Lue keskustelun säännöt.
Ammattkasvattajat: miten narsistisia/psykopaattisia lapsia käsitellään?
14.02.2015 |
Eli ryhmässä, jonka toiminnasta vastaan, on yksi todella narsistinen lapsi, jopa psykopaattinen (ja tiedän, että en ole pätevä tekemään diagnooseja, mutta lapsen käytös on jotain sellaista, mitä en ole 10 v urallani vielä törmännyt)
Meiltä aikuisilta puuttuu jotenkin keinot käsitellä lasta ja alamme turhautua, kun valehtelu, rajojen rikkominen vain jatkuu ja jatkuu.
Eli kaipailisin vinkkejä, miten tähän pitäisi itse suhtautua, että jaksaa ja voiko lasta mitenkään auttaa. Eli kirjavinkkejä tai käytännönvinkkejä kehiin, kiitos
Kommentit (36)
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 11:11"]
Lapset eivät voi olla sairaalloisia narsisteja, SAATI psykopaatteja! Ammattikasvattaja??!
[/quote]
Tällaisia määritelmiä tosiaan pyritään välttämään, kun puhutaan lapsista, joiden persoonallisuus on vasta kehittymässä. Olin ennen itsekin tätä mieltä, mutta kohdattuani tämän lapsen, josta nyt kirjoitan, olen joutunut muuttamaan käsitystäni.
Olen lukenut aiheesta ja tiedän, että jotkut ovat sitä mieltä, että lapsia ei voi diagnosoida. Enkä itsekään tarvitse diagnoosia, huomatakseni tämän lapsen haasteita. Kun mainitsen häiriön nimen, jonka ajattelen vaivaavan lasta, ajattelen sen vain helpottavan keskustelua, kun toinen asian kohdannut tietää, mistä puhutaan.
Et myöskään ilmeisesti ole kohdannut tällaista lasta? Sillä jos olisit, tietäisit, mitä tarkoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 11:08"][quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 10:51"]
Vaikeaa tuohon sitten on vastata, mikäli et aio tilanteita kuvailla. Paitsi etten kävisi ketään "diagnosoimaan" narsistiksi tai psykopaatiksi. Ainakaan se ei helpota työskentelyäsi kyseisen henkilön kanssa.
[/quote]
Eli et ole kohdannut tälläistä lasta, kun kaipaat kuvailua? Ja kuten aloituksessa sanoin, niin tiedän, että en ole pätevä tekemään diagnoosia. Olen ollut tekemisissä erilaisten lasten kanssa useita vuosia ja kohdannut erilaisista "ongelmista" kärsiviä lapsia. Osalla on esim. ADHD ja vaikka lapsilla ei ole tuttavuutemme alussa ollut diagnoosia, olen käytännön kautta pystynyt kyllä havaitsemaan tällaisen häiriön ja etsimään tietoa, miten sen kanssa tulee toimeen. Diagnoosin on sitten tehnyt joku pätevä ja olemme saaneet sitten vahvistuksen päätelmillemme ja arkihavainnoille.
Emme myöskään työpaikallamme puhu toisillemme tai vanhemmille, että lapsella olisi joku nimeltä mainittu häiriö, vaan kuvaileme lapsen toimintaa. Emme ole siis tehneet diagnoosia, eikä siitä puhuta ääneen. Olen siis tehnyt havaintojeni perusteella päätelmiä ja etsinyt tietoa. Mistään ei vain tunnu löytyvän KÄYTÄNNÖN vinkkejä tai kirjallisuutta.
Olen myös ottanut huomioon, että päätelmäni voivat olla vääriä, eikä minulla ole mitään tarvetta diagnosoida ketään. En kuitenkaan usko, että siitä on mitään haittaa, että selvitän asiaa ja kokeilen toimia jonkun viisaamman kokemuksen pohjalta asiassa, jota en ole ennen kohdannut.
Eikä se diagnoosi ketään autuaaksi tee tai muuta käytännössä mitään, samojen haasteiden kanssa sitä silti toimii.
[/quote]
Aika monenlaisten ihmisten kanssa olen työskennellyt opettajan ammatissani. Miellän aika leimaavaksi, mikäli opettaja esimerkiksi luonnehtii opiskelijoita tai oppilaita vastaavasti.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 11:20"]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 11:08"][quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 10:51"] Vaikeaa tuohon sitten on vastata, mikäli et aio tilanteita kuvailla. Paitsi etten kävisi ketään "diagnosoimaan" narsistiksi tai psykopaatiksi. Ainakaan se ei helpota työskentelyäsi kyseisen henkilön kanssa. [/quote] Eli et ole kohdannut tälläistä lasta, kun kaipaat kuvailua? Ja kuten aloituksessa sanoin, niin tiedän, että en ole pätevä tekemään diagnoosia. Olen ollut tekemisissä erilaisten lasten kanssa useita vuosia ja kohdannut erilaisista "ongelmista" kärsiviä lapsia. Osalla on esim. ADHD ja vaikka lapsilla ei ole tuttavuutemme alussa ollut diagnoosia, olen käytännön kautta pystynyt kyllä havaitsemaan tällaisen häiriön ja etsimään tietoa, miten sen kanssa tulee toimeen. Diagnoosin on sitten tehnyt joku pätevä ja olemme saaneet sitten vahvistuksen päätelmillemme ja arkihavainnoille. Emme myöskään työpaikallamme puhu toisillemme tai vanhemmille, että lapsella olisi joku nimeltä mainittu häiriö, vaan kuvaileme lapsen toimintaa. Emme ole siis tehneet diagnoosia, eikä siitä puhuta ääneen. Olen siis tehnyt havaintojeni perusteella päätelmiä ja etsinyt tietoa. Mistään ei vain tunnu löytyvän KÄYTÄNNÖN vinkkejä tai kirjallisuutta. Olen myös ottanut huomioon, että päätelmäni voivat olla vääriä, eikä minulla ole mitään tarvetta diagnosoida ketään. En kuitenkaan usko, että siitä on mitään haittaa, että selvitän asiaa ja kokeilen toimia jonkun viisaamman kokemuksen pohjalta asiassa, jota en ole ennen kohdannut. Eikä se diagnoosi ketään autuaaksi tee tai muuta käytännössä mitään, samojen haasteiden kanssa sitä silti toimii. [/quote] Aika monenlaisten ihmisten kanssa olen työskennellyt opettajan ammatissani. Miellän aika leimaavaksi, mikäli opettaja esimerkiksi luonnehtii opiskelijoita tai oppilaita vastaavasti.
[/quote]
Niin kenelle ja missä nimeää? Onko kovinkin leimaavaa, kun ap tässä nyt puhuu täysin nimettömästi narsistisesti/psykopaattisesti käyttäytyvästä lapsesta, mutta ei käytä näytä nimityksiä työyhteisössä missään oloissa?
Kiitos 16, ymmärsit pointtini :)
Tässä vähän taustatietoa niille, jotka eivät ole lukeneet asiasta mitään. http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&viewType=viewArticle&tunnus=duo98933
Mutta edelleen käytännönvinkkejä saa laittaa ja joku osaa vinkata hyvän kirjan aiheesta, niin kiinnostaa
AP
Ammatti kasvattajiin saat varmasti yhteyden työsi puolesta paremmin kuin tällä palstalla. Lähtisin hakemaan apua erityislastentarhan opettajalta, ehkä neuvolasta, sitä kautta esim. lapsen asioihin perhtyneiltä ammattitahoilta, lääkäri, psykologi, toimintaterapeutti jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistinen tai psykopaattinen käyttäytyminen on ap:n käyttämä ilmaisu. Kun asiaa kuvailevia esimerkkejä ei ole, voi jokainen tarkoittaa tuolla lähes mitä tahansa.
Kovin harvinaista ei ole sekään, että jotkut luonnehtivat vaikka exäänsä narsistiksi. Tai antavat hankalaksi kokemalleen ihmiselle jonkun muun "diagnoosin". -9-
Lapsella varmaan trauma, hyväksikäyttöä tai päihteitä taustallaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän henkilökohtaisesti aikuisia psykopaatteja, gs-rottien nimet sami ja tiina.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 11:11"]Lapset eivät voi olla sairaalloisia narsisteja, SAATI psykopaatteja! Ammattikasvattaja??!
[/quote]
Valitettavasti tunnen lapsen, joka jo ihan pienestä käyttäytynyt niin,että jotain on pahasti vialla. Olikin psykologilla vihanhallintaterapiassa ennen esikouluikää. On näitä yksilöitä, jotka ei vaan voi olla ryhmässä toisten kanssa. Ikävää,mutta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 11:20"]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 11:11"]
Lapset eivät voi olla sairaalloisia narsisteja, SAATI psykopaatteja! Ammattikasvattaja??!
[/quote]
Tällaisia määritelmiä tosiaan pyritään välttämään, kun puhutaan lapsista, joiden persoonallisuus on vasta kehittymässä. Olin ennen itsekin tätä mieltä, mutta kohdattuani tämän lapsen, josta nyt kirjoitan, olen joutunut muuttamaan käsitystäni.
Olen lukenut aiheesta ja tiedän, että jotkut ovat sitä mieltä, että lapsia ei voi diagnosoida. Enkä itsekään tarvitse diagnoosia, huomatakseni tämän lapsen haasteita. Kun mainitsen häiriön nimen, jonka ajattelen vaivaavan lasta, ajattelen sen vain helpottavan keskustelua, kun toinen asian kohdannut tietää, mistä puhutaan.
Et myöskään ilmeisesti ole kohdannut tällaista lasta? Sillä jos olisit, tietäisit, mitä tarkoitan.
[/quote]
Muutamista ihmisistä näkee jo lapsena että heistä tulee sellaisia, että kun olisi diagnosoitu olisi vältettykin...
Vaikea käytös ei lopu aikuisenakaan, kun siihen on urauduttu.
En ole ammattikasvattaja, mutta sen verran tiedän, että noin voimakkaan omatekoisen diagnoosin läiskäiseminen lapseen on aika hurja veto. Googlesta varmaan selviää voiko noita edes diagnosoida lapsissa ja se, kuinka pieni osa väestöstä oikeasti on diagnosoitavissa joko psykopaateiksi tai narsistisesta luonnehäiriöstä kärsiviksi (lienee promillen luokkaa tai vähemmän).
Lapsi tod. näk. oireilee kotitilannetta, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 10:23"]En ole ammattikasvattaja mutta narsismi ja psykopaattius eivät liity toisiinsa mitenkään. Saat luvat selittää lapsen käytöstä paremmin, koska tuo ei sano mitään.
[/quote]
Selvennätkö mielipidettäsi?
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 12:09"]
En ole ammattikasvattaja, mutta sen verran tiedän, että noin voimakkaan omatekoisen diagnoosin läiskäiseminen lapseen on aika hurja veto. Googlesta varmaan selviää voiko noita edes diagnosoida lapsissa ja se, kuinka pieni osa väestöstä oikeasti on diagnosoitavissa joko psykopaateiksi tai narsistisesta luonnehäiriöstä kärsiviksi (lienee promillen luokkaa tai vähemmän).
Lapsi tod. näk. oireilee kotitilannetta, ap.
[/quote]
Kiitos mielipiteestäsi. Ja kuten sanoin, niin tiedän, että lapsille ei yleensä tehdä luonnehäiriöistä diagnooseja, kun persoonallisuus ja luonne vielä kehittyvät. Se ei silti posta sitä tosiasiaa, että lapsi voi käyttäytyä luonnehäiriön kriteeristöt täyttävästi.
Ja olen kohdannut useita lapsia, joilla ongelmia. Tämä lapsi ei ole ensimmäinen haastava tapaus. Pelkät haastavat kotiolot eivät selitä tällaista käytöstä. Tämän tietäisit, jos olisit kohdannut tällaisen lapsen. Toki kotioloilla on aina merkitystä, mutta nyt kaipailisin apua tällaisen lapsen kohtaamiseen työpaikallani.
Tällaisia lapsia taitaa vain olla niin harvassa, että harva on törmännyt ja kun diagnooseja ei tehdä, niistä ei voi puhua. Eli tietoa ei virallisesti ole.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 12:09"]
En ole ammattikasvattaja, mutta sen verran tiedän, että noin voimakkaan omatekoisen diagnoosin läiskäiseminen lapseen on aika hurja veto. Googlesta varmaan selviää voiko noita edes diagnosoida lapsissa ja se, kuinka pieni osa väestöstä oikeasti on diagnosoitavissa joko psykopaateiksi tai narsistisesta luonnehäiriöstä kärsiviksi (lienee promillen luokkaa tai vähemmän).
Lapsi tod. näk. oireilee kotitilannetta, ap.
[/quote]
Lapsesta voi tunnistaa narsistisia piirteitä. Mulla on ollut esimiehenä narsisti ja olen sen takia joutunut perehtymään narsismiin melko paljon. Nykyisin tunnistankin melko helposti, jos joku käyttäytyy samalla tavalla kuin entinen esimieheni. Lapsellani on esimerkiksi kaveri, jolla on selkeästi narsistisia piirteitä. Hän osaa olla erittäin ihana ja pidetty ystävä, mutta hänessä on myös hyvin häikäilemätön, ilkeä ja manipuloiva puoli. Puutun johdonmukaisesti aina lapseni kaverin toimintaan, kun hänestä tulee esille häikäilemätön puoli. Ongelma on vain se, että tällainen lapsi osaa esittää aikuisillekin erittäin herttaista, mutta nurkan takana käyttäytyy aivan toisella tavalla. Toivon kuitenkin, että empaattisella ja johdonmukaisella aikuisten toiminnalla voidaan ainakin vähentää lapsen narsistisia piirteitä ja hänestä kasvaisi tasapainoinen aikuinen.
Kasvattaminen vähemmälle, läsnäoloa.
Tietysti voit selittää asiat juuri niin kuin ne ovat, esim. että varkaus on väärin, nimen väärentäjä on 15-vuotiaana rikosoikeudellisesti vastuussa ym. mutta lyhytsanaisesti. Lapsi voi kehittää hauskan leikin kun näkee että saa aikuisen raivostumaan. Jatkuu sitä varmemmin kuta erimielisempiä kasvattajia.