Mä olen surkea, mun elämäni on surkeaa.

En tiedä miten tähän olen päätynyt. Kait olen liian arka? Mulla ei oikein ole ystäviä. Oon kait ollut koulukiusattukin, kukaan ei halua seuraani. Yritän olla kuitenkin muille ystävällinen ja kohtelias. Kärsin masennuksesta ja saamattomuudesta. Nämä molemmat haittaavat elämääni suuresti. Tuntuu etten osaa tehdä työtäni kunnolla tai tarpeeksi motivoituneesti tai en ole tarpeeksi hyvä. On vaikea kysyä neuvoa muilta tai on vaikea ottaa kritiikkiä vastaan. Pelkään koko ajan potkuja töissä tai virheitä. Olen nykyään laiska kotona. En jaksa okein tehdä kotitöitäkään. Pakon edestä joskus teen kotitöitä mutta sellainen säännöllinen tekeminen ja into puuttuu. Jotenkin masennun heti jos siivottuani seuraavana päivänä näyttää samalta. Tulee tunne että mitä väliä. En jaksa enää oikein panostaa ulkonäköönikään. Ei ole rahaa kun kaikki menee elämiseen ja muutenkin tuntuu turhalta. En koe olevani hyvä äiti edes. Koska en jaksa osallistua niin paljon kotitöihin tai lastemme elämään. Miehen kanssa suhde ollut aina vähän vuoristorataa. Aikaisemmin riitelimme paljon ja äänekkäästi ja toisiamme haukkuen. Nykyään ei riidellä eikä juuri nähdä toisiamme. Mies tulee myöhään töistä ja molemmat on koneillaan tai mies näpyttää puhelintaan. Seksiä ei enää ole ja tuntuu etten jaksakaan enää sitä. Silloin kun seksiä on niin se on ohi hetkessä. Olen ehdottanut miehelle vaikka ja mitä. mm. pornoleffojen yhteistä katsomista tai seksileluja/hepeniä mutta ei ole innostunut. Ehkä en vain osaa vietellä miestä. En ole kovin hyvä edes seksissä. Tuntuu että suhteemme on kuivunut. Joskus mietin osaanko edes rakastaa ja mitä rakkaus on ja rakastanko miestäni mutta sitten huomaan välillä että harmittaa jos hän ei ole huomioinut mitenkään pitkään aikaan tai välillä jos ajattelen elämääni ilman häntä niin se ahdistaa. Tiedostan että masennukseni saattaa aiheuttaa nämä jaksamattomuudet ja ajatukset mutta kun oikein mikään ei auta siihen. Mietin vain tosi usein sitä etten ole tarpeeksi hyvä.