Lainaatko rahaa?

Oman kokemuksen mukaan rahan lainailu pilaa kaveruuden nopeasti. Ei kannata alkaa pankiksi.

Oon sen virheen tehnyt että rahaa olen joskus lainaillut. Enää en lainaa, paitsi siskolleni, koska se on minulle ihan sama maksaako hän takaisin vai ei.

Kavereilta saa kerran pari ajoissa lainat takaisin, sitten kun he tottuvat että rahaa saa kun sitä pyytää, niin johan joudut rahoja ronkumaan takaisin.

En ikinä kaverilta pyytäisi noin suurta summaa lainaksi. Parikymppiä voi lainata puolin tai toisin silloin tällöin. Jos tosi paha ahdinko tulisi, että tarvisi äkkiä tuon 500 e niin minun tai miehen vanhemmilta tai miehen veljeltä voitaisiin lainata kertaluontoisesti. Sama myös toisinpäin.

Meillä oli tuo sama juttu, satanen sinne, toinen tänne. Annettiin kerran rahaa jopa yhden ystävän vuokraan, myöhemmin paljastui että baarireissuihin se meni... Yksi sukulainen oli meille muutamia tuhansia euroja velkaa, kehtasi vielä pyytää 5000 euroa lisää. Paljastui, että oli varannut Thaimaan matkan eikä ollut varaa maksaa sitä. Oltiin ihan että mitä hemmettiä, ei meilläkään Thaimaan reissuihin ole varaa. Päätettiin laittaa piste lainailulle, emme ole pankki. Tappiollehan tietysti jäimme, harva niitä lainojaan takaisin maksaa.

Toinen rasittavuus on työkalujen lainaajat. Etenkin yksi miehen kaveri lainasi milloin mitäkin konetta ja rikkoi ne aina, väärällä käytöllä tai huolimattomuudella. Sai jopa kottikärryt hajalle. Koskaan ei korvannut mitään, oli vaan että no älkää nyt viitsikö pienistä marista. No, eipä lainata enää niitäkään. 

En lainaa kenellekään, en edes omalle äidilleni. Rahoja en kuitenkaan saisi takaisin. Minusta raha-asioita ja perhe- tai ystävyyssuhteita ei kuulu sekoittaa keskenään, jokainen tulkoon toimeen omillaan.

Olen syyllistynyt lainaamisen virheeseen. Mulla on muutama kaveri, jotka ottavat nykyisin yhteyttä enää vain tarvitessaan rahaa. Maksavat aina takaisin, mutta ystävyyshän tuossa katoaa. Jos mulla ei ole lainata heille, niin sitten pidetään tosiaan ilkeänä ihmisenä. 

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:46"]Meillä oli tuo sama juttu, satanen sinne, toinen tänne. Annettiin kerran rahaa jopa yhden ystävän vuokraan, myöhemmin paljastui että baarireissuihin se meni... Yksi sukulainen oli meille muutamia tuhansia euroja velkaa, kehtasi vielä pyytää 5000 euroa lisää. Paljastui, että oli varannut Thaimaan matkan eikä ollut varaa maksaa sitä. Oltiin ihan että mitä hemmettiä, ei meilläkään Thaimaan reissuihin ole varaa. Päätettiin laittaa piste lainailulle, emme ole pankki. Tappiollehan tietysti jäimme, harva niitä lainojaan takaisin maksaa.

Toinen rasittavuus on työkalujen lainaajat. Etenkin yksi miehen kaveri lainasi milloin mitäkin konetta ja rikkoi ne aina, väärällä käytöllä tai huolimattomuudella. Sai jopa kottikärryt hajalle. Koskaan ei korvannut mitään, oli vaan että no älkää nyt viitsikö pienistä marista. No, eipä lainata enää niitäkään. 
[/quote]

Solsidan?

Kerran olin tyhmä ja lainasin muutaman satasen kaverille. 

Noh,ei ole näkynyt rahoja eikä kaveria.

tiukkana vaan ei, varsinkin jos tyyppi käy töissäkin ja silti lainailee!

Minulla on yksi niin hyvä kaveri, että hänelle voi huoletta heittää satasen ilman puhettakaan takaisinmaksusta, tai tehdä jonkin muun pienen tai ison palveluksen, ja luottaa sataprosenttisesti siihen, että se tavalla tai toisella palautuu takaisin. Ja sama toisin päin.

Mutta vain yksi.

Kaikkein järjettömin osa kuviota on että kun joku on päässyt lainaamisen alkuun niin hän pitää itseään toisen ilkeyden uhrina siinä vaiheessa kun lainaa ei tipukaan. Sitten kelpaa pottuilla "varmaan nyt olet iloinen kun saat pitää rahasi". Fakta: koko lainailuasiassa ei ole mitään iloista sen kannalta jonka oletetaan rahaa antavan lainaan.

En lainaa mitään enää.

Oppirahoja en ole maksellut koska minähän perin lainaamani takaisin vaikka miten ilkeäksi pitäisi heittäytyä. Ei vaan viitis ryhtyä moiseen koska en siitä itse hyödy.

Muutama on suuttunut kun ei tipu rahaa, ei peräkärryä. Aha.

Lainaan rahaa luotettaville ihmisille. Muut eivät pyydäkään. Äidilleni lainaan usein satasen tai pari, jos hänen tukipäätöksensä on myöhässä. Ihan ruokaan se menee. Joskus harvoin on kai siskonkin tarvinnut lainaa. Tiedän, että he maksavat pian takaisin. Ja ystävälleni tarjouduin lainaamaan, kun eläinlääkärikulut kasvoivat loputtomiin. Olen ihan vaan opiskelija, mutta minulla on vähän säästöjä välivuoden työssäkäynniltä.

En lainaa rahaa kenellekään muulle kuin siskolleni. Hän maksaa aina takaisin varmasti, ja harvoin kyllä nykyään tarvitseekaan lainaa. Kavereille ennen lainasin, mutta siinä menee äkkiä se kaveruus kun rahat jääkin maksamatta takaisin. Vaikka kyse ei ole mistään isoista summista ollutkaan, mutta se on periaate että ne takaisin maksetaan.

Nuorena ja tyhmänä tein sen virheen, että lainasin rahaa ystävilleni. Tai siis, "ystävilleni". No niinhän siinä kävi, että ensimmäisellä kerralla kukin oli oikein kiitollinen ja onnellinen, ja minä huojentunut että asiat saatiin kuntoon. Mutta kas, eipä mennyt montaa viikkoa että taas tarvittiin. Kummallisesti vaan rahaa oli konsertteihin, baareihin, laivareissuihin, vaateostoksiin. Ei tietenkään minun kanssani menty näihin kivoihin juttuihin, minun edessäni esitettiin niin köyhää ja vaivaista, niin köyhää ja vaivaista.

No nyt olen oppini saanut, enkä kenellekään enää lainaa. Oman äitini laskuja voin maksaa, mutten tietenkään oleta että hän eläkkeestään minulle mitään takaisin maksaisi. Nuoret, työkuntoiset ihmiset saavat tasan elättää itsensä. Nykyisin, jos huomaan että joku yrittää kerjätä minulta myötätuntoa ruikuttamalla, pistän välit jäihin sillä samaisella sekunnilla. Tiedän tasan tarkkaan että ensin ruikutetaan, sitten kinutaan rahaa.