Ensimmäinen lapsi yli 40 vuotiaana. Onko muita?

Eikö ketään muita samassa tilanteessa olevia :-/

Ei ois kannattanut! 

Hyvin se menee :) Odottajille on varmaan parempiakin palstoja? Mun kaveri sai ensimmäisen lapsensa 38-vuotiaana, ja sen jälkeen vielä pari lisää. Sen onnellisempaa perhettä en ole ikinä tavannut.

Minä sain ensimmäisen 40-vuotiaana. Minä stressasin raskausaikana kovasti, pelkäsin että mitenhän vanha kroppa kestää ja jaksaa ja kelailin tietoja siitä kuinka iso osa raskauksista menee kesken ikäisilläni. JOnkin verran jännitin myös syntyykö terve lapsi tietysti, ja vatvoin jo etukäteen syyllisyyttäni mitä tulen tuntemaan jos lapsella on joku äidin ikään liittyväksi katsottu kehitysvamma esimerkiksi... 

Mutta lapsi on terve ja kaikki meni hyvin. Raskausaikana oli tosi raskaita aikoja kyllä, loputonta uupumusta ja selkäkipuja, mutta töissä kävin ilman saikkuja kumminkin. Sitä en jostain syystä yhtään jännittänyt miten tulee menemmään kun lapsi on syntynyt, ja ihan luontevasti on mennytkin. Olen aina jotenkin ajatellut että ihmiselläkin on jälkeläistensä hoivaamisvaistot jotka kyllä hoitaa asian ilman stressaamista. Minulla ei myöskään mitkään valvomiset tms ole rasittaneet juuri yhtään, koska olen sellainen että muutenkin heräilen öisin tunnin-parin välein ja nukahdan takaisin heti kun niin haluan.

No, raskasta on ollut, mutta onnellinen olen että tähän seikkailuun tuli lähdettyä. Tämä yksi vauva kuitenkin riittää. 

Eniten on väsyttänyt ja turhauttanut oman ajan puute ja se kuinka kokonaisvaltaista tämä lapsenhoito on  (mutta sama lienee monilla äideillä iästä riippumatta). 

Raskausaika meni yllättävän hyvin. 

kuuskymppisenä sitä kelpaa ollakin jo mummo mummo sanan merkityksissä.

On yli-hypetettyä nykytrendi, tulla mummoksi alle kolmekymppisenä ja mummiksi alle viisikymppisenä. Mummoilla kuuluu olla ryppyjä ja löysä, lerputtava leukanahka.

Lapseni ystävän äiti on nyt 55-vuotias. Ovat 9.luokkalaisia. Heillä on ihailtavan lämpimät välit, äiti on aktiivinen kaikessa toiminnassa, ja lapsen kaverit viihtyvät heillä todella hyvin. Toki se on luonnekysymys varmasti enempi kuin ikä. Äiti on iloinen, puhelias ja kuitenkin jämpti.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:55"]Lapseni ystävän äiti on nyt 55-vuotias. Ovat 9.luokkalaisia. Heillä on ihailtavan lämpimät välit, äiti on aktiivinen kaikessa toiminnassa, ja lapsen kaverit viihtyvät heillä todella hyvin. Toki se on luonnekysymys varmasti enempi kuin ikä. Äiti on iloinen, puhelias ja kuitenkin jämpti.
[/quote] lapsemme siis ysejä.

Ap kiittää rohkaisevista kommenteista.

Vaikka vauva onkin toivottu, niin silti välillä melkein kaduttaa koko raskaus ja epäilyttää onko minusta edes äidiksi. Pelosta ja jännityksestä tämä varmaankin johtuu.

Ota lungisti, olen 51 v ja minulla on ihana 9v muksu. Kaikki on mennyt hyvin , raskaus ja asiat lapsen kanssa.

Olen 25v m

Olen 40v äidiksi tullut. Kertaakaan ei ole tuntunut että olisin jotenkin vanha tähän hommaan. Päinvastoin, aiemmin en olisi ollut valmis.

Mites kunto ja jaksaminen? Itse haluaisin vielä yhden, mutta koen itseni vanhaksi ja väsyneeksi jo nyt 38 v :-/

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 11:50"]

Mites kunto ja jaksaminen? Itse haluaisin vielä yhden, mutta koen itseni vanhaksi ja väsyneeksi jo nyt 38 v :-/

[/quote]

No ehkä sitten ei kannata jos noin kokee. Tosin jos se on pelkkää ikäkriisimäistä henkistä valitusta ilman mitään oikeaa fyysistä uupumusta, sairauksia, kolotuksia tms niin voipa hyvinkin olla että sisulla voi nostaa itsensä vanhuuden ja väsymyksen suosta uuteen kukoistukseen :) 

Itselläni oli lasta nelikymppisenä hankkkiessa omasta voinnistani sellainen kokemus, etten kokenut itseäni yhtään väsyneemmäksi tai vanhemmaksi sisäisesti kuin vaikka kaksikymppisenäkään. Yhtä lailla olin energinen ja jaksavainen kuin nuorenakin, vaikka ulkokuori vähän jo iän merkkejä toki näyttikin. En varmaan olisi lähtenyt lapsen hankintaan jos elämä ilman lastakin olisi tuntunu iän takia uuvuttavalta.

t. 4

Sain ekan ja ainoan lapsen 38v.

Raskaus meni ilman vaivoja ja kunoli jo varma työpaikka ja asuntoasiat kunnossa,oli helppo olla vanhempainvapaan jälkeen vielä hoitovapaallakin.

"Omaa aikaa" ehtinyt saada riittävästi ennen lapsen syntymää ja toisaalta kulkeehan se lapsikin reissuissa mukana, vaikka matkakohteet osittain muuttuvatkin.

Suurinpiirtein samanikäisiä äitejä löytyi vauva"harrastuksistakin", joko jo toisen lapsen tai esikoisen äitejä, vaikka suurin osa toki nuorempia. Omassa ystäväpiirissämme oli myös pienten lasten vanhempia, vaikka tämä meidän lapsemme taisi jäädä lähipiirimme viimeisimmäksi ;)  

Vuosien varrella on saanut lastenhoitoapua ystäväperheistä, joiden lapsia ehtinyt itse hoitamaan ennen omaa. Ja kohta jo ystäviemme lapsista, joista vanhimmat sen ikäisiä ;)

Onnea ap!

Sain viimeisimmän lapseni yli 40-vuotiaana. Hyvin on kaikki sujunut ja nautin äitiydestä täysillä. Edellisen kerran tulin äidiksi parikymppisenä ja vaikka olinkin onnellinen vauvasta niin silloin harmitti oman ajan menetys ja elämän muuttuminen. Nyt ei ollenkaan. Nauti ja ole onnellinen. Me vielä yli nelkyt vuotiaana äidiksi tulleilla on myös suurempi todennäköisyys elää yli sata vuotiaiksi. Samat geenit näet vaikuttavat raskaaksi tuloon ja elinikään. Onnea vauvasta.