Ammattkasvattajat: miten narsistisia/psykopaattisia lapsia käsitellään?
Eli ryhmässä, jonka toiminnasta vastaan, on yksi todella narsistinen lapsi, jopa psykopaattinen (ja tiedän, että en ole pätevä tekemään diagnooseja, mutta lapsen käytös on jotain sellaista, mitä en ole 10 v urallani vielä törmännyt)
Meiltä aikuisilta puuttuu jotenkin keinot käsitellä lasta ja alamme turhautua, kun valehtelu, rajojen rikkominen vain jatkuu ja jatkuu.
Eli kaipailisin vinkkejä, miten tähän pitäisi itse suhtautua, että jaksaa ja voiko lasta mitenkään auttaa. Eli kirjavinkkejä tai käytännönvinkkejä kehiin, kiitos
Kommentit (36)
Aplle: Älä provosoidu lapsen käytöksestä, vaadi noudattamaan sääntöjä ja ole jämäkkä, älä tosiaan mene moodiin " rakastan sinut terveeksi" sillä se tekee sinusta vain heikon hänen silmissään, pyri kunnioittamaan lasta hyvien tekojen myötä ja huonosta käytöksestä selkeät varoitukset ja ryhmästä eristäminen. Ryhmästä pois joutuminen on tällaiselle lapselle kova koulu ja selitä miten hän pääsee taas mukaan olemaan muiden kanssa. Tälläiset luonteen ominaisuudet omaava lapsi yleensä tosin pyrkii itse eristämään jonkun hyväuskoisen tai pienemmän peruskiltin itselleen, puutu siihen ja pidä huolta niistä ryhmän " heikoimmista" . Kova kovaa vastaan käsityksellä mentävä, rajoista ei lipsuta ja yhteiset säännöt selviksi. Puutut heti pomotteluun, pään aukomisiin jne. Kotona tehköön sitten mitä lystää mutta muualla oltava kuten muidenkin. Pahunta hänelle on että näet hänen lävitseen ja " tiedät" mitkä hänen aikeensa tai tarkoitusperänsä on. Tao teet hänen käytöksensä perusteella hänestä jäävin jostakin asiassa ja teet sen selväksi myös hänelle itselleen. Karua mutta toimii ainakin hetken, tosin ei varmaan kauaskantoisempia vaikutuksia mutta tekee teidän ja ryhmän elon helpommaksi. Palkitse mukavat asiat ja huomioi tiukasti ikävät asiat.
Mitä vanhemmat sanovat, kun kerrotte lapsen käytöksestä?
Olisiko parempi, että jätettäisiin diagnoosit niitä tekeville tahoille? Ei mulla muuta!
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 20:18"]
Olisiko parempi, että jätettäisiin diagnoosit niitä tekeville tahoille? Ei mulla muuta!
[/quote]
No eihän tässä kukaan ole tehnyt diagnoosia! Ja aika vaikeaa
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 10:00"]
Eli ryhmässä, jonka toiminnasta vastaan, on yksi todella narsistinen lapsi, jopa psykopaattinen (ja tiedän, että en ole pätevä tekemään diagnooseja, mutta lapsen käytös on jotain sellaista, mitä en ole 10 v urallani vielä törmännyt)
Meiltä aikuisilta puuttuu jotenkin keinot käsitellä lasta ja alamme turhautua, kun valehtelu, rajojen rikkominen vain jatkuu ja jatkuu.
Eli kaipailisin vinkkejä, miten tähän pitäisi itse suhtautua, että jaksaa ja voiko lasta mitenkään auttaa. Eli kirjavinkkejä tai käytännönvinkkejä kehiin, kiitos
[/quote]
Narsistisia piirteitä? Psykopaattinen? :)... ( ja tiedän, että en ole pätevä tekemään diagnooseja ).
Niitä termejä ei edes käytetä, jollei niitä ole dignosoitu, ainakaan jos ollaan ammatillisia. Jokin käytännön esimerkki voisi olla vakuuttavampi, muuten ovat pelkkiä heittoja randomtyypiltä jokujokumaasta.
Kuvailisitko em. termeillä lääkärille lasta? Vai kuvailisitko lapsen käyttäytymistä, josta lääkäri tekee omat johtopäätöksensä?
Oletko ap lukenut Torey Haydenin kirjoja? Monessa niistä lapsella on samanlaisia persoonallisuushäiriön merkkejä kuin kuvailemassasi tapauksessa.
Lastenpsykiatriselta saat ohjeita. Perheneuvolaan ensin arvioitavaksi ja sitä kautta lähete. Lapsi voi oireilla myös jotain perheen tilannetta joka syytä selvittää. Lasten kohdalla ei puhuta narsismista / psykopatiasta, uhmakkuutta / tunne- elämän pulmaa voi olla.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 20:23"][quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 20:18"]
Olisiko parempi, että jätettäisiin diagnoosit niitä tekeville tahoille? Ei mulla muuta!
[/quote]
No eihän tässä kukaan ole tehnyt diagnoosia! Ja aika vaikeaa
[/quote]
Luitko aloituksen? Johan otsikossa on aloittaja ollut "diagnoosia" tarjoamassa. Tai ehkäpä kirjotit sen itse.
En ole ammattikasvattaja mutta narsismi ja psykopaattius eivät liity toisiinsa mitenkään. Saat luvat selittää lapsen käytöstä paremmin, koska tuo ei sano mitään.
Moniamnatillisen yhteistön aloitus varmaan olisi hyvä.
Voisitko kertoa konkreettisempia esimerkkejä lapsen käytöksestä, niin osaisimme ehkä auttaa paremmin...?
Ei sairaita tunnisteta koska psykopaatit nauttivat olostaan, kiusaten toisia kuiskuttelemalla ja eristämällä.
Jos joku reagoi ryhmässä itkupotkuraivarein, hän saattaa ennemminkin olla kiusattu kuin psykopaatti.
Oletko sinä ap pätevä ja terve?
Jos tyttö niin ihan perus, ei ne tuosta kummene kuin pistämällä burkhaan ja kahleisiin ja siihen emme kai halua lähteä. Kyllä joku baariäyhöttäjä sen aikanaan kuriin pistää. Jos kyseessä on poika niin isällinen selkäsauna oikaisee monta asiaa; miehillä on evoluution myötä ominaista lauman hierarkian tunnustaminen ja omaksuminen. Tämä on hyvä tehdä nyt pienenä, sillä kurittomasta pojasta kasvaa se baariäyhöttäjä.
T. Evoluutiopsykologian lisensiaatti
En tässä ala erittelemään lapsen käytöstä. Ja tietysti olemme työpaikalla keskustelleet asiasta ja vieneet asiaa eteenpäin. Nyt kaipaankin tämän asian kohdanneiden kokemuksia ja vinkkejä. Tällaisen lapsen kohdannut kyllä tietää millaista käytös on, niin poikkeavaa se on.
Vakavassa narsistisessa luonnehäiriössä ja psykopatiassa on monia yhdistäviä piirteitä, eli ovat lähellä toisiaan. Aina ei pystytä sanomaan kummasta on kyse, varsinkaan lapsilla ja nuorilla.
eli teoriatietoa asiasta löytyy, mutta ei mitään vinkkejä siitä, miten itse jaksaa tällaisen lapsen kanssa ja miten suojella muita ja itseä ja samalla ohjata tätä lasta parempaan suuntaan.
en siis kaipaa mielipiteitä ja kommentteja niiltä, jotka eivät oikeasti ole kohdanneet tällaista asiaa. Ne jotka ovat kohdanneet, tietävät kyllä mistä minä puhun, ilman, että alan tarkemmin kuvailemaan.
Muistaakseni psykiatri Hannu Lauerman mukaan sosiopaattilapsilla on yleensä kaksi vaihtoehtoa. Jos he saavat empaattisen kasvatuksen, heistä kehittyy usein johtaja-ainesta (tosin hieman vallanhaluista ja häikäilemätöntä ainesta). Karummassa kasvuympäristössä, heistä kasvaa usein murhaajia yms. katumukseen kykenemättömiä rikollisia. Eli paljon empatiakasvatusta kehiin. Ei ulkopuolinen taho tosin koti-ilmapiiriä korvaa, jos se on päin mäntyä. valitettavasti.
Vaikeaa tuohon sitten on vastata, mikäli et aio tilanteita kuvailla. Paitsi etten kävisi ketään "diagnosoimaan" narsistiksi tai psykopaatiksi. Ainakaan se ei helpota työskentelyäsi kyseisen henkilön kanssa.
Johdonmukaisuus ja selkeät säännöt tärkeitä, mutta oikeudenmuakaisesti ja välittävästi!
Jos ei tunne empatiaa toisia kohtaan, niin pitää varmaankin kertoa huonoista seurauksista lapselle itselleen, esim. että jos valehtelee jne. Ehkä kannattaa kuitenkin oikeaa ja väärääkin hiukan kerrata, nimittäin kaikille lapsille ei todellakaan anneta enää mitään arvo- ja moraalikasvatusta - ja kun piirretytkin ovat nykyään vähemmän opettavaisia.
Psykopaattejahan löytyy sarjamurhaajien lisäksi mm. yritysjohtajista. Olisi hyvä saada lapsi kiinnostumaan jostakin positiivisestä itsensä kehittämisestä, psykopaatti voi kuitenkin olla hyvin kunnianhimoinen - tosin riippuu paljon muistakin kyvyistä.
Millaiset ovat vanhemmat? Ovatko saaneet perheneuvontaa? Laiminlyönti, väkivalta, aivovaurio, rehellisesti sanottuna jopa kulttuuri, kasvatus muuten täysin vääränlaista; pilalle hemmottelua tms. - vaikka ilmeisesti geeneilläkin on jotain vaikutusta. Ihminen kuitenkin psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus.
Diagnoosi?
--------------------
Googlaamalla löytyy vaikka mitä:
"Saadut tulokset viittaavat siihen, että psykopatian tutkimusmenetelmiä pitäisi vähintäänkin muuttaa, ehkä uudistaa ne kokonaan.
Psykopaatit tarvitsevat ja haluavat läheisyyttä
Omien tutkimustensa ja muiden tapauskuvausten perusteella Gullhaugen totesi, että psykopaatit sekä toivovat läheisyyttä että tarvitsevat sitä. Heillä on myös välittämisen tunteita. Samanaikaisesti on kuitenkin selvää, että heidän on lähes mahdotonta löytää tai ylläpitää sellaisia suhteita, joissa nämä tarpeet täyttyisivät.
Gullhaugenin tutkimuksista kävi ilmi, että tavanomaisten menetelmien perusteella näillä henkilöillä on hyvä itsetunto ja vain harvoin masennusta ja että he kokevat yleisen hyvinvointinsa hyväksi. Toisenlaisten menetelmien mukaan psykopaateilla on kuitenkin piilevää psykologista kipua.
Psykopaatin varhaisvuodet ja kasvatus
Rikoksiin syyllistyneiden psykopaattien vanhemmilla on ollut normaalista poikkeava kasvatustyyli. Jos vanhemmuutta ajatellaan asteikolla, jonka toisessa päässä on välinpitämättömyys ja toisessa täydellinen kontrollointi, useimmat vanhemmat sijoittuvat asteikon keskivaiheille. Gullhaugenin tutkimista psykopaateista yli puolella oli vanhemmat, jotka toimivat asteikon ääripäiden mukaan. Lapsesta ei joko välittänyt kukaan tai häneltä vaadittiin totaalista alistumista.
Tämä seikka osoittaa, että psykopaatin käyttäytymisen ja hänen kokemustensa välillä on yhteys. Se tarjoaa myös vivahteikkaamman kuvan psykopaattien tunteista ja on lähtökohta terapialle.
Gullhaugen kertoo: ”Näiden henkilöiden kiintymysmallit osoittavat, että he ovat lapsina tunteneet itsensä torjutuiksi. Heidän vanhemmillaan on ollut tavanomaista useammin autoritaarinen kasvatustapa, joka vaarantaa lapsen oman tahdon ja itsenäisyyden kehittymisen. Myöhemmin psykopaatti kohtelee toisia ihmisiä armottomasti, koska hän – enemmän tai vähemmän tietoisesti – pyrkii saamaan sen mitä tarvitsee. Tällainen suhde vanhempaan – tai huoltajan täydellinen puuttuminen – on osa sitä kuvaa, joka psykopaatin kasvatuksesta voidaan saada.”
http://www.psyk.fi/node/207#.VN8NNCyTv1s
....................................
Rukoilkaa lapsen puolesta, laita esirukouspyyntö jonnekin seurakuntaan!
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 10:51"]
Vaikeaa tuohon sitten on vastata, mikäli et aio tilanteita kuvailla. Paitsi etten kävisi ketään "diagnosoimaan" narsistiksi tai psykopaatiksi. Ainakaan se ei helpota työskentelyäsi kyseisen henkilön kanssa.
[/quote]
Eli et ole kohdannut tälläistä lasta, kun kaipaat kuvailua? Ja kuten aloituksessa sanoin, niin tiedän, että en ole pätevä tekemään diagnoosia. Olen ollut tekemisissä erilaisten lasten kanssa useita vuosia ja kohdannut erilaisista "ongelmista" kärsiviä lapsia. Osalla on esim. ADHD ja vaikka lapsilla ei ole tuttavuutemme alussa ollut diagnoosia, olen käytännön kautta pystynyt kyllä havaitsemaan tällaisen häiriön ja etsimään tietoa, miten sen kanssa tulee toimeen. Diagnoosin on sitten tehnyt joku pätevä ja olemme saaneet sitten vahvistuksen päätelmillemme ja arkihavainnoille.
Emme myöskään työpaikallamme puhu toisillemme tai vanhemmille, että lapsella olisi joku nimeltä mainittu häiriö, vaan kuvaileme lapsen toimintaa. Emme ole siis tehneet diagnoosia, eikä siitä puhuta ääneen. Olen siis tehnyt havaintojeni perusteella päätelmiä ja etsinyt tietoa. Mistään ei vain tunnu löytyvän KÄYTÄNNÖN vinkkejä tai kirjallisuutta.
Olen myös ottanut huomioon, että päätelmäni voivat olla vääriä, eikä minulla ole mitään tarvetta diagnosoida ketään. En kuitenkaan usko, että siitä on mitään haittaa, että selvitän asiaa ja kokeilen toimia jonkun viisaamman kokemuksen pohjalta asiassa, jota en ole ennen kohdannut.
Eikä se diagnoosi ketään autuaaksi tee tai muuta käytännössä mitään, samojen haasteiden kanssa sitä silti toimii.
Lapset eivät voi olla sairaalloisia narsisteja, SAATI psykopaatteja! Ammattikasvattaja??!
Valitettavasti nämä ovat näitä murheenkryynejä sekä opettajille, muille oppilaille, että vanhemmille. Olen urani aikana nähnyt yhden sosiopaatin, jolla isopyörä vippaa pahemman kerran. On todella häikäilemätön, röyhkeä, lyhytpinnainen,aggressiivinen jopa omia kavereitaan kohtaan, saati heitä jotka eivät kuulu lähipiiriin. Oma toiminta tällaisen oppilaan kanssa on ollut seuraava: Olen vaatinut kunnioitusta. En katso mitään läpi sormieni ja osoitan, että minua hän ei pompottele tai manipuloi. Olen korostanut häikäilemättömästi valta-asemaani tähän oppilaaseen, enkä puhu hänelle kauniisti, mikäli en ole käytökseensä tyytyväinen. Olen tuntenut tämän oppilaan 5 vuotta. Koko ajan on samat ongelmat kehissä. Olen ainoa opettaja jonka sanaa hän uskoo. Muita ei tottele, nauraa vain ivallisesti. En todellakaan suosittele mitään mussunmussun-rakastan sinut terveeksi-linjaa näiden kanssa. Eikä sitä voi ottaakkaan. Tämäkin sankari on kahdesti jo pahoinpidellyt koulu'kaverinsa'.