Lue keskustelun säännöt.
Asperger ja itsevarmuus?
10.10.2014 |
Ihmetyttää yksi juttu... Yhdellä miehellä on tyypillisiä Asperger-piirteitä, esimerkiksi:
- tuntuu koko ajan ylikontrolloidulta ja etäiseltä, kuin kommunikoisi näkymättömän seinän läpi
- reaktioiden laimeus, ei esimerkiksi naura ikinä kunnolla, naurahtaa vain vähän; hymykin tuntuu laimealta kun silmät pysyvät aina "kylminä"
- puhe normaalikeskustelussa koko ajan jotenkin tasapaksua, nuotiltaan monotonista
- vaikeus ilmaista tunteita, ei esim. osaa itkeä (omien sanojensa mukaan ollenkaan)
- kyvyttömyys normaaliin katsekontaktiin: kuunnellessa tuijottaa usein herkeämättä, itse puhuessa ei katso ollenkaan silmiin vaan katse pälyilee sinne tänne
- lapsena oli jotain autismiepäilyä
Ja sen sellaista. Mutta hassua tässä on se, että ko. tyyppi on niin itsevarma ettei näitä omituisuuksia oikeastaan kukaan huomaa. Komeus vaikuttaa asiaan tietysti myös: kaikki huomaavat ensimmäisenä hänen ulkonäkönsä eivätkä esimerkiksi sitä että puhuessaan silmät kääntyilevät kohti lattiaa ja kattoa, minne tahansa muualle kuin kuuntelijaa päin. Mutta tuntuu silti erikoiselta, että Aspergerin syndroomainen voi olla noin itsevarma...? Ylläolevista piirteistä huolimatta mies luo sosiaalisesti todella kyvykkään kuvan olemalla suorastaan yliluonnollisen hillitty joka tilanteessa. Välillä on aika ylimielisen oloinen, mutta on sellaisella alalla jossa ylimielisestä esiintymisestä ei välttämättä ole haittaa.
Oletteko törmänneet vastaaviin? Kaikki tuntemani Asperger-piirteitä omaavat ovat tavalla tai toisella ujoja ja epävarmoja sosiaalisesti - tuntuu erikoiselta, että AS voisi olla sosiaalisesti noin taitava, mutta nuo piirteet kyllä käyvät minun silmilleni jatkuvasti nyt kun olen kiinnittänyt niihin huomiota.
Kommentit (35)
Nykyään tuo asperger on niin muotia että ihmiset eivät välitä ottaa selvää muusta. Jospa miehellä on skitsoidisia piirteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella monet miehet ei itke koskaan, en ole nähnyt esim isäni itkevän koskaan. Tavallinen suomalainen mies on.
Olet muutoinkin hakotiellä, aspergerit ei ole ujoja vaan yleensä "ouotoja" möläyttelijöitä.
Minä olen diagnosoitu as ja olen erittäin itsevarma. En ole edes ajatellut että aspergerit eivät yleensä olisi itsevarmoja. Itse koen että juuri tietynlainen sosiaalinen välinpitämättömyys tekee minusta niin itsevarman: minua ei ihan aidosti kiinnosta paskankaan vertaa pitävätkö ihmiset minusta vai ei, joten voin sanoa juuri kuten ajattelen ja haluan.
Uskonkin että minua yleisesti pidetään lähinnä vittumaisena ja yli-itsevarmana ihmisenä, ei aspergerina (siitä ei tiedä kukaan muu kuin äitini), ja minulle ihan sama minä minua pitävät.
nää asperger, narsisti, adhd, yliherkkyyskelat loputtominen analysointeineen on nykyajan versio horoskoopeista ja vastaavista onkohan toi vesimies -keloista... älkää jaksako enää
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 14:48"]
nää asperger, narsisti, adhd, yliherkkyyskelat loputtominen analysointeineen on nykyajan versio horoskoopeista ja vastaavista onkohan toi vesimies -keloista... älkää jaksako enää
[/quote]
mä on narsu, mut mun nouseva merkki on autismin kirjo!!!1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 14:30"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 04:11"]
Missähän on taas diagnosoitu milloin mitäkin tautia, hohhoijaa? Nykyään ilmeisesti kaikkien pitäisi olla joko narsisteja tai aspergereja, enää ei vaan voi olla.
[/quote]
Ei kenenkään tarvitse olla mitään ellei se vaikuta elämään, mutta jos on esim. sosiaalisia vaikeuksia, on vähintäänkin lohduttavaa tietää, että sille on oikea syy.
[/quote]
Ikäihmisenä tahdon kommentoida että on tärkeää ymmärtää ainakin itse, paljon koin väkivaltaa nuorena juuri tästä syystä kun minun luultiin pottuilevan, kun käyttäydyin oudosti. On joku selitellyt tyhmyyttään jopa ruokavalioasioissa, "ei sinulla sellaista voi olla". Vain siksi että sanottiin jonkun olleen laktoosi-intolerantikko, eikä sattumoisin ollut muuta kuin tavallista tarjolla.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 01:58"]
Minut on testattu useamman kerran aspergerin takia ja aina on todettu että minulla ei sitä. En ikinä itke (edes hautajaisissa), itse asiassa kammoksun sitä vähän. Se on minulle vähän sama kuin joku raivopäissään huutaminen, eli ihminen ei kykene kontrolloimaan itseään.
En vain yksinkertaisesti ole kovin tunteikas, mutta olen oppinut juurikin näyttelemään sellaista sosiaalissa tilanteissa, etten saa aikaan tuollaisia reaktoita AP:n kaltaisissa ihmisissä. Toisaalta olen erittäin huumorintajuinen, minulle on sanottu useita kymmeniä kertoja että olen hauskin ihminen jonka henkilö on koskaan tavannut. Olen kuullut myös että olen normaalia itsevarmempi, mutta en taas itse voi ymmärtää ihmisiä jotka ovat sellaisia "anteeksi että olen olemassa"-persoonia.
[/quote] Voisko sulla olla aleksitymia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 14:35"]
Todella monet miehet ei itke koskaan, en ole nähnyt esim isäni itkevän koskaan. Tavallinen suomalainen mies on.
Olet muutoinkin hakotiellä, aspergerit ei ole ujoja vaan yleensä "ouotoja" möläyttelijöitä.
[/quote] Aspergerit eivät ole mitään outoja möläyttelijöitä, tunnen useamman AS-ihmisen ja joukossa ei ole yhtään ainutta. Ja kyllä, AS-ihmiset ovat usein ujoja johtuen siitä, että ovat epävarmoja, tosin kaikki eivät ole ja varsinkin aikuisena monille on kertynyt niin paljon itsevarmuutta ja sosiaalisia taitoja että ujoutta ja epävarmuutta on vähemmän.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 14:30"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 04:11"]
Missähän on taas diagnosoitu milloin mitäkin tautia, hohhoijaa? Nykyään ilmeisesti kaikkien pitäisi olla joko narsisteja tai aspergereja, enää ei vaan voi olla.
[/quote]
Ei kenenkään tarvitse olla mitään ellei se vaikuta elämään, mutta jos on esim. sosiaalisia vaikeuksia, on vähintäänkin lohduttavaa tietää, että sille on oikea syy.
[/quote]
Ikäihmisenä tahdon kommentoida että on tärkeää ymmärtää ainakin itse, paljon koin väkivaltaa nuorena juuri tästä syystä kun minun luultiin pottuilevan, kun käyttäydyin oudosti. On joku selitellyt tyhmyyttään jopa ruokavalioasioissa, "ei sinulla sellaista voi olla". Vain siksi että sanottiin jonkun olleen laktoosi-intolerantikko, eikä sattumoisin ollut muuta kuin tavallista tarjolla.
[/quote]
Juuri näin.
Se on muuten jännää, miten kaiken väitetään olevan "muoti-ilmiö" nykyään... kaikki Aspergerista keliakiaan, mitään ei tietenkään oikeasti ole olemassa, joidenkin ihmisten mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä vielä :) Halusin vain palata kertomaan, että taisin osua epäilyksineni oikeaan, sillä sattumalta kuulin miehen äidin kertovan, millainen hän oli lapsena. Tämän kuvauksen mukaan poika oli siis ihan ylettömän arka ja yksinäinen, kömpelö ja omituisen hidas liikkeissään, ei puhunut juuri koskaan, ikätoverit eivät oikein "tajunneet" häntä (karttoivat ja jotkut kiusasivat), uppoutui joihinkin muiden mielestä triviaaleihin asioihin ja saattoi katsella tuntikausia putkeen jotain asiaa mikä kiinnosti, oli yleensä hirveän kiltti mutta välillä sai kouluikäisenä hillittömiä raivokohtauksia ilman kunnollista syytä. Äiti oli ylpeä siitä, että pojasta kasvoi niin hyvä poika, vaikka vielä teininä joku tuttu oli (loukkaavasti) sanonut, että poika on "outo, ja sen pinnan alla kytee jotain". Äidin mielestä kehitys oli hänen omaa ansiotaan, kun hän itsepintaisesti vei poikaa nuorena harrastuksiin.
Minun mielestäni kuulostaa aika selkeästi Aspergeriin viittaavalta. Jännä juttu, että on sitten päässyt noinkin pitkälle niistä ajoista. Tulee hyvä mieli kun tapaa tuollaisia tapauksia, kun omat sosiaaliset vaikeudet ovat muuttuneet oikeastaan vain pahemmaksi vuosien varrella.
Niin sinäkö olet ihan ominpäin diagnosoinut hänet asperger-ihmiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nuo piirteey esim. reaktioiden laimeus ei kyllä mitenkään viitta Aspergeriin. Aika monella kyllä as, jos lapsuuden arkuus ja ujous jne viittavaat siihen. Minusta aika ylimielistä ja outoa alkaa diagnosoimaan muita.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:24"]
Niin sinäkö olet ihan ominpäin diagnosoinut hänet asperger-ihmiseksi?
[/quote]
Luitko viestejäni ollenkaan? Toki kyseessä on minun oma "diagnoosini", utelias kun olen (ja itsekin Asperger, joten tavallaan "oma lehmä ojassa").
Kyseinen henkilö oli lapsi 70-80-luvulla, jolloin ei taidettu paljon mistään Aspergerista vouhkata.
t: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollei ap ole lääkäri, hän voisi jättää diagnoosit niiden tehtäväksi joilla on siihen pätevyys.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:24"]
No nuo piirteey esim. reaktioiden laimeus ei kyllä mitenkään viitta Aspergeriin. Aika monella kyllä as, jos lapsuuden arkuus ja ujous jne viittavaat siihen. Minusta aika ylimielistä ja outoa alkaa diagnosoimaan muita.
[/quote]
Hmm? Tunnetilojen asiaankuuluva tulkitseminen ja osoittaminen (anteeksi jos kuulostaa kömpelöltä, en osaa tätä aihetta suomeksi kovin hyvin) on nimenomaan Aspergerin oireyhtymässä vaikeaa. Ei se tietysti tarkoita, etteivätkö Aspergerit oikeasti tuntisi yhtä paljon kuin muutkin, mutta kommunikointi muiden kanssa vaikeutuu, eli juurikin tunnereaktiot eivät näy kunnolla ulospäin tai ilmenevät jotenkin asiaankuulumattomasti, esim. pakkoliikkeinä ahdistuneena. Moni hyvin pärjäävä Asperger kehittää tämän vuoksi huomaamattomia keinoja purkaa negatiivisia tunteita ja oppii hillitsemään itsensä niin hyvin, että saattaa vaikuttaa hyvinkin tunnekylmältä muiden silmissä.
Ai onko kaikki pidättyvät ja hiljaiset ihmiset Aspergereita kun osoittavat tunteita laimeasti? Huhhuh, taidat tuntea aika paljon asseja...
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:27"]
Jollei ap ole lääkäri, hän voisi jättää diagnoosit niiden tehtäväksi joilla on siihen pätevyys.
[/quote]
Miksi ihmeessä? Ei kai tuo mies tässä vaiheessa enää mitään diagnoosia kaipaa, kun pärjää noin hyvin. Minun pointtini ei suinkaan ole kiertää syyttävä sormi ojossa diagnosoimassa kaikkia vastaantulijoita, vaan satuin tässä ihmisessä tunnistamaan jotain samaa kuin itsessäni, ja olin siitä utelias. Ehkä vähän kateellinenkin, mutta pääasiassa iloinen siitä, että joku jolla on ollut samanlaisia ongelmia lapsena ja teini-ikäisenä kehittyi noin huimasti aikuisena.
t: ap
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:36"]
Ai onko kaikki pidättyvät ja hiljaiset ihmiset Aspergereita kun osoittavat tunteita laimeasti? Huhhuh, taidat tuntea aika paljon asseja...
[/quote]
Ei ole kyse hiljaisuudesta ja pidättyväisyydestä. Tunnen paljon hiljaisia, pidättyväisiä ja ujoja ihmisiä, joissa en tunnista mitä samankaltaisuutta.
Älkää nyt hyvät ihmiset loukkaantuko. Toistan: minulla on siis itselläni Aspergerin syndrooma, joten en osaa ajatella sitä minään loukkauksena, jos jollain toisella sitä epäilisin. Eikä se taida kyseistä henkilöä haitata, jos anonyyminä vauvapalstalla "diagnosoin". Harva se päivähän täällä kysellään, onko anoppini/mieheni/naapurini narsisti.
t: ap
Kummallista, miten ihmiset suhtautuvat AS-epäilyihin kuin se olisi jokin loukkaus, verrattavissa johonkin sosiopatiaan tai narsismiin.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 04:11"]
Missähän on taas diagnosoitu milloin mitäkin tautia, hohhoijaa? Nykyään ilmeisesti kaikkien pitäisi olla joko narsisteja tai aspergereja, enää ei vaan voi olla.
[/quote]
Ei kenenkään tarvitse olla mitään ellei se vaikuta elämään, mutta jos on esim. sosiaalisia vaikeuksia, on vähintäänkin lohduttavaa tietää, että sille on oikea syy.