Erilainen äiti
Moikka. Joskus aikoinaan avauduin täällä siitä miten vaikeaa elämäni on. Sain paljon tsemppauksia ja päätin alkaa kirjoittaa blogia anonyymisti.
Jos kiinnostaa niin lukekaa ja kyselkää vapaasti. Tosiaan vasta aloitin kirjoittamaan tuntojani. Joten mitään elämäkertaa ei vielä ole luettavissa. Mutta mahdollisesti senkin lisään, jos ja kun ehdin ja jaksan :)
http://erilaisesti.blogspot.fi/2014/11/kun-olet-erilainen.html?m=1
Kommentit (14)
Kiitos 8 :) käytin tuota passiivimuotoa, koska halusin puhua suoraan mahdollisille vertaisille ja yleisesti enkä heti mennä omaan sisäiseen maailmaani, mutta tarkoitus on toki kokeilla eri tyylejä ja löytää se oma. En ole koskaan kirjoittanut blogia niin vasta harjoittelen
Ap
Muutin erityislapsen kirjoitustyyliä :) onko tuo parempi? En kuitenkaan osannut muokata tuota ensimmäistä erilaisen aikuisen tekstiä
Tylsää, valitettavasti en jaksanut lukea paria riviä pidemmälle. Toivottavasti kuitenkin saat lukijoita!
Vastoin tapojamme klikkasin blogilinkkiä, koska rehellisesti mainostit sitä omaksesi etkä tekeytynyt kauhistelevaksi tai ihailevaksi faniksi. Minäkään en jaksanut lukea kovin kauaa, koska kirjoitustyyli oli niin itseen käpetynyttä, alavireistä ja muita ihmisiä pitkin nokanvartta katselevaa. Väsyttää kliseet tuulipukukansasta. - Hauskoja kirjoitushetkiä kuitenkin, vaikken minä tyylistä innostunutkaan yhtään.
Ikävää, että elämäsi on noin kurjaa vaikka sinulla on lapsi. Se lapsen kannalta todella kamalaa.
En minäkään sovi mihinkään perinteiseen äitimuottiin tatuointieni ja sivusiilini kanssa. En edes omista sitä kuuluisaa tuulipukua. Mutta ei minun tarvitse sopia mihinkään, pelkästään omaan elämääni ja siihen sovin täydellisesti.
Tämä on juuri se mitä kirjoituksellani tarkoitin. Minut ymmärretään väärin kokoajan. Nytkin. En todellakaan tarkoittanut kirjoitustani loukkaamaan tai halveksimaan muita vaan päinvastoin. Ihailen ihmisiä, jotka kykenevät selviämään elämässään ja menestymään. Ihailen ihmisiä jotka saavuttavat jotakin muuta, kun lisää ikää.
Elämäni on lasteni kanssa mukavaa, mutta minua ahdistaa se etten selviä tässä yhteiskunnassa. En ole työkykyinen enkä osaa hoitaa edes omia asioitani saati lasten yksin. Minulla ei ole ammattia, ei harrastuksia eikä ystäviä, koska en pärjää missään pitkiä aikoja. Lapset on ainoa syy miksi elän ja pelkään, että heidän kasvaessa minulle jää vain häpeä ja yksinäisyys siitä etten voi olla hyvä ihminen
Ap
En minäkään saa mitään oikein irti, kun et kerro mitään oikeita syitä olollesi. Lapsesi ovat erityislapsia? Mikset kerro siitä! Ainakin silloin tällainen erityislapsen äiti lukisi blogia mielellään!
Kerronkin ehkä vielä :) mutta aloitin vasta. Ja tosiaan minä siis olen Erityisaikuinen. Mutta en tiedä miten kaikki diagnoosit kertoisin, kun en halua leimata itseäni mihinkään tiettyyn kuvaan. Mutta terve en siis ole. Ja erityislapsi itsekkin
Ap
Sisältöä sinulta varmaan löytyy, mutta kirjoitustyyliä vaihtaisin minäkin. Ehkä tuo käy aloitukseksi mutta muuten lyhyemmin ja konkreettisemmin.
"Sinä"-passiivi ei toimi. Kokeile myös rivivälejä.
Hei pitkästä aikaa. Tänään olen pohtinut elämän suurimpia kysymyksiä. Käykää lukemassa :)
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 13:47"]Tämä on juuri se mitä kirjoituksellani tarkoitin. Minut ymmärretään väärin kokoajan. Nytkin. En todellakaan tarkoittanut kirjoitustani loukkaamaan tai halveksimaan muita vaan päinvastoin. Ihailen ihmisiä, jotka kykenevät selviämään elämässään ja menestymään. Ihailen ihmisiä jotka saavuttavat jotakin muuta, kun lisää ikää.
Elämäni on lasteni kanssa mukavaa, mutta minua ahdistaa se etten selviä tässä yhteiskunnassa. En ole työkykyinen enkä osaa hoitaa edes omia asioitani saati lasten yksin. Minulla ei ole ammattia, ei harrastuksia eikä ystäviä, koska en pärjää missään pitkiä aikoja. Lapset on ainoa syy miksi elän ja pelkään, että heidän kasvaessa minulle jää vain häpeä ja yksinäisyys siitä etten voi olla hyvä ihminen
Ap
[/quote]
Ei nyt väärinymmärryksestä ole kyse vaan siitä, että nämä tietyt ihmiset haluavat lyödä lyötyä ja satuttaa. Ja tekevät sen heti kun siihen aukeaa mahdollisuus.
Minusta sinä kirjoitit hyvin ja mielelläni luen jatkossakin blogiasi.
Ainoa vain mitä mietin, onko sulle (tai kellekään) hyväksi aidosti keskittyä siihen huonoon mitä elämästä löytyy. Tämä kysymys on ajankohtainen myös omassa elämässäni. Negatiivisuus jatkaa huonovointisuuden kehää näet.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 15:09"][quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 13:47"]Tämä on juuri se mitä kirjoituksellani tarkoitin. Minut ymmärretään väärin kokoajan. Nytkin. En todellakaan tarkoittanut kirjoitustani loukkaamaan tai halveksimaan muita vaan päinvastoin. Ihailen ihmisiä, jotka kykenevät selviämään elämässään ja menestymään. Ihailen ihmisiä jotka saavuttavat jotakin muuta, kun lisää ikää.
Elämäni on lasteni kanssa mukavaa, mutta minua ahdistaa se etten selviä tässä yhteiskunnassa. En ole työkykyinen enkä osaa hoitaa edes omia asioitani saati lasten yksin. Minulla ei ole ammattia, ei harrastuksia eikä ystäviä, koska en pärjää missään pitkiä aikoja. Lapset on ainoa syy miksi elän ja pelkään, että heidän kasvaessa minulle jää vain häpeä ja yksinäisyys siitä etten voi olla hyvä ihminen
Ap
[/quote]
Ei nyt väärinymmärryksestä ole kyse vaan siitä, että nämä tietyt ihmiset haluavat lyödä lyötyä ja satuttaa. Ja tekevät sen heti kun siihen aukeaa mahdollisuus.
Minusta sinä kirjoitit hyvin ja mielelläni luen jatkossakin blogiasi.
Ainoa vain mitä mietin, onko sulle (tai kellekään) hyväksi aidosti keskittyä siihen huonoon mitä elämästä löytyy. Tämä kysymys on ajankohtainen myös omassa elämässäni. Negatiivisuus jatkaa huonovointisuuden kehää näet.
[/quote] kiitos :)
Olet oikeassa. Ja olen itsekkin sitämieltä, että positiivisella asenteella pääsee pidemmälle, mutta itseni kohdalla nämä tunteet tulevat nyt pintaan, koska hoitovapaa pian loppuu eikä minulla ole mitään tietoa mistä aloittaa aikuisen elämä. Mistä rahaa, miten ammatti. On suuri kynnys jo lähteä kauppaan saati töihin tai kouluun :/ minua pelottaa muutokset elämässäni ja nyt niitä on edessä. Kotiäitinä oli turvallinen olo ja nyt tuntuu, että minut heitetään tyhjän päälle ja pitäisi pärjätä.
Ap
8 jatkaa. Jos kirjoitat blogiasi samalla tyylillä kuin tänne niin se olisi miellyttävämpää lukea. Tosiaan vaihda passiivi pois.
Rohkeutta elämääsi. Mene, kokeile, kaadu ja vaihda suuntaa.