Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kaksikieliset perheet!

Vierailija
29.08.2006 |

Koska lapsenne on lopettanut kielten sekoittamisen vai onko sitä tehnyt koskaan? Meidän kohta 5-v kaksoset sekoittavat suomea ja ruotsia aika paljon esim: " springetään rumeen leikkimään" tai " se meni oikein fort" . Koskahan tällaisen voisi odottaa loppuvan? Lapset kyllä tietävät suomen ja ruotsin eron mutta erityisesti toinen tekee tätä paljon.

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
29.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

voithan vähä joskus korjailla perästä puhetta, en tiiä onko hyväksi mutta niin minä teen. Meillä kun kotona kuitenki puhutaan vain suomea. Ruotsin oppivat päiväkodissa ja koulussa. Eivät siis sekota kieltä, ehkä johtuu siitä että kotona puhutaan vain suomea..

Vierailija
2/10 |
29.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

se sanavarasto karttuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
29.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

oi noita virheitä.

Lapset siis eivät paljon sekoita kieliä mutta saattavat käyttää joskus kotonakin ruotsin kielisiä sanoja ihan vaan sen takia että monet sanat ovat helpompi ja lyhyempi sanoa ruotsiksi entä suomeksi. Itsekkin joskus tätä teen, koitan olla tekemättä kuitenkin että lapset oppisivat mahdollisimman puhtaan suomen kielen...

T:2

Vierailija
4/10 |
29.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

meillä englanti + suomi ja lapsi erottaa kyllä kumpi kieli on kyseessä, ei väännä tuolla tavalla sanoja.

Vierailija
5/10 |
29.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varsinkin kun siis meille olisi lapset tulossa jo vanhempina, adoption kautta, ja tämä miehen kieli olisi heille se ainoa tuttu kieli. Yhtäkkiä joutuvat elämään perheeseen, jossa uusi äiti puhuukin jotain siansaksaa koko ajan, eikä suostu puhumaan heille niin, että ymmärtävät, vaikka osaisikin...

Vierailija
6/10 |
29.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta meillä on selkeää että äiti puhuu suomea ja isi englantia. Tottakai meillä on sanoja joita kielestä riippumatta sanotaan vain yhdellä kielellä. Eli äiti on äiti ja daddy on daddy. Samoin esim. kirpeä on kirpeä tai non-kirpeä, kun emme ole löytäneet sopivaa englanninkielistä sanaa.

Sellaisia virheitä lapset pienenä teki että jos ei tiennyt sanaa englanniksi niin lausuivat suomenkielisen sanan englanniksi ääntäen, mutta tämä siis vain jos eivät tiedä sanaa englanniksi.

3-v alkaen lapset ovat olleet meillä kaksikielisiä, siihen asti suomi on ollut voitolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
29.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä kielet ovat suomi ja englanti. He puhuvat juuri noin kuin sinä kirjoitit. Minusta se on kamalan rumaa ja olenkin yrittänyt saada heitä puhumaan puhdasta kieltä. Minä vain olen se suomenkielinen puolisko, joten en haluaisi koko ajan korjailla heidän englantiaan. Isä taas ottaa tuon paljon rennommin, vaikka minä koko ajan sanonkin, että heidän englannistaan tulee tätä menoa ihan kamalaa sekametelisoppaa.

Vierailija
8/10 |
29.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tyttö nyt kolme vuotias, ja on jo jonkin aikaa (vajaan vuoden?) jutellut kumpaakin kieltä erillään toisesta. Suomi ei ole ehkä niin hyvä kieliopillisesti kuin kreikka, asumme siis Kreikassa. Jos ei muista jotain sanaa jommalla kummalla kielellä, käyttää siinä kohtaa toista kieltä. Puhun hänelle pelkästään suomea, joskus aika harvoin kreikkaa, jos on muita vieressä, joiden täytyisi se asia myös ymmärtää samalla kertaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
29.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Me olemme 3 kielinen perhe, ja kaikki sujui hyvin kun lapset olivat pienia. Mina puhuin lapsille suomea, isa omaa kieltaan heille. Mieheni ja minun yhteinen kieli on englanti ja asumme englannin kielisessa maassa.

Ongelma tuli kun lapset aloittivat koulun (alta 4 vuotiaana)ja oppivat englantia. Englannista tuli meidan kaikkien yhteinen kieli. Ei siita mitaan tullut niin etta lapset selittaa asiotaan ja kertovat paivan tapahtumia ensin minulle suomeksi ja sitten isalle toisella kielella. Vaikea oli keskustella kaikki yhdessa asiosta, kun puolet ajasta meni kaantamiseen kielesta toiseen, etta kaikki ymmarrettiin mita kukin sanoo. Meidan kaikki jutut meni englanniksi ja pikkuhiljaa ne kaksi muuta kielta jai pois.



Asiaa olisi tietenkin auttanut jos mieheni kanssa olisimme osaanneet toistemme kielia edes vahan, mutta nyt se on liian myohaista. Olemme yksi kielinen perhe, only English.

Vierailija
10/10 |
29.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole koskaan sortunut siihen, että puhuisin lapsille ruotsia vaan olen aina alusta saakka puhunut heille vain suomea. Siitä olen erittäin tarkka! Kotona puhumme ruotsia miehen kanssa ja mies siis ruotsia lapsille. Lasten vahvempi kieli on suomi, mutta ovat ruotsinkielisessä päivähoidossa ja menevät ruotsinkieliseen kouluun.



Toinen lapsista siis sekoittaa kieliä enemmän kuin toinen, toinen on taitavampi vaihtamaan kielestä toiseen. Tämä toinen taas puhuu aina tuollaista sekokieltä. Yleensä korjaan perästä, tai siis en korjaa vaan esim. poika sanoo " me springataan tänne" niin minä vastaan " ai te juoksitte tänne" . En siis sillai suoraan vaan hienovaraisesti.



Mietin vain että koskahan yleensä tuollainen sekoittaminen loppuu? Muistelisin että olen lukenut että jossain vaiheessa sekin hiipuu...



Ap