Yksinhuoltajat: Oletteko onnellisempia
nyt kun olette yksin lasten kanssa?
Minulla ja miehelläni on ero käynnissä, minä en haluaisi jäädä yksin lasten kanssa, tuntuu kauheata. Minun mies on "huono" ja kuulemma pitäisi olla onni, kun pääsen hänestä eroon, mutta silti olisin mieluummin hänen kanssaan yhdssä ja kokonaisena perheenä. Olen niin surullinen ja tuntuu niin pahalta jäädä yksin lasten kanssa.
Onko teillä nyt parempi elämä, kun olette eronnu? Vai olisiko ollut parempi jatkaa yhdessä, olisiko elämä helpompaa?
Kommentit (12)
VOisihan elämä osaltaan olla helpompaa, jos olisi kumppani asioita hoitamassa, mutta kyllä henkisesti on helpompaa, kun tietää, että minä itse joudun kaiken hoitamaan.
Olen, paljon onnellisempi. Ja elämä on myös paljon helpompaa, koska mieheni oli lähinnä ylimääräinen lapsi ja minä olin jo valmiiksi yksinhuoltaja.
Meillä on tilanne että vauva syntyi ja asutaan erillään, ihmiset sitä aina ihmettelee, mutta parempi näin. Mies on kuin toinen lapsi hoidettava siinä.
Ollaan siis yhdessä ja kaikki on hyvin, mutta sotkekoon omassa kotona rauhassa ja ihmetelköön siellä että miksi ei ole puhtaita kalsareita.
Lapsen kanssa menee tosi hyvin kahdestaan. Mies tulee n 3krt viikossa käymään "auttamaan" (sohvalle makaamaan) ja olen aivan loppu sen jälkeen.
On helpompaa. Vallankin kun nyt näkee miestä, niin muistaa että millaisen ahdistuneen ilmapiirin hän loi ja se syntyy heti kun hän on samassa tilassa.
Alussa oli toki surua, oltiin kuitenkin oltu 16 vuotta yhdessä ja mahtui siihen paljon hyvääkin. Mutta viimeiset vuodet valheineen, juopotteluineen ja pettämisineen oli tosi vaikeita. Miehestä oli enemmän murhetta kuin iloa tai apua - yksin hoidin pitkälti lasten asiat silloinkin. Rahaa oli kyllä enemmän käytettävissä.
Nyt kun elämä on asettunut uomiinsa ja meillä on lasten kanssa omat rutiinit, niin jo ajatus siitä, että pitäisi koko ajan patistaa aikuista ihmistä tarttumaan kotihommiin tympii. Nyt vastaan tasan itse arjesta ja kaikesta mitä siihen liittyy. Välillä tietysti kaipaan kumppania itselleni, olisi mukava tehdä asioita yhdessä, olla vähän heikko itsekin, olla rakastunut ja rakastettu ja seksikin olisi vallan kivaa joskus. Mutta näillä mennään!
T. Erosta 1,5 v
Olen paljon onnellisempi, negatiivisuus häipyi samalla ovenavauksella kun mies poistui. Värit kirkastuivat, olo keveni ja nautin täysillä. Erosta 5 vuotta.
Erosta pari vuotta, olen onnellisempi näin.
Paljon helpompaa on minulla 2 lapsen totaaliyksinhuoltajana kuin oli alkoholistin ja mielenterveysongelmaisen miehen kanssa... Koskaan en ole katunut ratkaisuani lähteä, vain sitä etten lähtenyt jo aiemmin.
Olen PALJON onnellisempi lapsen kanssa kahdestaan, kuin miehen kanssa joka kohteli huonosti. Suhteemme oli ihan PASKA, tai sellaiseksi se muuttui lapsen syntymän jälkeen ja olin ihan älyttömän uupunut pienen vauvan ja ilkeän pettävän alkoholisoituneen kusipään kanssa, joka kaiken lisäksi ei koskaan siivonnut jälkiään. Lisäksi saattoi tulla keskellä yötä vonkamaan pillua, vaikka olin juuri saanut vauvan uneen ja itsekin nukahtanut hetki sitten.
En tajua miten jaksoin sitä 1,5 vuotta. Oli niin helppo olla eron jälkeen. Sai keskittyä pelkästään lapseen ja itseensä, eikä kuluttaa energiaa riitelyyn ja ylimääräiseen valvomiseen ja siivoamiseen. Eikä tarvinnut joka ilta pelätä mitä tänään on tullut tehtyä väärin.
Niin ja erosta on nyt 3 vuotta. T.11
up