Mitä ajattelet ihmisestä, joka ei halua haastavaa työtä?

Että puhut mun pomosta joka haki paikkaa vahingossa tietämättä että se ei oo iisii...

Ajattelen että tällaisella ihmisellä on muutakin elämässä kuin työ. Kunnianhimoisia ihmisiä pidän vähän lapsellisina pyrkyreinä enkä oikein ole samalla aaltopituudella. 

Itse olen ollut haasteellisessa työssä mutta se ei sopinut minulle, vaadin itseltäni liikaa. Olen myös ollut rutiininomaisessa työssä ja se sopii minulle paremmin(yöunetkaan ei mene). Sellainen tavallinen työ missä voi auttaa muita ja kokee olevansa tarpeellinen ja hyödyksi on mukavaa, se on tärkeämpää kuin kunnian tai rahantahkominen.

Minulla on kolme harrastusta joita treenaan ja opiskelen päivittäin, en kunnianhimoisesti mutta tavoite on edistyä. Siinä on minulle haastetta tarpeeksi. 

Ehkä se on läpikäynyt saman mankelin kuin minä aikoinaan kun lapset olivat pieniä; töissä kodin ulkopuolella, lisäksi oma yritys, pienet lapset, okt ja saakelin laiska mies. Stressihän siitä pukkasi, ihan oikeasti. 

Sen mankelin jälkeen olen arvostanut helppoa työtä joka ei työpaikan ulko-oven sulkemisen jälkeen kotona vaivaa.

Kyllä mä sen ymmärrän ja tavallaan toivoisin itsekin pystyväni samaan. Elämässä on varmaan tuolloin paljon muutakin sisältöä. Yritän joskus ajatella samalla tavalla, mutta turhaudun nopeasti ja alan kaivata haastetta. Elämä olisi varmasti paljon rennompaa jos osaisi tehdä töitä 9-17 ja keskittyä muun ajan muuhun.

Että on kuin minä. Tuntuu, että nykyään kuuluu haluta alituisesti haasteita, ja ainut oikea ihmisen olomuoto on olla kunnianhimoinen uraohjus. Sinänsä ihan positiivista nähdä millaisia vastauksia tähän ketjuun on tullut.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 20:33"]

Että on kuin minä. Tuntuu, että nykyään kuuluu haluta alituisesti haasteita, ja ainut oikea ihmisen olomuoto on olla kunnianhimoinen uraohjus. Sinänsä ihan positiivista nähdä millaisia vastauksia tähän ketjuun on tullut.

[/quote]

Tää on musta mielenkiintoista. Onko työhönsä kunnianhimottomasti suhtautuvilla ulkoisia paineita toimia toisin?

Jos on, niin älkää niistä välittäkö. Elämä on kaikin puolin kivempaa, kun tekee siten kuin aidosti haluaa. Uraan panostaminen on monella tavalla palkitsevaa (myös kirjaimellisesti), mutta kyllä siitäkin hintansa on maksettava. Olisi kamalaa joutua panostamaan näin paljon muusta kuin aidosta intohimosta.

Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 20:33"]

Että on kuin minä. Tuntuu, että nykyään kuuluu haluta alituisesti haasteita, ja ainut oikea ihmisen olomuoto on olla kunnianhimoinen uraohjus. Sinänsä ihan positiivista nähdä millaisia vastauksia tähän ketjuun on tullut.

[/quote]

Tää on musta mielenkiintoista. Onko työhönsä kunnianhimottomasti suhtautuvilla ulkoisia paineita toimia toisin?

Jos on, niin älkää niistä välittäkö. Elämä on kaikin puolin kivempaa, kun tekee siten kuin aidosti haluaa. Uraan panostaminen on monella tavalla palkitsevaa (myös kirjaimellisesti), mutta kyllä siitäkin hintansa on maksettava. Olisi kamalaa joutua panostamaan näin paljon muusta kuin aidosta intohimosta.

Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan.

[/quote]

Kyllä sitä iän myötä olenkin tullut jääräpäisemmäksi ja alkanut entistä vähemmän välittää siitä, mitä mieltä muut ovat. Kovasti se vaan tuntuu, että kun lähipiiri on pullollaan näitä uraohjuksia niin minultakin jotakin sellaista odotetaan. Olen ihan fiksu ihminen, mutta todella huono sietämään stressiä. Eniten harmittaa se, että on tullut kouluttauduttua suht vahvasti. Pelkään, että se on nyt sellainen loukku etten enää sitten saa ns. duunarihommia vaan putoan duunarihommien ja "haastavien hommien" väliin.

10

En ajattele sen kummempaa lähtökohtaisesti, paitsi että hyvä kun tietää mitä elämässä haluaa ja mitä ei. Mutta jos tällainen ihminen alkaa nälviä tai arvostella minua siitä, että olen valinnut haastavan työn, joka vaikuttaa elämääni monilla tavoilla ja edellyttää sekä ponnistelua että uhrauksia, saatan ajatella että on katkera, kateellinen tai vähintään tyytymätön omaan elämäänsä.

Mikäs siinä jos ei teeskentelekään muuta ja palkka vastaa työtehoa. Sitten on niitä, jotka työpaikkaa hakiessa kyllä haluaa haasteita ja palkkaa mutta toteutus jää sitten haukottelun asteelle. Meillä on ikävä kyllä tällaisia useampi kappale työpaikallani. Suhtautuvat piittaamattomasti ja vastuuttomasti työhönsä ja muu saavat korjata jäljet - potkut tulisi jos ei pomo olisi samanlainen. Kai tuo niin kauan käy kun on myös vastuuntuntoisia työntekijöit. Varkaitahan nuo on!

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 17:52"]

Arevelen, että hänen elämänsä keskeiset sisällöt tulevat muualta kuin päivätöistä. Monet tuntemani taiteilijat ovat tällaisia.

[/quote]

Omasta mielestäni taidealat ovat haastavimmasta päästä mitä voi olla. En ymmärrä kommenttiasi yhtään. Itse jaksan tätä hullunmyllyä ainoastaan siitä syystä, että se on suuri ja syvä intohimoni, ja olen aidosti valmis tyytymään minimiin kaikilla muilla elämänalueilla, kunhan vain saan pitää työni.

Taiteilija

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 21:03"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 17:52"]

Arevelen, että hänen elämänsä keskeiset sisällöt tulevat muualta kuin päivätöistä. Monet tuntemani taiteilijat ovat tällaisia.

[/quote]

Omasta mielestäni taidealat ovat haastavimmasta päästä mitä voi olla. En ymmärrä kommenttiasi yhtään. Itse jaksan tätä hullunmyllyä ainoastaan siitä syystä, että se on suuri ja syvä intohimoni, ja olen aidosti valmis tyytymään minimiin kaikilla muilla elämänalueilla, kunhan vain saan pitää työni.

Taiteilija

[/quote]

Ei kun tarkoitit tietenkin, että tuntemasi taiteilijat tekevät elääkseen jotain muuta työtä, johon suhtautuvat sitten ilman kunnianhimoa. Sitten ymmärrän kyllä. :)

Sama

Haastava ja mielenkiintoinen asiantuntijatyöhän ei tarkoita ylitöitä tai perheen uhraamista. Mä olen ko. hommissa ja teen 80% työaikaa. Elämäni tärkein sisältö todellakin on muualla kuin töissä. Se on selvä.

Joskus nuorempana olen tehnyt töitä joissa ei vaadita paneutumista, se on sellaista suorittamista vaan ja kun työpaikan ovi menee kiinni, ei tarvitse kokea stressiä, mutta ei sen puoleen tyydytystä onnistumisistakaan.

Ajattelen sellaisessa työssä viihtyvästä että kestää tyyppi hyvin yksitoikkoisuutta. Työelämässä ollaan vuosikymmeniä enkä ymmärrä miksei siitä ajasta nauttisi niin paljon kuin mahdollista. Mutta selvähän se että ihmiset nauttivat eri asioista. Itse en vaan tunnu kovin montaa työhönsä tyytyväistä haasteettoman työn tekijää.

Kaikkeni-olen-uhrannut-työlle -marttyyrit saisi hakeutua noihin haasteettomiin töihin ettei tarvis kuormittaa itkuvirsillään muita.

Tuntee ehkä kykynsä ja kapasiteettinsa paremmin kuin ihmettelevä ap. Ei ole olemassa pelkästään työn kautta, vaan hakee haasteet muualta kuin työpaikalta.

Arevelen, että hänen elämänsä keskeiset sisällöt tulevat muualta kuin päivätöistä. Monet tuntemani taiteilijat ovat tällaisia.

Elämässä niin paljon muuta sisältöä ja kiinnostuksen kohteita, ei halua työstä ylimääräistä stressiä, vaan tekee sitä lähinnä toimeentulon takia. Onnellinen ihminen.

Ihan ok, jos sellaista ei kaipaa, työpäivät sujuvat rutiinilla eivätkä nielaise mukanaan, työn ja vapaa-ajan suhde pysyy todennäköisesti selkeästi erillään. Kääntöpuolena usein on se, ettei palkka nouse kovin korkeaksi, joten toivottavasti tämänkin pystyy hyväksymään sitten.

Mukavuudenhaluisia

On tyytyväinen elämäänsä, ei koe tarvetta tehdä valtavasti rahaa, eikä koe tarvetta näyttää kellekään mitään. 

Minusta ihan normaali ihminen. Omista kavereistani aika harva elää työlleen. Kun energiaa on vain rajallinen määrä, sitä haluaa säästää myös perheelle ja läheisiin ihmissuhteisiin, harrastuksiin jne. Lisäksi haasteellinen työ ja palkka eivät aina korreloi keskenään. Päin vastoin: liian usein haasteellisuus tulee siitä, ettei työhön ole annettu riittävästi resursseja tai työn organisointi sakkaa.