Lue keskustelun säännöt.
Pikkulapsiarki ahdistaa
12.11.2014 |
...mitä tehdä?
Elämä on yhtä lapsen kiukuttelua aamusta iltaan. Muutamia sekuntteja hän on aurinkoinen ja kiukku alkaa taas. Olen lapsen kanssa kotona. Hän on nyt 1,5 vuotias. Lapsi heräilee useita kertoja yössä emmekä miehen kanssa meinaa jaksaa. Tuntuu, että kaikki elämänilo on kadonnut tämän katon alta. Normaali, rentoutunut olotila tuntuu todella kaukaiselta saavuttaa. Toisinaan toivon, että tämä tilanne olisi vain pahaa unta. Ei mahdollisuutta enää normaaliin elämään. Mies on haluton seksiin ja läheisyyteen. Tekisi välillä mieli vaan kuolla pois. Kun näen ystäviäni, tekisi mieli alkaa itkeä heille hysteerisesti, että olen joutunut umpikujaan josta ei ole poispääsyä. Kaikki muut menestyy hyvin elämässään, mutta itse valitsin korttini näin ja en yhtään tiedä mitä tekisin. Tunnen mieletöntä vihaa itseäni kohtaan, miksi menin tekemään tämän itselleni. Mies, isovanhemmat ja muu lähipiiri ovat niin onnellisia lapsesta. Itsekin toki häntä rakastan valtavasti, mutta koen hirveää ahdistusta siitä, että koen olevani enää elämän sivustaseuraaja. En koe, että minun tarpeillani olisi enää mitään arvoa, koska eihän minulla saa olla mitään tarpeita. Joskus jos saamme irtioton arjesta miehen kanssa yhdeksi illaksi kuussa, tuntuu arkeen paluu kamalalta. En pysty enää ajattelemaan järkevästi, en pysty olemaan rennosti. Olen koulutukseltani kauppatieteen maisteri enkä löydä oman alan töitä kaupungistamme. Vaikka järkevästi ajateltuna työpaikka varmasti jostain joskus löytyy, tällä hetkellä näen itseni luuserina. Miten jaksan työelämää tuon lapsen kanssa, jos valvomista voi olla tiedossa vielä vuoden verran? Päivittäin huudan sisälläni apua lapsen kiukutellessa ja voin sekä fyysisesti että henkisesti tämän uupumuksen vuoksi niin huonosti, että tekisi mieli vaan oksentaa. Hoidamme lapsen puoliksi miehen kanssa, silloin kun mies ei ole töissä. Omaa aikaa vietämme molemmat kahtena iltana viikossa pari tuntia. Silti koen itseni täysin voimattomaksi. Viikon lomaa ei ole mahdollista ottaa tästä kaikesta vielä vuosiin. Tuntuu, että tarvisin sen heti.
Onko muita joilla ollut vastaavia fiiliksiä? Miten selvitty? Koska arki helpottaa vai helpottaako?
Kommentit (13)
helpottaa, auttaako lasta jokin tekeminen? käyttekö jossain kerhoissa/kyläilemässä/puistoissa tarpeeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat kuin ilmapuntareita. Jos äiti voi huonosti niin lapsi saattaa oireilla juurikin kiukuttelemalla. Eihän lapsi osaa huoltaan ilmaista vielä muulla kuin kiukuttelemalla. Yritä rentoutua ja nauttia lapsesta, niin lapsikin rentoutuu.
Mene töihin pääset sinne rentoutumaan ja jaksat ehkä antaa lapsellesi sitten enemmän aikaa kotona.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 00:02"]Mene töihin pääset sinne rentoutumaan ja jaksat ehkä antaa lapsellesi sitten enemmän aikaa kotona.
[/quote]
Töihin ei ihan niin vaan mennä jos haluaa. Täällä päin ainakin töistä on pulaa! Vaikea päästä.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 00:05"][quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 00:02"]Mene töihin pääset sinne rentoutumaan ja jaksat ehkä antaa lapsellesi sitten enemmän aikaa kotona.
[/quote]
Töihin ei ihan niin vaan mennä jos haluaa. Täällä päin ainakin töistä on pulaa! Vaikea päästä.
[/quote] okei ajattelin että olet mammalomalla työpaikastasi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitäis ehkä käydä juttelemassa perheneuvolassa tästä.
Lapsen raivari etenee seuraavasti: Tekee jotain kiellettya, esim heittaa lautasen lattialle. Lasta kielletaan ja han raivostuu. Seuraavaksi han puree. Kun kieltaa puremasta, han raivostuu lisaa. Tassa kohtaa rauhoittelu on jo melko hankalaa. Ottaa lapsen syliin, han repii hiuksista. Kun kiinnittaa lapsen huomion muualle, han saattaa muutaman sekunnin olla jostain kiinnostunut ja alunperin lautasen heittamisen kieltamisesta alkanut raivo jatkuu. Pitaa samaa sirkusta kylassa ja julkisilla paikoilla. Eli siis raivostuu kielloista niin etta tekee lisaa kiellettya ja raivoaa kuin kurkkua leikattaisiin vaikka rauhallisella aanella kieltaa, pitaa sylissa ja silittelee. Monesti mietin mika on mennyt vikaan. Olemme pitaneet kielletyista asioista kiinni, vaarallisiin tavaroihin ei saa koskea ja toisia ei saa satuttaa. Osaa kylla myos silittaa ja pusuttaa, mutta sita hyvantuulisuutta ei piisaa ikina 10 min pidempaan. Keskittyy kylla leluihin, mutta raivostuu hetkessa jos joku lelu ei toimikaan niinkun han haluaisi ja raivarikierre lahtee taas kasista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tosiaan kannattaa neuvolaan/perheneuvolaan olla yhteydessä ja hakea apua lapsen kiukun kanssa pärjäämiseen ja uniongelmiin. Älä pelkää, että sinut leimattaisiin huonoksi äidiksi - huonot äidit eivät hae apua.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minuakin ahdistaisi. Neuvolasta saatte apua, mutta mitään epätavallista ei tuossa ole. Lapsiperhe-elämä nyt vain on paljon raskaampaa kuin lapsen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko olla, että lapsella on jotain allergioita? TUo nukkumattomuus ja jatkuva kiukkuaminen eivät kuulosta normaalilta.