Lue keskustelun säännöt.
kaipaan yksin olemista
09.10.2014 |
Olenkohan outo, kun huomaan kaipaavani omaa tilaa ja rauhallista yksin olemista. Olen 3 lapsen äiti ja perheemme asioita etupäässä hoitava aikuinen. Mieheni on yrittäjä. Olen opettaja, jotem olen töissäkin jatkuvasti vastuussa ja 25 lapsen seurassa.
Minulla on siis elämässä kaikki todella hyvin!
Olen vain niin väsynyt siihen, etten missään tilanteessa voi asettaa omia tarpeitani edelle, en saa olla yksin muutoin kuin iltaisin jos mieheni on töissä ja lapset nukkuvat. Yölläkään en nuku yksin vaan lapset tulevat viereen, kaksi heistä. Vessassakaan en saa olla rauhassa vaan jatkuvasti joku pyrkii sisään tai huutelee oven takana.
Oikeastaan eniten harmittaa se, etten jaksa nUttia tästä elämä vaiheesta, jonka ymmärrän menevän ohi liiankin nopeasti, kun sitä katsoo sitten joskus taaksepäin. En haluaisi myöhemmin katua sitä, etten nauttinut ajasta jolloin lapset olivat pieniä.
Kuulostan kauhean negatiiviselta. Mä haluaisin vaan kuulla, olenko ainoa joka ajattelee tämmöisiä...
Kommentit (4)
No Tottakai jokainen haluaa omaa rauhaa. Ensin opetat lapsesi kunnioittamaan omaa tilaasi ja lopetat heidän viereesi tulemisen yöllä - siihen vo tulla vain sairaana, mutta ei muuten vaan. Pidä huoli, että näin tapahtuu myös tai sitten lopetat siitä valittamisen. Vessa on toinen paikka, johon lapsilla ei ole asiaa. Heillä ei ole minkäänlainen pakko tulla samaan aikaan sinun kanssasi sinne, ei edes tarvitse huudella oven takana. Käytä nyt niitä kasvatuksellisia konstejasi ja oppejasi tähän asiaan, ei ole kovin vaikeaa.
Sitten mietit mitä muuta haluat, minkälaisesta ulkopuolisesta avusta olisit valmis maksamaan ja miten asiat järjestäisit. Jos haluat kerran muutosta, niin sinä sen muutoksen aloitat, ei miehesi, ei lapsesi, vaan sinä. Toimi siis jo tänään, laadi säännöt ja pysy niissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystytkö lähtemään yksin vaikka kylpylään viikonlopuksi? Tai jotain muuta vastaavaa. Puolaan maksaa lento jotain 20e suunta. Sinne viikonlopuksi käymään? Saisit tuntea sen yksinolon
Mulle tulee aina sen jälkeen kaipuu lapsia kohtaan, kun olen ollut erossa.
Et ole ainoa. Minulla on krooninen yksinolovaje. Tunnistan tilanteen, josta kerrot. Itselläni ei ole enää pieniä lapsia, mutta siitä huolimatta tunnen näin. Olen ratkaissut ongelman niin, että käyn kerran viikossa joogassa, se on 1,5 t ihan vain itseni kanssa, samoin pyrin varaamaan jonkin kerran viikossa omalle kotiharjoitukselle yksin.
Pyritään siis mahdollisuuksien mukaan luomaan pieniä yksinolon saarekkeita siihen ihan hyvään arkeen!