Lue keskustelun säännöt.
miten toiset jaksaa kotona kahden pienen kanssa
28.11.2014 |
masentaa.. pakko avautua.. mulla on 2vuotias ja 7viikkoa vanhat lapset. tuntuu, että aina joka päivä menee jotain pieleen, tänään kaikki. hyvä päivä on sellainen, että vauva nukkuu tai on suht hiljaa sen aikaa, että saan tytölle puurot jne aamulla ja itse syötyä. sitten hetki piirrettyjä, imetän/annan pulloa, sitten mennään ulos. ollaan joku reilu tunti, sitten vauva jatkaa vaunuissa unia siihen asti, että tyttö on syönyt ja mennyt unille, ite kerkeän joskus jopa tässä välissä juoda kahvit. siitä se päivä sitten nopeasti putoaa sinne viiteen, että mies tulee kotiin..
huono päivä on tällainen tämä päivä, että vauvaa ei nukuta pätkääkään vaunuissa, eikä oikein ollut nälkäkään siinä puoli 10maissa että olis syönyt, pakko oli kuitenki ulos lähteä, koska muuten tyttö hyppii seinille. no vauva marajaa ison osan aikaa ulkona, kaksvuotias alkaa temppuilla(tätä se nyt tekee joka kerta, että saa houkutella ja komentaa liikkeelle, uhmaikä kun on) mutta tänään se veti sellaset pultit, että piti raahata se tupaan, riisua se, ku se potki ja kirku, siinä vaiheessa kun oli puoli tuntia huutanu ni käärin peittoon, ja rauhoittui pikku hiljaa. mutta kas kummaa nälkäkurki vaunuissa alko huutamaan, ja tyttö huomas että nyt äitin huomio menee taas vauvaan, ni alko taas huutamaan. pakko oli vaan istua eteisen tuolilla tyttö sylissä peitossa ja kiikata toisella jalalla vauvaa.. nyt kaksvee tuolla vielä temppuilee sängyssä, mutta viimein pysyy siellä, vauva sitterissä...
tiedän, että tää helpottaa joskus, kun vauvan rytmit parantuu, että sillä on aina nälkä ja väsy suht tiettyyn aikaan, jiiännee.. mutta kyllä osaa jotenki taas ahistaa.. väsyttää niin törkeästi, iso valvottaa päivällä, vauva yöllä.. en olis arvannut että näin raskasta voi olla, varsinki ku tää vauva on kyllä todella kitunen!!
Kommentit (13)
huh, kiitos tsempeistä, toivottavasti sielläki helpottaa joku kaunis päivä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mene enää kauan kun vauva on jo puoli vuotias ja elämä varmasti toisenlaista.
Yritä syödä samalla kun tuo 2v syö, pelkällä kahvilla kun ei jaksa.
juu, syönkin, kahvin mainitsin vain siksi, että se on harvinaista laatuaikaa itseni kanssa :P
Kyllä se siitä helpottaa, meillä samalla ikäerolla lapset, poikia tosin.
Isommalla on nyt vasta tullut uhma ( 3,5v) eli toisaalta hyvä ettei ollut silloin kun nuorempi oli ihan vauva. Oli myös aika omatoiminen jo 2-vuotiaana,mikä tietenkin helpotti. Itse olin viikot lasten kanssa yksin siitä asti kun pienempi oli vain 3-viikon ikäinen ja kyllä sitä ihminen vaan kaikkeen pystyy kun on pakko. Tsemppiä AP, kohta huomaat että pienempikin on jo vuosikas etkä enää muista edes vauva-aikaa :)
Mitäs läksit? Järkikin sanoo, että 2 lasta tuolla ikäerolla on raskasta. Hajoa arkees
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on vaan pakko. ei pitää elää tilanteiden mukaan, eikä siivota, yms niin hyvin kuin normaalisti. mulla oli aika, kun meillä oli 3 alle 2,5 v lasta. kyllä se siitä, huumorilla,"laiskuudella", yms menee.
Minulla lapsilla ikäeroa 2 v 4 kk. Nuoremmalla, refluksi, vilja-allergia ja vaikea astma. Kyllä se uskomattoman raskasta oli! Jouduin opettelemaan esim nukkumaan kokonaan uudestaan, koska ajauduin ylivireystilaan pienen sairastaessa koko ajan. Esikoiswni on vielä tosi vilkas...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä selvitään,eikä hajota todellakaan (sinulle nro 7 tiedoksi :) ajattelen niin että joskus katselen näitä kahta pientä leikkimässä keskenään ja voin olla ylpeä että selvisin ja vieläpä yksin :) olet ajatuksissani ap! T: 2
Ei se auta kun yrittää pitää jotkut rutiinit ja ei saa liikoja odottaa että päivä menee "just näin" kun ei se kuitenkaan mene niinkuin itse haluaisi.
On se kuitenkin ihanaa aikaa jos vain mitenkään pystyy nauttimaan niistä pienistä iloista siinä väsymyksen keskellä.
Näin 2 teinin äitinä toivon että voisimme joskus palata siihen ihanaa kiireettömään arkeen mitä pienten kanssa kuitenkin oli kun pakollisia aikatauluja ei ollut näin paljon. Ja pienten äitinä olin "parempi" sillä ei näitä teinejä aina meinaa kestää vaikka eivät pahimmasta päästä olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kääk! Mulla on toi sama kohta edessä kun kuopus syntyy. Meillä on 2-vuotiaan lisäksi koululaisia, mutta ne on jo niin omatoimisia, että niistä on jopa apua pienempien hoidossa. Ja onneksi on myös hyvä tukiverkko. Ja onneksi se vauvavuosi menee äkkiä. Sitten on helpompaa kun lapset jo leikkivät keskenään.
mua kans lohduttaa/toisaalta surettaa väliin ajatus, että jos mä joskus vanhainkodissa makaan paskat housussa, ja kukaan ei oo moneen päivään käyny kattomassa hoitajien lisäksi, ni kyllä mä sitte kadun, ku en osannu nauttia tästä elämänvaiheesta, ja kuinka mä sillon kaipaan sitä, että mä oon kahdelle pienelle se kaikkein tärkein (meinaan alkaa itkeä jo ajatukselle, oon vissiin niin hormoneissani ja väsyny) t. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap ja muut! Kyllä te klaaraatte tuon pikkulapsiajan, sehän on teillä niin lyhyt. Itselläni on neljä pientä (vanhin 4v.) ja lisää tulee todennäköisesti vielä vuosien ajan (olen uskovainen, ts. vanhoillislestadiolainen). Välillä on hyviä päiviä kun nautin tästä työstä, sitten niitä huonoja, miten ap kuvaili (paitsi mulla lapsia kaksinkertainen määrä). Päivä kerrallaan! Ja tosiaan te kellä lapsia on vaan kaks, ja tiedätte ettei enempää tule, miten äkkiä se vauva-aika on kohdallanne ohi! Itse haluaisin useamman lapsen vaikken vl olisikaan. (Tosin pakko myöntää että ehkä hieman isommilla ikäeroilla:)
Tuttua mutta lupaan että helpottaa! Olen vauvan ja uhmaikäisen yksinhuoltaja. Sitten kun pääset yli tuosta vaiheesta kun vauva syö ja nukkuu miten sattuu -alkaa helpottamaan! Nyt meillä pitkät päiväunet menevät yhtäaikaa 12-14, aamulla ulkoillen vauva ottaa torkut 9-10. Meillä 7 kk herää tunnin välein yön, mutta ihminen selviää kun on vaan pakko, yritä olla ajattelematta sitä väsymystä :) pahimmassa uhmaiässä oleva esikoinen saa järkyttäviä raivareita pitkin päivää, kyllä on hermot koetuksella täälläkin!