Voiko ihminen enää hullumpi olla? Varasin juuri ajan hormonikierukan poistoon.

Vauva- (tai lapsi)kuume vain vei lopulta voiton terveestä järjestä. Meillä on juuri nyt asiat hyvin. Kaksi poikaa, pienikin jo niin iso, että voi ottaa mukaan mihin vain ja arki sujuu. Hänen kanssaan ohitettu ne vuodet, jotka minulle lapsen kanssa ovat vaikeimmat. Raskausaikana järjenlähtö oli lähellä ja vauva-aika ei ainakaan parantanut tilannetta. Näin jälkikäteen ajatellen minulla oli jonkinlainen muoto synnytyksenjälkeisestä masennuksesta vain hieman epätavallisilla oireilla. Sekin tuli selväksi, että kotiäitiyttä pää ei kestä ja kun päiväkotirumbaan emme vain hieman yli vuotiasta halunneet, piti palkata hoitaja kotiin, mikä vie aika mukavan loven minun palkastani. Kun ikäeroakin tulee olemaan lapsilla yli 4 vuotta, ei leikkiseurastakaan voi puhua, jos siis nyt yleensä onnistun enää raskautumaan, ensin pitää varmaan ainakin saada painoa viisi kiloa ylös. Kaikenhuipuksi pelkään kuollakseni, että saan tällä kertaa tytön ja siirrän häneen kaikki neuroosini. Ei siis ensimmäistäkään järkevää perustetta lisälapsille, mutta mutta..