisi niin suuri.
niin mäkin tein parin vuoden töissäolon jälkeen,
nyt paljon kivempaa kaikilla!!!
eikä toi rahallinen tilanne kyllä miinukselle mennyt kun jäi hoitomaksut pois!
kerhoja ja muita virikkeeksi...
tsemiä!
mutta juuri tosta syystä en itse edes ala yhdistämään pienten lasten kanssa elämistä ja töissäkäyntiä. Lapset ovat kotona, aamuisin nukutaan pitkään, käydään kerhoilemassa, puistoissa, jumpissa yms. ja kotitöitä tehdään aika lailla ilman stressiä aina sopivan välin tullen.
Lapset ei oo erityisen huomionkipeitä kun oon aina paikalla. Tämä pari vuotta ei meidän taloutta kaada mihinkään suuntaan ja lapset saa olla ekat vuotensa rauhassa. Tähän aamuherätys/stressi/melu/hälinä/laumahäslinkiin ehditään sitten myöhemminkin.
Jos palaisin nyt töihin, näkisin lapsia vuorokaudessa noin 2h ja se olisi mielestäni suht luonnotonta.
Ja leikkii paljon lapsen kanssa. On siis lähes kaiken vapaa-aikansa kotona perheen kanssa.
Meillä vain noin 2 h, silloin leikkii lasten kanssa ja hoitaa iltapuuhat t. ap
että 7h on vapaa-aikaa. Siitä ajasta tietty käy punttiksella joskus ja välillä ylitöitä. Muun ajan on lasten kanssa, käy kaupassa ja tekee kotitöitä siinä missä minäkin.
Ja myös, jos vähän voisit lyhentää työaikaa. Itseäni ainakin tuo siivousapu on helpottanut, eikä se kustannuskaan nyt niin kova ole.
Meillä auttoi, että kotitöitä laitoin paperille, ihan ohjelmana. Esim. Ma:olohuone Ti:wc, kylppäri Ke:makuuhuone To:Keittiö paremmin Pe:vapaa La:kämppän imurointi Su:tavaroiden korjaaminen viikonlopun jäljiltä, pyykit
Keittiötä tietysti siivoan sen verran joka päivä että astiat on tiskikoneessa ja pöytä puhdas. Meillekin alle 5 vuotiaita talossa, mutta joka iltaa YHDESSÄ kerätään kaikki lelut/vaatteet/kengät pois lattioilta, aamulla on näin paikat siistinä. Koita ottaa lapset mukaan, meidän 2veekin pyyhkii pölyä mielellään, näin sinäkin saat asiat hoidettua. Laittakaa ruokaa yhdessä, tai ruuanlaiton ajaksi laita lapset pöydän ääreen ja anna heille esim. muovailuvahaa tai paperia ja värikyniä.
Koita jaksa, kohta he kasvaavat ja on enemmän aika itsellesikin! Kyllä nämä vuodet on kuitenkin niin ihania....
Lisäks meillä käy siivous- ja kodinhoitoapu 2 kertaa viikossa.
on käytännössä töissä lähes koko ajan. Siksi olen vielä kotona, kun lapset ovat pieniä.
Mies menee tunnin myöhempään= hoitaa aamut ja lapset hoitoon. Minä olen silloin jo töissä, mutta osittaisen hoitovapaan ansiosta kotona lasten kanssa jo klo 15.
Rahaa ei jää niin paljon käteen, mutta hyvin jää aikaa olemiseen ja ulkoiluun ja lapset ovat lyhyemmän päivän jälkeen hyväntuulisia.
Monilla olisi mahdollisuus limittää, lyhentää tai vain siirtää työaikojaan, mutta usein se on vain nainen, joka niin tekee. Miksi, siinäpä hyvä kysymys.
pienille rätit käteen ja kehumaan miten hienosti siivoavat. minä laitan pyykit illalla kun odottelen lasten nukahtamista. samalla saa silmällä pidettyä että huoneessa pysyvät.
ruuanlaitto onkin sitten se ongelma. ruuan jälkeen siivomainen hoituu kun lapset katsoo pikkukakkosen. meillä siis 2 muksua- vilkkaita poikia
kun tullaan kotiin lasten kanssa, niin puoli tuntia pyhitetään lapsille (yleensä toinen meistä tulee ensin, toinen tulee vähän ajan päästä). Sylitellään, jutellaan ja leikitään. Puolen tunnin jälkeen voi pikkuhiljaa siirtyä joko yhdessä tai erikseen laittamaan ruokaa. Illat sujuvat paljon rauhallisemmin näin kun lapset saavat huomioannoksensa heti.
Kotityöt jaetaan. Ruuan jälkeen se, joka tuli valmiiseen pöytään siivoaa keittiön. Toinen sitten leikkii lasten kanssa = makailee lastenhuoneen lattialla ja lapset leikkii. :-)
Toisekseen, ehkä sitä voi pikkuhiljaa alkaa ottamaan niitä lapsia mukaan siihen kodin huoltamiseen? Isoin esim. varmasti jo osaisi viikata pyykkiä äidin kanssa, ja siinä samalla voisi jutella päivän kulusta?