Lue keskustelun säännöt.
Kysymys teille, joiden mielestä kummiudesta ei saa kieltäytyä
12.11.2014 |
Oletteko muillakin elämänalueillanne lammasmaisia vässyköitä, joita säätelevät omien arvojen ja tavoitteiden sijaan ympäristön paineet ja odotukset? Miksi syyllistätte ihmisiä, jotka kykenevät tekemään itsenäisiä päätöksiä ja tarvittaessa kieltäytymään rooleista ja tehtävistä, joita he eivät halua hoitaakseen?
Kommentit (11)
Me ollemme kieltäytyneet kahden lapsen kummiudesta. Asia sillä selvä. Ja nyt on helppo kieltäytyä, koska olemme eronneet kirkosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en vain pidä ajatuksesta, että olisin jonkun kummi. En halua osallistua tuollaiseen instituutioon. Enkä todellakaan ota vastaan vuosien sitoumusta vastentahtoisesti. Hulluuttahan sellainen olisi. Kummallista, että jotkut suostuvat kummeiksi vaikkeivat ollenkaan halua. Eihän se nyt voi olla kenenkään edun mukaista.
Tyypilliseen AV-tapaan kysymykseen eivät vastaa he, joilta asiaa kysytään, vaan juuri päinvastaista mieltä olevat.
-ohis
Luultavasti siis ovat, mutta eivät halua myöntää sitä -varsinkaan itselleen. Joten ovat mieluummin miettimättä tällaisia kysymyksiä ja tuhahtavat, että "oo hiljaa, oot ihan tyhmä, ei siitä ny vaan saa kieltäytyä, asiasta ei enää puhuta". Tällaisten vanhempien lapsia käy sääliksi.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:01"]
Minä en vain pidä ajatuksesta, että olisin jonkun kummi. En halua osallistua tuollaiseen instituutioon. Enkä todellakaan ota vastaan vuosien sitoumusta vastentahtoisesti. Hulluuttahan sellainen olisi. Kummallista, että jotkut suostuvat kummeiksi vaikkeivat ollenkaan halua. Eihän se nyt voi olla kenenkään edun mukaista.
[/quote]
Näin on. Täällä on jo ehditty vertaamaan hautajaisissa käyntiä ja kummiutta keskenään. Ne vain eivät ole keskenään verrannollisia asioita. Kummius kestää jopa 18 vuotta tai pitempään, jos odotetaan että kummi antaa myös kalliin valmistujais- ja häälahjan aikanaan. Hautajaiset ovat kertaluontoiset ja kuuluu vain hyviin tapoihin käydä hautajaisissa vaikka vain kirkossa. Muistotilaisuudesta voi sitten laistaa jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloyhtiön hallituksen jäsenen tehtävästä ei voi kieltäytyä. Ei vain voi! Se on suurin kunnianosoitus, jonka taloyhtiöltä voi saada.
Wt-tutut haluaisivat koko ajan minua ja miestäni kummeiksi. Syy ei suinkaan ole se, että tulemme niin hyvin juttuun lasten vanhempien kanssa, vaan se, että olemme varakkaita. En todellakaan halua ryhtyä miksikään lahja-automaatiksi tällaisille perheille. Jännä myös, että emme kuulu mieheni kanssa edes kirkkoon ja nämä muutama wt-pariskunta ovat olevinaan kovinkin uskonnollisia, vaikka oikeasti kaljaa menee ja kaikessa tavoitellaan omaa etua. Yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on nähtävästi eri arvot kuin sulla. Mä olin tosi otettu ja mielissäni kun mua pyydettiin kummiksi. Rupesin kummiksi mielelläni ja minusta oli hauskaa ajatella, että kaverini arvostavat minua niin paljon, että halusivat juuri minut lapsensa aikuiseksi ystäväksi ja luottoihmiseksi.
On vähän outo ajatus, että kun pyytää itselleen tärkeää ihmistä lapsensa luottoihmiseksi niin tämä kieltäytyy. Eihän kummius nyt kuitenkaan ole raskas taakka. Nykyaikana kun on sosiaalihuollot ja kaikki niin kummin velvoitteet on lähinnä vain mukavia muistamisia ja siten kuin itse haluaa. Eikä uskonnollinen puoli sekään ole raskas taakka koska onhan kummi itsekin ev.lut. seurakunnan jäsen eikä se maailma hänellekään niin vieras ole.
Ap, olen huomannut että ovat. Serkkuni on yksi tällainen, tosi konservatiivinen ja "näin pitää tehdä" ajattelija. Pyysi häihinsä kaikki mahdolliset sukulaiset, koska "niin kuuluu tehdä" ja loukkaantui, kun lapsuutensa paras ystävä ei pyytänyt häntä ensimmäisen lapsensa kummiksi, koska hänen mielestään se paikka "olisi kuulunut" parhaalle ystävälle eli hänelle. Serkku vähän ihmetteli kun itse hoidin hääni ja lasteni kummiasiani aivan toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:30"]
Mulla on nähtävästi eri arvot kuin sulla. Mä olin tosi otettu ja mielissäni kun mua pyydettiin kummiksi. Rupesin kummiksi mielelläni ja minusta oli hauskaa ajatella, että kaverini arvostavat minua niin paljon, että halusivat juuri minut lapsensa aikuiseksi ystäväksi ja luottoihmiseksi.
On vähän outo ajatus, että kun pyytää itselleen tärkeää ihmistä lapsensa luottoihmiseksi niin tämä kieltäytyy. Eihän kummius nyt kuitenkaan ole raskas taakka. Nykyaikana kun on sosiaalihuollot ja kaikki niin kummin velvoitteet on lähinnä vain mukavia muistamisia ja siten kuin itse haluaa. Eikä uskonnollinen puoli sekään ole raskas taakka koska onhan kummi itsekin ev.lut. seurakunnan jäsen eikä se maailma hänellekään niin vieras ole.
[/quote]
Mistä tiedät, mitä mieltä olen kummiudesta? Et tedä, kuinka monen lapsen kummi olen ja miten mahdollisen kummiuteni hoidan. Tämä ketju käsittelee joidenkin ihmisten lammasmaista kyvyttömyyttä päättää asioista itse. -ap
No palstalaisten mielestä on myös pakko mennä lähes tuntemattoman hautajaisiin, muuten on moukka. Täällä nyt on vähän kummallisen konservatiivisia ihmisiä.